Pois

Isä nukkui vappuaattona pois. Olin pitämässä kädestä kiinni veljeni ja äitini kanssa. Lähtö oli rauhallinen.
Juuri neljä täyttänyt tyttöni sanoi uutisen kuultuaan: "Minulla on jo nyt ukkia ikävä. Ukki olisi ollut minun hyvä ystävä."
Siihen ei ollut lisättävää.

Saattohoitoa

Olen ollut hoitamassa isää. Kolmen viikon sairaalassa makaamisen jälkeen pääsi isä viikoksi kotiin. Nyt hän on taas sairaalassa.

Viikossa kävely muuttui koko ajan hitaammaksi ja horjuvammaksi, lopulta matkanteko siirtyi täysin pyörätuolin varaan.
Vaikka leivinuunissa on ollut tuli ja sisälämpö välillä jopa 27 astetta, on isällä fleecekerrasto, oloasu ja peitto päällä.
Unentarve on lisääntynyt päivä päivältä, täyttä hereilläoloa on enää ehkä kolme tuntia päivässä. Morfiini väsyttää.
Ruokahalu meinaa oikkuilla. Suurin himo on pelkkään kermaviiliin. Se ei kuulemma maistu happamalle. Tauti vääristää makuja.

Joka askeleesta, jonka isää tuin kun yksin ei onnistunut, jaksoi isä sanoa kiitos. On tiukka paikka pyytää apua ja olla toisten "armoilla", kun on aina ollut vahva ja itsenäinen.

Kun ajoin kotiin oman perheeni luo, pääsi illalla itku. Viikon paineet purkautuivat melkoisena ryöppynä.

Taas sitä samaa

Miksi tämä muuttuisi, ellei ankeammaksi. Leuka rintaa vasten ja kohti uusia pettymyksiä. Tänään oli uudet tulokset tulleet isälle lääkärin suusta. Tulehdusarvot yli 300, kasvain räjähdysmäisessä kasvussa ja keltaisuus lisääntynyt reilusti. Pääsen lauantaina lähtemään sairaalaan ja toivon totisesti että ehdin.
Kelirikolta tuntuu nyt koko elämä. Ei kulje. Ja jos kulkee niin paska lentää.

Reissussa

Ajoin reilu 600 kilometriä viikonloppuna. Olin katsomassa taas isää, tälläkertaa ilman perhettä. Viikossa tapahtunut muutos oli järkyttävä.
Isän iho oli keltaruskea ja silmän valkuaiset ihan kirkkaan keltaiset. En edes voinut kuvaa ottaa, koska pelkkä katsominen silmiin oli vaikeaa. Ennen lihaksikkaasta vartalosta on jäljellä tyhjää roikkuvaa nahkaa ja luiseva runko. Nesteen pullistama keskivartalo näytti epämuodostuneelta möykyltä.
Verensiirtojen avulla aika jatkuu.
Kun olin taas kotona sunnuntai-iltana, minua alkoi oksettaa. Sama homma viikko sitten. En kai jaksa tätä tilannetta kovin hyvin. Päivät kuljen kuin robotti, yöllä tulee painajaiset ja heräilen jatkuvasti. Pelkään puhelinta. Pysäyttävä puhelu voi tulla koska tahansa.

Erilaista

Pääsiäinen oli täysin erilainen kuin olimme odottaneet. Isä joutuikin sairaalaan ja lähdimme matkaan päivää aiottua aiemmin. Verenmyrkytys ja hemoglobiiiniarvo 60 ei ole hyvä yhdistelmä, jos maksa on kasvanut syöpää umpeen. Isä ilahtui kovasti, että kaikki pääsimme vierailulle. Aika käy pitkäksi maata yhden hengen huoneessa päiväkausia, jos ei jaksa kävellä tai edes pitää kirjaa kädessä. Kävin kolmen päivän aikana kaksi kertaa isän luona. Lapsien kanssa ja ilman. Lähtöhalaus oli tiukka ja pitkä. Kotiin pääsystä ei ole lupausta.

Oi kuusipuu
Koristelin kuusen pihalle, koska emme ole kotona aaton seutua. Kuusessa on valojen lisäksi keltaisin silkkinauhoin koristeltuja talipalloja ja vanhanajan olkitähtiä. Nätti kun mikä ja linnutkin tykkää.Tästä on tulossa erilainen joulu. Isälle viimeinen. Ahdistaa niin vietävästi. Olisi helpompi jäädä kotiin, mutta katuisin sitä loppuelämäni.
Viettäkää te ystävät kalliit ihana joulu. Nauttikaa tuoksuja, maistelkaa makuja ja olkaa ihmisiksi.

Juurilla

Kävimme lapsuusmaisemissa hakemassa lapset kotiin ja vietimme pari yöseutua äitin ja isän luona.
Oli isä muuttunut ulkoisesti aika huimasti. Vajaassa vuodessa on ikää ulkoisesti tullut ainakin kymmenen. Ei ollut tukkaa, partakin vain ohut harmaa haituvakerros entisen tuuhean paksun parran muistona. Kasvot olivat turvonneet, iho muuttunut kumimaiseksi ja todella ryppyiseksi. Isä ravasi oksentamassa vähän väliä ja nukkui vähän väliä.
Yhtenä iltana isän mentyä nukkumaan, aloin suunnitella joulua. Että vanhempani tulisivat meille. Äiti itki.

Robin Hood

Mies hommasi itselleen ihan oikean jousipyssyn ja teki pojalle oman. Miesten yhteinen harrastus. Into on kova ja taito karttuu, villikkokin oppii keskittymään.

Itselläni on ollut taas hidas olo. En ole tottunut laiskottelemaan, mutta nyt tuntuu, että haluaisin kokeilla sitä. Tekemistä tosin olisi vaikka kuinka.
Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää huolta omistakin tarpeistani. Kävin hommaamassa itselleni silmälasit vihdoinkin! Edelliset olin saanut 10 vuotta sitten ja ne menivät rikki pari vuotta sitten. Viime aikoina olen potenut kamalia päänsärkyjä ja autolla ajaminen on ollut täyttä tuskaa. Lukeminen on jäänyt täysin sivuun. Nyt asia on hoidossa, lasit on tilattu ja saan ne 1,5 viikon sisällä. Liikkeessä oli tarjous, että lasien ostaja saa toiset kaupan päälle. Saan siis kahdet. Valitsin mahdollisimman erityyliset, voin sitten vaihdella mielen mukaan.
Isän kunto taas huolestuttaa. Viimeksi sytostaattihoidon yhteydessä on jouduttu antamaan myös kaksi pussia verta, hemoglopiini on jo alle 90. Syyslomalla menemme käymään, nyt en mieti enempää. Pelko on syvällä ja se puskee läpi väkisin.

Syksy painaa

Olen todella väsynyt. Onko tämä se syysväsymys? En tiedä muuta, kun että haluaisin olla yksin ja nukkua paljon. Nyt herään joka ikinen aamu varttia vaille seitsemän laittamaan lapsia tarhaan. Puurolle, plaah. Jonakin aamuna olisi ihana kellotella sängyssä edes yhdeksään.

Tekemättömiä hommia olisi kamalat määrät. Kun alan miettimään mistä aloittaisin, ahdistun, enkä halua tehdä mitään. Jos kellarista loppuu mehut kesken talven, niin kai sitä voi kaupastakin ostaa. Mutta pensaissa olisi vielä marjoja. Ne huutavat sieltä joka päivä.


Isän kunto vaihtelee. Hemoglobiini on 90, mikä aiheuttaa väsymystä. Lokakuun loppuun asti annetaan sytostaatteja, sitten leikataan leikkaushaavaan puhjennut tyrä, sitten vasta uudet suunnitelmat. Jännittää ja huolettaa.


Sisustimme vierashuoneesta aikuisten oman makuuhuoneen. Lapset pysykööt yläkerrassa. Huone on ihanan tumma ja hämyinen ja siellä nukuttaa hyvin. Talvella leivinuunin selkä lämmittää huonetta. Ihanaa saada jotain uutta aikaiseksi. Muutakin kuin hilloa.

Kamala sähellys

Meillä on uudet naapurit. Samaan taloon muutti vanha tuttuni miehensä+lapsensa kanssa. Mukavaa! Kummitukset ovat alkaneet taas antaa kuulua itsestään näin muutosten alla. Yhtenä yönä olohuoneessa oli selvästi kunnon tasajalkatanssit, heräsin monta kertaa. Kilttejä ne ovat, en pelkää.
Emme saaneet lapsetonta vuorokautta ennen koulujen alkamista. Pienetkin menevät vihdoinkin päiväkotiin, joten vietetään sitten päiväsaikaan yhteinen loma. On tämä tilanne kyllä aika hanurista.
Olen poiminut mustikoita ja vattuja. Herukatkin kypsyvät ihan liian nopsaan. Kasvimaa tuottaa satoa, on syöty perunaa, porkkanaa, fenkolia, sipulia, pinaattia ym.

Isä voi vaihtelevasti. Lääkitystä ja sytostaattihoitoa on jouduttu vähentämään reilulla kädellä, koska elimistö ei kestä. Nyt isä touhuaa paljon kaikkea, koska ei ole lääkkeistä huono olo, mutta tärisee ja vapisee kovasti. Kolmen sytostaattipussin sijaan annetaan yksi pussi viikossa ja suun kautta otettavia lääkkeitä on enää yhtä sorttia. Ahdistaa. En ole nauttinut tästä kesästä, vaan hukuttanut murheita touhottamiseen. Ruumiillinen työ estää päätä räjähtämästä.

Olin ystävän häissä ja puhuin monenkin vanhan tutun kanssa, joita en ole tavannut kymmeneen vuoteen. Se oli virkistävä kokemus. Sain myös tajuta, että minusta välitetään. Itsetuntoni on toisinaan niin pohjalukemissa, että pidän itseäni täytenä hylkiönä. En minä kai sitten olekaan. Kuvassa poika uuden ikioman virvelin kanssa. Se on ehkä tärkein asia maailmassa tällä hetkellä.

Kukkia siellä, kukkia täällä

Lepopaikka lehtikuusikossa.

Kirsikkapuu kukkii.

Ihana valo.

Tämä kesä on minulle jännittävää aikaa. Ensimmäinen kesä asua täällä. Kaikki, mikä maasta nousee, on minulle ennalta tuntematonta. Annan luonnon kukkien kukkia, ne ovat kaikkein kauneimpia. En saa niistä tarpeekseni. Siellä täällä on tupas akileijaa ja muitakin vanhoja perennoja, onhan paikka yli 200 vuotta vanha.

Olisiko kenelläkään tietoa mansikkalajikkeesta nimeltä Ukonmansikka? Ottaisin kaikki tiedonmuruset vastaan kiitollisena.
Netistä löysin vähän tietoa. On ollut vanhoissa kartanoitten puutarhoissa suosittu (yli 100 vuotta sitten), metsä- ja puutarhamansikan välimuoto.
Luulen, että sitä on meillä pitkin ja poikin. Lehdet ovat isommat kuin metsämansikalla, mutta pienemmät kuin puutarhamansikalla. Tuskin maltan odottaa satoa!

Isä sinnittelee. Jotkin päivät menevät paremmin kuin toiset. Maamiehen on pakko tehdä jotain, vaikkei kykenisikään. Eilen oli ollut ruohonleikkaushommissa. Hyvä että tekee jotain. Sairas ihminen vaipuu synkkyyteen, jos jää maaten odottamaan.

Taas se iski

Ei kai minun mikään pakko ole niin hirveän vahva ja voimakas olla? Olen joutunut nöyrtymään ja pettymään ja kuitenkin hengissä selvinnyt joka kerta. Jos en nyt jaksa kuorta pitää kasassa, niin tuskin maailma siihenkään loppuu.

Isän kunto on huonontunut. Elimistö ei kestäkään hoitoa niin hyvin, kuin oli luultu. Suun limakalvot ovat niin kipeät, ettei kärsi syödä. Paino putoaa. Ajoneuvoissa koko keho tärisee niin, että ei tule kyydissä olosta mitään. Pyörryttää, huimaa, nukuttaa. Keho kuihtuu ja naama turpoaa. Ihon väri vaihtelee harmaan ja keltaisen välillä. Lääkäri määräsi kamomillateetä ja suklaavanukkaita, mutta jollei nekään maistu, on mentävä tiputukseen sairaalaan.

Vanhimmaiseni on odottanut koulun loppumista, että pääsee taas koko kesäksi vanhempieni luo. Aina on niin kesä kulunut. Nyt jouduin selittämään tilannetta 12 vuotiaalle tytölle, että pari viikkoa loman alusta keksitään jotain muuta. Pettymys ja huoli näkyivät silmistä.

Eilen purin pahaa mieltä taas kerran siivoamiseen+haravointiin. Olemme saaneet kesäksi käyttöön vanhan saunamökin. Kuvassa kuitenkin aitta eikä mökki. Mies uusi kuistin lahonneita osia ja minä poltin pihasta roskia ja yritin saada roskapuut pois kulkureiteiltä. Rantasauna. Ihan uskomatonta, että saamme saunoa siellä niin paljon kuin haluamme! Saunassa on parhaat hikilöylyt, mitä olen missään saanut. Pienetkin tykkäävät kovasti.

Hoitoa

On hoidettu haavoja (poika kaatui pyörällä ja toinen puoli naamasta on yhtä rupea), itikanpuremia, ihottumaa, tikkuja jalkapohjasta.
On hoidettu kasvi- ja yrttimaata antamalla vettä ja voimaa.
Hoidettu autotalli vihdoinkin siistiksi, siitä tuli verstas entisöinti- ja nikkarointiprojekteille.
Isä on saanut jo kaksi kertaa sytostaattihoitoa, eikä ole tullut huonovointisuutta. Elimistö kestää. Niin pitikin.

Kirveet pois kaivosta Eilen oli syntymäpäiväni. Sain yhden postikortin ja piirustuksia lapsilta. Leivoin ja siivosin, pilvisen ja kolean päivän takia tuli oltua sisällä koko päivä. Ja olihan nuo sisähommat rästiin jääneetkin viimeaikoina.

Eilen isä kävi tarkoissa tutkimuksissa syöpälääkärin luona. Koepalassa oli 11 imusolmuketta ja 8 niistä oli syövän saastuttamia. Kerran viikossa sytostaattihoitoa seuraavat puoli vuotta plus päälle suun kautta otettavia lääkkeitä aimo annokset. Raskasta tulee olemaan. Harmittaa asua niin kaukana. En voi mennä päästämään äitiä "lomalle" silloin, kun hän haluaisi olla hetken muissa ympyröissä. Tosiasiahan se on, että äidille tämä sairaus on vähintään yhtä kova koettelemus henkisesti, kun isälle fyysisesti. Isä voi jo nyt pahoin autossa, saati sitten hoitojen aikaan. Joten tänne ei isä pääse tulemaan.
Olen menossa viikonloppureissulle sekavin mielin. Minua on etukäteen varoitettu, että isä on laihtunut rutkasti, väri on hävinnyt kasvoilta ja voi pahoin vähän väliä. Ei pidä kuulemma säikähtää. Miksen saisi? On kyse minun ainoasta isästä.

Paha mieli

pysyy loitolla, kun ei ajattele sitä. Tekee niin paljon töitä, ettei putkiaivoissa liiku muut asiat. Näkisittepä minun kädet! Olen vihdoinkin päässyt jopa viikoksi eroon kynsien pureskelusta. Käytännössä siis minulla on pikimustat kynnenaluset. Ei ollut ennen tätä ongelmaa. Peukalonjuuren rakkula on puhjennut ja rupi revennyt jo niin monasti, ettei varmasti enää parane kunnolla. Sormeni ja käsivarteni ovat täynnä nirhaumia, naarmuja ja rupia.
Olen tosiaan hukuttanut murheeni työhön.
Eilen tuli kesken haravoinnin puhelu. Isä menee huonompaan kuntoon päivä päivältä. Sain yksityiskohtaista kertomusta normaalin päivän kulusta, eikä se ollut kaunista kuunneltavaa. Minun työhullu maatalon lihaskimppuisäni ei jaksa edes rantasaunaa laittaa lämpenemään.
En hyväksy asiaa. Takaraivossa huutaa ääni menemään sinne, olemaan isän lähellä. Mutta en uskalla. Minua pelottaa. En varmasti muuta tekisi kun itkisi. Kotona en voi itkeä, koska lapset vaan suotta hätääntyisivät.
Paha mieli tulee aina, kun poikani piirtää paperille traktorin, jossa ukki ajaa. Paha mieli tulee, kun mietin kalastamista, risusavottaa, käpylehmiä, kevään roskien polttamista, perunamaan tekemistä tai karjalanpaistia. Asioita on loputon lista. Kaikista niistä saan nyt ylitsepääsemättömän siteen omaan lapsuuteeni ja touhuihin, joita isän kanssa tehtiin. Kalamuistot ovat parhaimmat.
Mitä minä teen? Minä en osaa olla. En osaa edes puhua asiasta ja sen ahdistavuudesta kenellekkään. Menenkö vai jäänkö? Olen haravoinut jo pihan ja puoli metsää.

Epäreilu maailma

Ei huvita enää mikään. Aurinko meni pilveen tältä keväältä. Syöpä tuli takaisin lähiomaiselleni. Leikkaus meni aiemmin hyvin, kerkesin iloita uudesta alusta. Mentiin takapakkia isoja harppauksia, imusolmukkeet pöpöä täynnä. Ei leikata. Ei suunnitella.

Olen vihainen. Maailma on paha paikka ja elämä epäreilua. Haluaisin mennä metsään huutamaan kirouksia. Purkaa vihani. Minulta viedään isä.

Paska maailma. Ihan paska.

AikaaOlen paininut isojen asioitten kanssa. Uni ei maistunut, ei voinut keskittyä.
Läheiselläni oli suuria terveydellisiä ongelmia. Iso leikkaus on takana ja jatkohoidot edessä. Toipuminen kestää kauan ja syöpä-peikko jää kummittelemaan loppuiäksi.
Kun leikkaus oli ohi, nukuin paremmin kuin koskaan. Kaikki on hyvin. Voitolla pitkän matkaa.
Kotona on ollut kaikenlaista. Nuorimman kolmevuotispäivät on juhlittu. Pieni vauva kävi kylässä. Koulittiin tomaatin taimet. Istutettiin mustasilmäsusannaa, basilikaa, kirsikkatomaattia ja kaikkea muutakin. Raeruohot itivät ja puhalsin munia. Olen leiponut hullun lailla.
Leikkauspäivänä aloitin heti aamusta leipomaan. Tuloksia odotellessa tein korvapuusteja, kinkkufetasarvia, oliivileipää, tavallista maalaisleipää ja tiikerikakkua. Saan pääni pysymään kuosissa leipomalla, jos jokin painaa.
Nyt on taas arki. Tavallinen maanantai. Mies lähti bussilla töihin kolmeksi päiväksi ja minä puuhastelen kotona lasten kanssa.