Kukkia siellä, kukkia täällä

Lepopaikka lehtikuusikossa.

Kirsikkapuu kukkii.

Ihana valo.

Tämä kesä on minulle jännittävää aikaa. Ensimmäinen kesä asua täällä. Kaikki, mikä maasta nousee, on minulle ennalta tuntematonta. Annan luonnon kukkien kukkia, ne ovat kaikkein kauneimpia. En saa niistä tarpeekseni. Siellä täällä on tupas akileijaa ja muitakin vanhoja perennoja, onhan paikka yli 200 vuotta vanha.

Olisiko kenelläkään tietoa mansikkalajikkeesta nimeltä Ukonmansikka? Ottaisin kaikki tiedonmuruset vastaan kiitollisena.
Netistä löysin vähän tietoa. On ollut vanhoissa kartanoitten puutarhoissa suosittu (yli 100 vuotta sitten), metsä- ja puutarhamansikan välimuoto.
Luulen, että sitä on meillä pitkin ja poikin. Lehdet ovat isommat kuin metsämansikalla, mutta pienemmät kuin puutarhamansikalla. Tuskin maltan odottaa satoa!

Isä sinnittelee. Jotkin päivät menevät paremmin kuin toiset. Maamiehen on pakko tehdä jotain, vaikkei kykenisikään. Eilen oli ollut ruohonleikkaushommissa. Hyvä että tekee jotain. Sairas ihminen vaipuu synkkyyteen, jos jää maaten odottamaan.

Siis siivotaan

Miesväki on ollut pois kotoa kaksi yöseutua. Olen siivonnut kotia. Se homma vaan on niin paljon helpompaa, kun urospuoliset ovat pois tieltä. Tänään ne tulevat kotiin ja huomenna on taas paikat sotkussa. Huoh. Siivousmusiikkina oli Kate Bushin The Kick Inside-levy. Sama oli mukana pojan synnytyksessä. Se on ihana levy. Jumalainen nainen.
Eilen menimme tyttöjen kanssa mökille saunomaan. Vaikka keli ei ollut kovin lämmin, teki siellä saunominen hyvää. Hiki virtasi ja tukassa tuoksui tervashampoo. Rakastan sitä tuoksua. Jos haistan tervan, sisälleni tulee kesä.

Taas se iski

Ei kai minun mikään pakko ole niin hirveän vahva ja voimakas olla? Olen joutunut nöyrtymään ja pettymään ja kuitenkin hengissä selvinnyt joka kerta. Jos en nyt jaksa kuorta pitää kasassa, niin tuskin maailma siihenkään loppuu.

Isän kunto on huonontunut. Elimistö ei kestäkään hoitoa niin hyvin, kuin oli luultu. Suun limakalvot ovat niin kipeät, ettei kärsi syödä. Paino putoaa. Ajoneuvoissa koko keho tärisee niin, että ei tule kyydissä olosta mitään. Pyörryttää, huimaa, nukuttaa. Keho kuihtuu ja naama turpoaa. Ihon väri vaihtelee harmaan ja keltaisen välillä. Lääkäri määräsi kamomillateetä ja suklaavanukkaita, mutta jollei nekään maistu, on mentävä tiputukseen sairaalaan.

Vanhimmaiseni on odottanut koulun loppumista, että pääsee taas koko kesäksi vanhempieni luo. Aina on niin kesä kulunut. Nyt jouduin selittämään tilannetta 12 vuotiaalle tytölle, että pari viikkoa loman alusta keksitään jotain muuta. Pettymys ja huoli näkyivät silmistä.

Eilen purin pahaa mieltä taas kerran siivoamiseen+haravointiin. Olemme saaneet kesäksi käyttöön vanhan saunamökin. Kuvassa kuitenkin aitta eikä mökki. Mies uusi kuistin lahonneita osia ja minä poltin pihasta roskia ja yritin saada roskapuut pois kulkureiteiltä. Rantasauna. Ihan uskomatonta, että saamme saunoa siellä niin paljon kuin haluamme! Saunassa on parhaat hikilöylyt, mitä olen missään saanut. Pienetkin tykkäävät kovasti.

Hoitoa

On hoidettu haavoja (poika kaatui pyörällä ja toinen puoli naamasta on yhtä rupea), itikanpuremia, ihottumaa, tikkuja jalkapohjasta.
On hoidettu kasvi- ja yrttimaata antamalla vettä ja voimaa.
Hoidettu autotalli vihdoinkin siistiksi, siitä tuli verstas entisöinti- ja nikkarointiprojekteille.
Isä on saanut jo kaksi kertaa sytostaattihoitoa, eikä ole tullut huonovointisuutta. Elimistö kestää. Niin pitikin.

Auringonlaskuja ja loimulohta

Touhukas viikonloppu takana. Loimutettiin lohta iltanuotiolla ja ihailtiin auringonlaskua. Pelto on karhittu, kasvi- ja perunamaan voisi nyt laittaa. Lapset ovat viihtyneet pihalla. Näin pikaisesti montaakin ystävääni käydessäni kaupungissa. Poikamme kummisetä oli meillä pitkän viikonlopun. Vilinää ja vilskettä.

Lapsuusmaisemissa

Torstaista sunnuntai-iltaan oli päiviemme sisällössä mm. seuraavaa:

• mönkijäajelua
• katiskoilla käyntiä
• korvasienien metsästystä (jättisaalis)
• onkimista
• saunomista+uimista
• grillaamista
• kyläilyä
• monivuotisten yrttien ja kukkien hamstraamista
• vanhojen talojen raunioista aarteiden löytämistä
• sammakonkudun ihmettelyä
• kävelyretkiä pitkin metsiä
• äitienpäiväkakkua (lapin lakkaa)

Nämä ikkunat olivat keskellä metsää, irroitettuna talosta, josta oli pelkkä kivijalka ja savupiippu jäljellä. Ei mahtuneet valitettavasti autoon. Ensikertaan oli pakko jättää.



Isä oli iloinen vierailustamme. Äitikin ihmetteli, miten pirteä ja jaksavainen isä oli koko pitkän viikonlopun. Minulla on tyytyväinen ja hyvä olo käynnistämme. Tiistaina hoito alkaa. Ennusteen mukaan viiden vuoden kuluttua kolme kymmenestä on elossa. Isä on yksi kolmesta. Tiedän sen. Elämänhalu on niin voimakas, että se oikein hehkui isästä.

Puussa

Pojalla on hinku kiipeillä puihin. Niin minullakin oli pienenä. Tänään lähdemme synnyinmaille. Voisin käydä retkellä lähimetsissä lasten kanssa ja katsoa, onko lapsena rakentamistani majoista mitään jäljellä. Isä on sanonut, ettei hän uskalla sahata tiettyjä metsikköjä, niin paljon siellä on naulailtu puita ristiin rastiin.
On ihmejuttu, miten jonkun tapahtuman takia alkaa niin paljon ajattelemaan lapsuuttaan. Isän sairaus on laukaissut minussa suunnattoman muistelemisen. Ehkä haluan muistaa kaiken, mitä olen isän kanssa kokenut, en tiedä. Mutta ihana lapsuus minulla oli. Maalla, vapaana kuin taivaan lintu ilman kaupungin vaaroja. Ja maatalon töissä mukana kulkiessa oppi jo varhain tekemään ja auttamaan. Vanhempia ihmisiä arvostettiin ja meillä kotona asuvaa mummoani teititeltiin. Minulla oli käpylehmät metsänreunassa ja pesuvatiakvaariot jokaisella saunanlämmitysreissulla.

Kirveet pois kaivosta Eilen oli syntymäpäiväni. Sain yhden postikortin ja piirustuksia lapsilta. Leivoin ja siivosin, pilvisen ja kolean päivän takia tuli oltua sisällä koko päivä. Ja olihan nuo sisähommat rästiin jääneetkin viimeaikoina.

Eilen isä kävi tarkoissa tutkimuksissa syöpälääkärin luona. Koepalassa oli 11 imusolmuketta ja 8 niistä oli syövän saastuttamia. Kerran viikossa sytostaattihoitoa seuraavat puoli vuotta plus päälle suun kautta otettavia lääkkeitä aimo annokset. Raskasta tulee olemaan. Harmittaa asua niin kaukana. En voi mennä päästämään äitiä "lomalle" silloin, kun hän haluaisi olla hetken muissa ympyröissä. Tosiasiahan se on, että äidille tämä sairaus on vähintään yhtä kova koettelemus henkisesti, kun isälle fyysisesti. Isä voi jo nyt pahoin autossa, saati sitten hoitojen aikaan. Joten tänne ei isä pääse tulemaan.
Olen menossa viikonloppureissulle sekavin mielin. Minua on etukäteen varoitettu, että isä on laihtunut rutkasti, väri on hävinnyt kasvoilta ja voi pahoin vähän väliä. Ei pidä kuulemma säikähtää. Miksen saisi? On kyse minun ainoasta isästä.

Sadetta ilmassa

Lähdimme mukamas etsimään korvasieniä. Yhtään ei löytynyt, mutta reissu kesti neljä ja puoli tuntia. Ihme, että lapset jaksoivat. Termarikaakao ja -kahvi maistui näköaloilla höystettynä.Jonkun aikaa tarvottuamme jatkoimme autolla pikkuteille. Löytyi aivan ihana autiotalo. Tavaraa sisällä, aittakin täynnä rojua pihalla. Vanha omenapuu ja herukkapensaat näyttivät olleen hoidotta vähintään vuosikymmenen. Ei uskaltauduttu sisälle, lapsia olisi kyllä kiinnostanut. Itseä ehkä vähän enempikin!

Yrttipenkki

Tänään olimme ulkona ihan koko päivän. Olen aina haaveillut kunnon yrttipenkistä ja nyt minulla on sellainen! Ja kipeä selkä... Mies onneksi auttoi, mutta homma oli isompi kun olin kuvitellut. Maa oli aika savista, joten siihen kärrättiin kauempaa kottikärryillä turvetta parannusaineeksi. Sivupuut löytyivät aitan takaa ja vanhoja tiiliä oli pellon reunalla iso kasa. Mikään ei siis maksanut mitään muuta kuin päivän elämästä. Pavuillekkin tuli oma paikka.

Tänään

Puhuin isän kanssa puhelimessa. Päätin lähteä lasten kanssa sinne ensi viikonlopuksi. Olo on huojentunut, vaikka vähän pelottaakin.

Saunoin rantasaunassa Päijänteen rannalla. Lapset olivat niin rasittavia, että rentouttavasta saunareissusta ei rentoa oloa saanut repimälläkään. Miksei aina voisi totella äitiä? Uskoa kerralla ja muistaa opit loppuelämänsä. Miksei?

Saunomisen jälkeen grillattiin makkaraa. Tajusin iltaseitsemältä syödessäni, etten ollut aamupalan jälkeen syönyt mitään. Maistui makkara.

Isän innostamana lähdin heti syötyäni etsimään korvasieniä. En nähnyt yhtäkään. Mutta kaksi tuntia kävelin YKSIN rauhassa ja hiljaisuudessa pitkin maita ja mantuja. Kuulin ihmeellisiä lintujen ääniä, löysin uskomattoman ihania metsikköjä ja unohdin kertaheitolla kaiken ärtymykseni.