maanantaina, joulukuuta 21, 2009

Oi kuusipuu
Koristelin kuusen pihalle, koska emme ole kotona aaton seutua. Kuusessa on valojen lisäksi keltaisin silkkinauhoin koristeltuja talipalloja ja vanhanajan olkitähtiä. Nätti kun mikä ja linnutkin tykkää.
Tästä on tulossa erilainen joulu. Isälle viimeinen. Ahdistaa niin vietävästi. Olisi helpompi jäädä kotiin, mutta katuisin sitä loppuelämäni.
Viettäkää te ystävät kalliit ihana joulu. Nauttikaa tuoksuja, maistelkaa makuja ja olkaa ihmisiksi.

torstaina, joulukuuta 10, 2009


Se tulee vaikka väkisin
Siis joulu. Apua. Olen ollut yllättävän kiireinen, vaikka muuta ei ole syntynyt kuin kissoja.
Olkaa ihmiset iloisia puolestani, kissoja saa nyt ostaa myös kahdesta liikkeestä Jyväskylästä. Myös facebookin kautta on kissakauppa käynyt kuumana. Sormeni ovat kohta vereslihalla kirjomisesta, mutta ei pidä valittaa.
Eilen oli pakko pitää kissatauko. Askartelin ottamistani kuvista seinälle täytettä.
Tein myös pihalle kuusen kanaverkosta ja havuista. Keittiöön vääntelin tuoksuvan sydämen, aromeja antaa kanelitangot ja neilikat.

Kiitokset
Parolan asemalle mahtavasta hämärässä kuvaamis-vinkistä! Askartelin aamulla salamavalon ohjurin ja olen onneni kukkuloilla!

tiistaina, joulukuuta 01, 2009

Laiska tyhmä ja saamaton

En ole saanut aikaan kirjoittaa. Nyt on uusi läppäri. Pitäis sujua mallikkaasti kaikki. Paitsi elämä.

Kaikki mättää. En jaksa mitään. Tiskikoneen tyhjentäminen tuntuu samalta kuin halkopinon siirto paikasta toiseen. Tartun hommaan, jätän kesken, aloitan kolmannen, neljännen, siirrän niillä eteenpäin hommia, mitä oikeasti olisi jo pitänyt tehdä.

Joulunalusahdistus? Pimeysahdistus? Elämäntarkoituksettomuusmasennus?

Minä kuulen kaikki tämän talovanhuksen äänet, enkä voi keskittyä. Kuulen naapurin askeleet keittiössään, kynän lattialle putoamisen talon toisessa päässä. Jokainen ääni vie minulta ajatuksen ja joudun aloittamaan alusta.


Tuntuu, ettei maailmassa voi olla näin paljon ääniä. Odotan lunta, joka vaimentaisi äänet. Haluaisin hautautua lumen alle.

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009


Hitaalla

Kohta kaksi viikkoa on tauti sahannut minussa jäseniä. Niveliä kolottaa ja väsymys on melkein lamaannuttava. En tiedä onko tämä sikainfluenssa, en ole käynyt lääkärissä. Mitä se hyödyttäisi?
Kaikki ihana lumikin suli jo pois. Ehdimme käydä metsässä pulkkaretkellä lumen ja kuumeettoman päivän aikana. Luonto oli kaunis ja valoisa. Haluan kunnon talvet takaisin!

Paljon on ollut aikaa askarrella, kun ei ole voimat antaneet raskaammalle työlle sijaa. Kissoja on syntynyt melkein parikyymmentä lisää (myös vanhasta patjaraitakankaasta ja pellavasta) ja tämä sulavasäärinen hiiriherra on tehty vanhoista villasukista. Ohjeen nappasin uusimmasta Koti&Keittiö-lehdestä. Teki vaan mieli lisäillä kaikkea, mitä ohjeessa ei neuvottu (kuten viikset ja takki ja nenä).
Minun pitäisi saada voimat takaisin pian. Kolmen päivän kuluttua pitäisi olla pojan viisivuotiset, joita varten en ole pannut vielä tikkua ristiin. Koti on pyörremyrskyn jäljiltä, eikä ole lasten suuhun sopivaa juhlanaposteltavaa. Kutsukortitkin on tekemättä. Kai minä jaksan? Pakkohan se on.

keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009

Lentsu
Miestä lukuunottamatta koko perhe on ollut pienessä kuumeessa jo pari päivää. Olen maannut sohvalla takkatulen ääressä paksun täkin alla ja lukenut kirjaa. Olin tyystin ehtinyt unohtaa, miten mukavaa lukeminen on. Pari vuotta ilman silmälaseja vähensi lukemista huomattavasti. Nyt näkee taas. Ja flunssassa ei tule huono omatunto siitä, että ei tee mitään "hyödyllistä".

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009

Antiikkia antiikkia
Viikonloppuna järjestetään Jyväskylässä Antiikki- ja keräilymessut. Menen sinne naapurini kanssa myymään. Minulla on vanhaa roipetta ja retrokissoja, naapurilla hopeakoruja. Osa koruista on tehty vanhoista hopealusikoista. Käykää katsomassa ilmoitus täältä!



lauantaina, lokakuuta 17, 2009

Juurilla
Kävimme lapsuusmaisemissa hakemassa lapset kotiin ja vietimme pari yöseutua äitin ja isän luona.
Oli isä muuttunut ulkoisesti aika huimasti. Vajaassa vuodessa on ikää ulkoisesti tullut ainakin kymmenen. Ei ollut tukkaa, partakin vain ohut harmaa haituvakerros entisen tuuhean paksun parran muistona. Kasvot olivat turvonneet, iho muuttunut kumimaiseksi ja todella ryppyiseksi. Isä ravasi oksentamassa vähän väliä ja nukkui vähän väliä.
Yhtenä iltana isän mentyä nukkumaan, aloin suunnitella joulua. Että vanhempani tulisivat meille. Äiti itki.

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009

perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Ruokailuhuone
Ihan ensin laittakaa taustalle soimaan tämä ihana ihana
Nouvelle Vague!
Jumalaista musisointia.

No niin, tässä kuvia ruokailutilasta. Nollabudjetti siitä syystä, että siirtelin tavaroita muualta, kaappien kätköistä, autotallista, aitasta, kangaskaapin perukoilta.

Alla olevat hyllyt oli petsattu tummanruskeaksi, samoin ikkunanpuitteet. Kirkastin ilmettä maalaamalla ne valkoisiksi. Emalit pääsi esille, samoin kangaspalojen joukkoon joutunut Nyöriä-pussia-korkkia-lokerikko. Kukkapöydälle tahtoisin santpaulioita tai jotain muuta kivaa.
Ikkunaan ompelin vanhasta repaleisesta rääsystä pienen kapan. Lasihyllyt olin ottanut kauan sitten talteen kaatopaikkakuormasta, jonne tuttavat olivat purkaneet vitriinin. Lasit sai lyhennettyä sopivaan mittaan kotikonstein tavallisella lasileikkurilla, vaikka olivatkin tosi paksuja. Puupalikat ruuvasin hyllyille kannattimiksi, saa sitten ikkunanpesun ajaksi kätevästi pois tieltä. Hyllyille on tarkoitus kerätä värillistä vanhaa lasia. Rikkinäisen ikkunan korjasin muovilla ja teipillä. Ruutujen väleihin laitoin tulitikkunippuja. (vanhojen ikkunoiden ruudut tuppaavat huurtua, kun lämmöt on nyt laitettu päälle)
Ikkunan vieressä on vanhoihin kehyksiin kirjoista leikattuja kuvia kertomassa vanhoista ajoista. Ajatus on laittaa kuvia seinälle paljonkin, kunhan joskus saisin aikaan teettää itse ottamiani. Se tuntuu olevan hankalaa...
Sohvan takana seinällä on vanha neulottu (tai virkattu) villapeitto ja sohvalla vanha petauspatja. Hyllyyn keräilin sieltä-täältä kaikki peltipurkit ja muuta sälää.
Lasten kokkailukeskuksen "astiakaapista" puuttuu vielä koukut. Punahilkka+susi-seinävaate on omaa tekoa, samoin kissa ja sohvalla nököttävä avaruuskoira.

Eihän tämä nyt niin hirveä muutos entiseen ollut, mutta ilme kirkastui ja siistiytyi. Lapsetkin ihailivat, että onpa täällä nyt siistiä.

Toiseen suuntaan en voinut kuvata, homma on vielä vähän kesken. Yksi kaappi pitäisi vielä maalata ja toinen korjata. Korkean kapean vanhan sivupöydän tahtoisin, en meinaa löytää mistään. Uusia huonekaluja en meille hyväksy, olen siitä vähän liiankin tarkka. Eteiseen tein kenkähyllynkin vanhasta lankusta ja kirjoista, koska inhoan kaupoissa tarjolla olevia vaihtoehtoja.

torstaina, lokakuuta 08, 2009

Mennään pihalle koittaa senkin fiilisrosvo!
Joku ihminen (olettaisin) on nyt sitten ottanut asioikseen käydä arvostelemaan minua, ajatuksiani ja elämäntapaani täällä blogissa. Vituttaa. Ihan kunnolla.

Ensinnäkin luulin, että koska tämä on minun blogini, saan kirjoittaa ja vuodattaa tänne ihan mitä haluan. Välillä valitan ja välillä ylistän. Se on minun oma asia, poltanko tupakkaa vai en. On oma asiani, haluanko laittaa kaulaani kettupuuhkan, jonka olen kirpputorilta parilla eurolla ostanut. Saan myös jopa laittaa meetwurstia leivän päälle. Saan olla kyllästynyt kaikkeen, leikkiä ulkopuolista omasta elämästäni. Saan haaveilla kummallisista asioista ihan niin paljon kun huvittaa. Aina ei jaksa sitäkään.

Meni fiilikset. Pitääkö minun nyt estää anonyymeiltä koko kommenttien laittaminen, vai mikä auttaa? Antakaa neuvoja te, jotka ette halua haukkua tahi arvostella.

Olisin niin halunnut laittaa kuvia, kun sisustin ruokailuhuoneen uuteen uskoon nolla-budjetilla. Tuli tosi hieno, ihana, kodikas ja viihtyisä. Mut enpäs laita enkä kerro. Fiilisrosvo iski. Fiilisrosvolla on saletisti itsellään täydellinen elämä, täydellinen perhe, täydellinen työ täydellisen hyvine palkkoineen, läheiset terveinä ja jääpuikko hanurissa!

Kiitos Sisustuskärpäselle tunnustuksesta, jonka sain! Tunnustus sisältää haasteen jonka laitan eteenpäin, seuraavin ohjein:

Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

...ja tässä seitsemän asiaa minusta:

1.PIDÄN-kaikesta, mikä tuoksuu tervalle.
2.OLEN-vanhan klaffilipaston ääressä makuuhuoneessa.
3.INHOAN-siivotonta keittiötä.
4.RAKASTAN-metsässä kävelyä.
5.NAUTIN-täyteläisestä punaviinistä ja kynttilänvalosta.
6.VIERASTAN-turhantärkeitä ihmisiä.
7.HALUAN-omaa aikaa ja rauhaa.

Itse haluan jakaa haasteen seuraaville:

* Violet

* Liivia

* Mari

* Minja

* Jutta

* Parolan Asema

* Tanja

Olkaa hyvät ja kiitos kauniista blogeistanne, nautin lukea niitä!

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

Rakastuneet


Kuolemaansa asti yhdessä, nenät vastakkain. Rotatkin rakastavat.

torstaina, lokakuuta 01, 2009


Ahkeruus on ilomme

Hirmuinen hoppu on ollut saada kasvikset säilöön ja polttopuita talveksi.
Ihanaa olla muutenkin paremmalla mielellä. Näen nyt mainiosti ja olen erittäin tyytyväinen silmälaseihini. Lapset riemuitsevat toppahaalareista ja aamupakkasista. Minä sain käteni epäkuntoon pieniä ikkunaruutuja hangatessa ja omenoiden soseuttaspuuhissa. Ei haittaa. Nyt ei haittaa mikään.

Kotimme on kylmä, mutta olemme päättäneet säästää lämmityslaskuissa ja olla ihan leivinuunin varassa niin kauan kuin suinkin. Vaatetta päälle jos palelee!

lauantaina, syyskuuta 26, 2009

Kysymys
Nuorimmaiseni kysyi minulta tänään: "Äiti, osaatko sinä nauraa?"

perjantaina, syyskuuta 25, 2009


Haluutko mua vielä?

Hei, haluutko mua vielä?
Mä soitin numeroos,
Vuosia siitä jo on, vuosia siitä on.
Hei, haluutko mua vielä?
Näin iltapäivällä,
Kun mä tarkkailen tunteitani,
Niin mä huomaan, että
Mä tunnen vielä
Paljon sua kohtaan.

refrain:
Da dadan da dan dan daa!
Da dadan da dadan da dan daaa!
Dai da daa daa!

Tää arki ruhjoo meitä,
Tekee meistä vanhoja.
Entinen ei mene pois,
En vielä luovuta.
Hei, haluutko mua vielä?
Mullon yhä numeros.
Et ole vaihtanut,
Ehkä toivoit, että
Mä soittaisin sulle.

refrain

Hei, haluutko mua vielä?
Anteeks, että soitin.
Jos mä häiritsin näin sua,
Niin antaa olla.
Mä en tee niin enää koskaan.

Hei, haluutko mua vielä?

torstaina, syyskuuta 24, 2009


Elämä on taistelua kehdosta hautaan
Pidän vanhoista hautausmaista. Ajan muovaamat kivet ja rautaristit, kumpuileva nurmi, vanhat nimet, arvonimet ja syntymä- ja kuolinajat. Jotain todella rauhoittavaa ja sykähdyttävää. Olen aina pitänyt hautausmaista, opin siellä lukemaankin. Lapsena kiertelin mummoni kanssa kiviä lukemassa kerran viikossa.

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009


Autiotalon kukat lakastuu
Kuulen päivittäin tuttavilta tarinoita ulkomaanmatkoista, ostospäivistä, uusista vaatteista, baari-illoista, ravintolassa syömisistä ja kampaajalle käymisistä. Sattuu. Minun päivääni tänään kuului jännitys, riittääkö bensa päiväkotiin ja takaisin. Tupakaton aamu, koska eilen ruokakauppareissulla viimeiset eurot menivät maitoon. Kelalla on jonoa, saan ruhtinaallisen työmarkkinatukeni yli 20 päivää normaalia myöhempään. Lapsilisät tulevat perjantaina, bensa tuskin riittää siihen asti. Lapset eivät jaksa kävellä kolmea kilometriä suuntaansa tarhaan.
Kyllä minä tiedän, etten voi ketään syyttää omista rahahuolistani. Enkä syytäkkään. En pidä rahasta, mutta ei tämäkään mukavaa ole. Itkettää, haluan tupakan ja meetvurstia leivän päälle.

torstaina, syyskuuta 17, 2009


Robin Hood
Mies hommasi itselleen ihan oikean jousipyssyn ja teki pojalle oman. Miesten yhteinen harrastus. Into on kova ja taito karttuu, villikkokin oppii keskittymään.

Itselläni on ollut taas hidas olo. En ole tottunut laiskottelemaan, mutta nyt tuntuu, että haluaisin kokeilla sitä. Tekemistä tosin olisi vaikka kuinka.
Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää huolta omistakin tarpeistani. Kävin hommaamassa itselleni silmälasit vihdoinkin! Edelliset olin saanut 10 vuotta sitten ja ne menivät rikki pari vuotta sitten. Viime aikoina olen potenut kamalia päänsärkyjä ja autolla ajaminen on ollut täyttä tuskaa. Lukeminen on jäänyt täysin sivuun. Nyt asia on hoidossa, lasit on tilattu ja saan ne 1,5 viikon sisällä. Liikkeessä oli tarjous, että lasien ostaja saa toiset kaupan päälle. Saan siis kahdet. Valitsin mahdollisimman erityyliset, voin sitten vaihdella mielen mukaan.
Isän kunto taas huolestuttaa. Viimeksi sytostaattihoidon yhteydessä on jouduttu antamaan myös kaksi pussia verta, hemoglopiini on jo alle 90. Syyslomalla menemme käymään, nyt en mieti enempää. Pelko on syvällä ja se puskee läpi väkisin.

tiistaina, syyskuuta 15, 2009


Voihan tomaatti

Meidän tomaattisato ei kypsy. Voisitteko ystävät kalliit kertoa hyviä ohjeita, miten raaoista tomaateista voi tehdä jotain säilykkeen tapaista? Pimeässä pahvilaatikossakaan ei tunnu kypsyvän kuin kirsikkatomaatit.
Syksy on ollut kiireistä aikaa. Kellarissa on reilusti yli sata litraa mehuja, on hilloja (suosikkia kuningatarhillo), suppilovahveroita on kerätty ja kuivattu urakalla, kestitty vieraita ja tehty halkoja. Kohta saa talvi tulla, yrittäköön vaan nujertaa meidät jos uskaltaa.

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009


Syksy painaa

Olen todella väsynyt. Onko tämä se syysväsymys? En tiedä muuta, kun että haluaisin olla yksin ja nukkua paljon. Nyt herään joka ikinen aamu varttia vaille seitsemän laittamaan lapsia tarhaan. Puurolle, plaah. Jonakin aamuna olisi ihana kellotella sängyssä edes yhdeksään.

Tekemättömiä hommia olisi kamalat määrät. Kun alan miettimään mistä aloittaisin, ahdistun, enkä halua tehdä mitään. Jos kellarista loppuu mehut kesken talven, niin kai sitä voi kaupastakin ostaa. Mutta pensaissa olisi vielä marjoja. Ne huutavat sieltä joka päivä.



Isän kunto vaihtelee. Hemoglobiini on 90, mikä aiheuttaa väsymystä. Lokakuun loppuun asti annetaan sytostaatteja, sitten leikataan leikkaushaavaan puhjennut tyrä, sitten vasta uudet suunnitelmat. Jännittää ja huolettaa.


Sisustimme vierashuoneesta aikuisten oman makuuhuoneen. Lapset pysykööt yläkerrassa. Huone on ihanan tumma ja hämyinen ja siellä nukuttaa hyvin. Talvella leivinuunin selkä lämmittää huonetta. Ihanaa saada jotain uutta aikaiseksi. Muutakin kuin hilloa.

sunnuntaina, elokuuta 30, 2009


KettutyttöMietityttää tämä aika. Kesä meni, nyt jo tarvitaan villasukkia. Ja glamourin kaipuussa kettupuuhkaa.

perjantaina, heinäkuuta 31, 2009


Kamala sähellys
Meillä on uudet naapurit. Samaan taloon muutti vanha tuttuni miehensä+lapsensa kanssa. Mukavaa! Kummitukset ovat alkaneet taas antaa kuulua itsestään näin muutosten alla. Yhtenä yönä olohuoneessa oli selvästi kunnon tasajalkatanssit, heräsin monta kertaa. Kilttejä ne ovat, en pelkää.
Emme saaneet lapsetonta vuorokautta ennen koulujen alkamista. Pienetkin menevät vihdoinkin päiväkotiin, joten vietetään sitten päiväsaikaan yhteinen loma. On tämä tilanne kyllä aika hanurista.
Olen poiminut mustikoita ja vattuja. Herukatkin kypsyvät ihan liian nopsaan. Kasvimaa tuottaa satoa, on syöty perunaa, porkkanaa, fenkolia, sipulia, pinaattia ym.


Isä voi vaihtelevasti. Lääkitystä ja sytostaattihoitoa on jouduttu vähentämään reilulla kädellä, koska elimistö ei kestä. Nyt isä touhuaa paljon kaikkea, koska ei ole lääkkeistä huono olo, mutta tärisee ja vapisee kovasti. Kolmen sytostaattipussin sijaan annetaan yksi pussi viikossa ja suun kautta otettavia lääkkeitä on enää yhtä sorttia. Ahdistaa. En ole nauttinut tästä kesästä, vaan hukuttanut murheita touhottamiseen. Ruumiillinen työ estää päätä räjähtämästä.

Olin ystävän häissä ja puhuin monenkin vanhan tutun kanssa, joita en ole tavannut kymmeneen vuoteen. Se oli virkistävä kokemus. Sain myös tajuta, että minusta välitetään. Itsetuntoni on toisinaan niin pohjalukemissa, että pidän itseäni täytenä hylkiönä. En minä kai sitten olekaan. Kuvassa poika uuden ikioman virvelin kanssa. Se on ehkä tärkein asia maailmassa tällä hetkellä.

torstaina, heinäkuuta 16, 2009


Väsynyttä

Kesä vie voimat. On niin paljon tekemistä, ettei yksinkertaisesti ehdi olla vaan. Pieninkin nukahti kesken syönnin penkille. Hassu tyttö.
Saimme moottoriveneen.
Nelivuotias kävi yksin lapsuudenkodissani ja oli kolme yötä "renkipoikana" veljelläni.
Isä kävi meillä kylässä, olo oli sen verran tasainen, että pystyi istumaan autossa. Vanhimmaiseni täyttää perjantaina 12. Uskomatonta.
Meille muuttaa uudet naapurit. Jännittävää.

keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009


Vuorilla
Olimme eilen retkellä kahdella vuorella. Maisemat oli melkoiset. Ainoa häiriötekijä oli lasten metelöinti, olisi ollut mukava kuunnella metsän ääniä. Mutta reippaasti jaksoivat kävellä ja ihmetellä, ihan ihmetyttää.
Kaipaisin lomaa äitinä olosta. Pitäisi olla lakisääteinen asia, että äidit ja isät saisivat edes yhden vuorokauden kahdenkeskistä kesälomaa lapsista. Voisi mennä soutelemaan, kalastamaan, saunoa ihan rauhassa ja jäädä mökille yöksi. Kävellä aamulla metsään ja ihan vaan istua siellä hiljaa. Meillä ei ole lomaa. Ei päivääkään. On jatkuvaa pälpätystä ja kyselemistä, naukumista ja tappelua. Perässä seuraamista ja sotkemista. Tulisi jo syksy että päiväkoti aukeaisi.

sunnuntaina, heinäkuuta 05, 2009


Herkullinen kesä
Meillä on hassuja omituisuuksia perheessämme. Yksi niistä on pitsaperjantai, jota olemme orjallisesti noudattaneet jo vissiin pari vuotta. Silloin teemme kaikille pitsat, toisinaan lapset tekevät itse omansa. Nyt on päästy herkuttelemaan muutenkin, kun luonto on suonut antimiaan.

Metsämansikkapiiraaseen paistoin ensin murupohjan, päälle vaniljakastiketta ja mansikoita. Yksinkertaista mutta taivaallista!
Saamani hauki sai muurikassa avotulella tehtynä komean pinnan.



Mustikoita tulee paljon. Aion keittää kellariin mehua ja hilloja niin paljon, että riittää varmasti koko talveksi. Pakastimen ostokin on edessä. Otan luonnosta kaiken irti.

keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009


Kesä kesä kesä kesä!!!
Ulpukoita


Juhannusruusuja


Mansikoita


Kotipellot


Saalista

Peltojen vuokraaja on iloksemme laittanut rypsille tilukset. Alkaa näyttää ihanalta! Jättiläismäinen juhannusruusupensaskin kukkii, vaikka juhannus meni jo. Tuoksu on huumaava.
Olimme vanhempieni luona käymässä. Kaikki meni loistavasti. Jäimme vielä ylimääräiseksi yöksi veljeni luo. Isä voi olosuhteisiinnähden ihan hyvin. Painoa on pudonnut 15 kiloa ja aina väsyttää, mutta lapset nauttivat ukin seurasta. Minäkin.
Kotiin palattuamme tuli kaksi serkkuani + toisen perhe meille pariksi yöseuduksi. Pääsin miehen kanssa kahdestaan yökalaan ja sain 2,5 kiloisen hauen. Tänään se grillattiin ja nautittiin parempiin suihin. Rouva Hauki maistui erityisen hyvin nuorimmaiselleni. Silmätkin piti saada syödä.