Juurilla
Kävimme lapsuusmaisemissa hakemassa lapset kotiin ja vietimme pari yöseutua äitin ja isän luona.
Oli isä muuttunut ulkoisesti aika huimasti. Vajaassa vuodessa on ikää ulkoisesti tullut ainakin kymmenen. Ei ollut tukkaa, partakin vain ohut harmaa haituvakerros entisen tuuhean paksun parran muistona. Kasvot olivat turvonneet, iho muuttunut kumimaiseksi ja todella ryppyiseksi. Isä ravasi oksentamassa vähän väliä ja nukkui vähän väliä.
Yhtenä iltana isän mentyä nukkumaan, aloin suunnitella joulua. Että vanhempani tulisivat meille. Äiti itki.
Oli isä muuttunut ulkoisesti aika huimasti. Vajaassa vuodessa on ikää ulkoisesti tullut ainakin kymmenen. Ei ollut tukkaa, partakin vain ohut harmaa haituvakerros entisen tuuhean paksun parran muistona. Kasvot olivat turvonneet, iho muuttunut kumimaiseksi ja todella ryppyiseksi. Isä ravasi oksentamassa vähän väliä ja nukkui vähän väliä.
Yhtenä iltana isän mentyä nukkumaan, aloin suunnitella joulua. Että vanhempani tulisivat meille. Äiti itki.
:|
VastaaPoistaVoi sinnuu. Tippa linssissä täällä saa toisten blogeja lukkee.
...
emmieosaamitäänsanoo.
Voi ei. Hirveetä. Elämä välillä on. Voimaa sinne jaksamiseen♥
VastaaPoistaApua, voimia!
VastaaPoistaTämä on aika inhottavaa teille kaikille, mutta minua helpottaa. Oikeesti ihan mielipuolista mutta totta. Asun missä asun ja on todella hankalaa lähteä mihinkään. En kaipaa sääliä mutta se tuntuu hyvälle.
VastaaPoista