torstaina, joulukuuta 22, 2011

Loppurutistus

Joulujuhlat juhlittu, todistukset saatu ja loma aloitettu herkuttelulla ja Karhu-elokuvalla. Viimeinen lahjalapanen ranteen kohdalla menossa, illalla paketointi ja auton pakkaaminen. Aamulla autoon soimaan Leevi & the Leavings joululauluineen ja keula kohti mökkiä. Rauhallista ja mukavaa (makoisaa) joulua!

Revontulitanssia päiväkodin joulujuhlassa.
 

lauantaina, joulukuuta 17, 2011

Omat asiat
Minun aioihin on alettu puuttumaan. Siis sellaiset, joille asiat ei millään tavalla kuulu. Miten tästä maailmata tuli näin ahdas paikka? Eikö ihmisillä ole omissa asioissa tarpeeksi huolehdittavaa? Itselläni ainakin on omissa ihan kylliksi. Liikaakin.

Satojen kilometrien päästä on helppo neuvoa, miten minun tulisi hoitaa ihmissuhteeni ja mitä mieltä saisin mistäkin aioista olla. Tuntuu että ihmiset, jotka mainostavat itseään suvaitsevaisiksi maailmankansalaisiksi, ovat niitä kaikkein suvaitsemattomimpia ihan normaaleissa arkisissa asioissa. 

Ihan sama. Pitäkää tunkkinne. Minulta on pyydettävä anteeksi, jos minua loukataan ja minun elämässäni pätee sananvapaus. Onneksi on oikeitakin ystäviä.

perjantaina, joulukuuta 16, 2011

Hetki vielä
Jouluun siis. Tänä vuonna olen ollut kiltti ja saan hartaasti toivomani lahjan. Meidän perheessä ei aikuiset yleensä lahjoja saa (mikä on tosi tylsää), mutta nyt olimme molemmat takkien tarpeessa. Myimme turhaa tavaraa Huuto.netissä ja saimme kasaan omaa lahjarahaa. Minulle tulee tämä! Olen siitä haaveillut siitä lähtien, kun kuvan ensikertaa näin. En yleensä ole vaatteitten perään, mutta nyt ihastuin!

 Lapsille on lahjat valmiina, yksi lapanen enää kesken. Yksi piparisatsi on jo syöty, piti tehdä uusi taikina. Onnistuin saaristolaisleivässä niin, ettei lapset muuta leipää söisikään.

Jouluksi päästään taas paratiisiin (=mökille). Kotona ei siis tarvitse puunata kaappeja, komeroita, hellanalusia tai mikrontakusia. Joulu nautitaan, syödään ja huilataan. Seikkaillaan taas kynttilän loimussa niinkuin viime jouluna (täällä).

Kauneimmat joululaulut.
Nauttikaa tekin kaikki! Rauhallista joulua.

keskiviikkona, joulukuuta 07, 2011

Lunta!

Vihdoinkin lunta, ihanaa. Harmittava takaisku oli, kun tulin kipeäksi ennen näyttökokeita ja valmistuminen siirtyy nyt toukokuulle.  Mukava asia oli, että pääsimme miehen kanssa kahdestaan mökille. Olipa ihanan rauhallista!
Herkkua mökillä: halsterilohta leivinuunissa.
 

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2011

Harmaata


Ei ole jotenki napannu täällä pyöriä. Odotan niin kovasti lunta, stressaan kaikkea tulevaa ja yritän saada rytmistä kiinni. Koulun loppunäyttökoe siirtyi alkamaan ensi maanantaina, enkä ole harjoitellut muuta kuin lintujen tunnistusta. Työkuvioita on suunniteltu kahden kokeneen eräoppaan kanssa, jo kaksi antoisaa palaveria on tullut käytyä. Keskimmäisen seiskavuotiskemut oli eilen ja hulinaa riitti. Naapuriin on muuttanut pariskunnan lisäksi kissa, jonka perään koiramme vinkuu ikkunassa. Se on todella rasittavaa! Mitä mieltä muuten olette, voiko kissaa pitää vapaana koulun ja päiväkodin pihassa? 

Ilahduin, kun kuulumisiani kyseltiin. Olen käpertynyt tänne kaiken ulkopuolelle, ei me missään käydä. En ole edes lenkkeillyt entiseen malliin ja huomaan housunnapin painavan mahaa. Pitäisi ryhdistäytyä.
Mutta ruoka-asioissa on edistytty. Ollaan ihan tosissaan vältelty lisäaineita. Se ei ole niin hankalaa kun voisi kuvitella. Nytkin synttärikemuille tein sitruunasimaa, ettei tarvinnut limsaa juottaa lapsille. Hyvin upposi! 

Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa...

Kun tekee ruuat alusta loppuun itse, ei lisäaineita tarvitse pelätä. Lihaliemikuutioita ei tarvitse, kun laittaa tarpeeksi kasviksia ja mausteita. Kahviakin olen vähentänyt ja aamukupillisen lisäksi juon päivällä ja illalla kupilliset pakuriteetä. 
Pakurikääpää

Ja kaikkein parasta on se, että tupakkaan en ole koskenut! Puoli vuotta reilusti ilman jo. Ei se enää aikoihin ole edes mielessä käynyt.
 

sunnuntaina, syyskuuta 11, 2011

Väliin jotakii
Minulla on kaihomieli. Koulun vihonviimeinen lähiopetuspäivä on taakse jäänyttä elämää. Yösuunnistettiin ja päiväsuunnistettiin ja nukuttiin erätovereitten alla vesisateessa. Harjoiteltiin nuotiohommia ja ruokahommia ja solmuja ja köysiä. Kirveet teroteltiin tahkolla ja testailtiin omia keittimiä. 
 
Miten voi olla näin ikävä? En ole varmaan koskaan oppinut näin paljon asioita, mitkä minua ihan tosissaan kiinnostaa. Minä olen laittanut kaiken rahan retkeilyvarusteisiin, askarrellut niitä itse, etsinyt tietoa netistä ja kirjoista. Olen innostunut liikunnasta monella tapaa, aamullakin nousen kuudelta lenkille. Minä olen muuttunut. Olen saanut paljon enemmän, mistä osasin haaveilla.
 
Sankar jylhän kuusiston.
  Viimeaikoina on ollut hauskoja juttujakin. Ekaluokkalainen oli kirjastoautossa ääneen ajatellut: "Oliskohan täällä äitille aikuisten eräjormakirjoja?"
 
  Ja toinen ihana asia: hommasin Huuto.netistä bushcookerin ja olen aivan ihastunut siihen! Uskomattoman vähällä puumäärällä saa ruokaa laitettua, ai että. 

perjantaina, syyskuuta 09, 2011

 











Lemmenjoki osa 1
Ajattelin jotain reissusta kertoa. Kirjoitin jopa matkan aikana retkipäiväkirjaa, ihan joka ikinen ilta jaksoin raapustaa. Kuvat kuitenkin kertonevat enemmän.
Ravadasköngäs







Ravadasköngäs   
Ravadasjärvi erämaa-alueella. Ihana paikka.

Jäkäläpää-tunturin laella sijaitsee maailman syrjäisin kirjasto. En lainannut mitään, rinkka painoi ihan tarpeeksi ilman hengenravintoakin.

Yksi kauneimmista leiripaikoista! Olimme matkalla Morgam-Viipukselle ja löysimme vanhan nuotiokehän tunturipuron läheltä. Maisema oli mahtava odotella auringonlaskua katsellen unta.

Porojen poluilla.

Morgam-Viipuksen huipulla tuuli kovaa ja oli helppo hengittää.

Kivikekoja näki yhden jos toisenkin. Tämä löytyy Morgam-Viipukselta. 








































































































































Puro tunturin juurella.

Juokseva vesi kodin lähellä on mukava asia. Ja jos teltan ikkunasta näkyy tunturi, se on myös plussaa. Paikka on jossain suht lähellä Takkivaaranjärveä ja Viipustuntureita.

Kahvi on parempaa, jos sen keittää tunturipuron vedestä. Uskokaa.

Jossain korkealla ja silmissä siintää vielä korkeampi paikka. Sinne menossa.
 Vaellus alkoi Njurgalahdesta jokiveneellä 15km päähän Ravadaskönkään putouksille. Sieltä Ravadasjärvelle kalastamaan ilman tulosta. Seuraavana Jäkäläpään "lentokenttä", Morgamojan Kultala, Kultasatama ja Morgam-Viipus. Matka jatkuu vielä.

perjantaina, elokuuta 26, 2011

Lemmenjoki
 Koukussa ja pahasti. Lapinhulluus tais iskee. Viikko tuntureilla siihen tarvittiin, ei siis paljoa. Kuvassa näköalaravintola, edessä siistää Joenkielinen ja takana Morgam-Viipus. Minulla oli niin hyvä olla tuolla, etten olisi ikinä uskonut. Oli helppo hengittää, näki niin kauas, että maailma vaikutti olevan kokonaan edessä. Vietin hiljaisia hetkiä oman pääni sisällä  (siis en ajatellut yhtään mitään ja se on minulle harvinaista). Olin osa luontoa. Tuntui, että kuulun sinne, olen aina juonut suoraan tunturipurosta ja kahmaissut kouraani mustikoita tunturin rinteeltä. Minä seurasin selältään tunturissa, kun piekanat kaartelivat päälläni. Ja ne pilvet, minä melkein ylsin niihin.

keskiviikkona, elokuuta 10, 2011

Kaikki muuttuu
Ei varmaan ole koskaan niin kovasti harmittanut, kun viime viikolla. Vaellusta edeltävänä iltana selvisi, että yhden reissulle lähtevän polvi oli muuttunut lentopalloa muistuttavaksi liikkumattomaksi möhkäleeksi. Siis vaellus peruttu toistaiseksi. Rinkka oli käytännössä pakattu. Ruuat oli valmiina, kaikki. Voi että minä kiroilin ja itkutkin päästin. Kakkapylly että harmitti! Hoidin raivolla puutarhahommia ja itkin.
 No sitten kun palaneet hermot vähän laantuivat, suunniteltiin tulevaa viikkoa uudelleen. Päätettiin luopua autosta ja saatiin järjestettyä tilalle parempi. Haettiin se, yövyttiin reissussa lapsuuteni maisemassa. Nautittiin uudesta tehokkaasta hyvin kiihtyvästä ilmastoidusta automaattivaihteisesta autosta. Kotona hengähdettiin ja seuraavana päivänä suunnattiin mökille keskelle ei mitään (sama paikka esiintyy aiemmissa teksteissäkin).
Väsynyt mökkiläinen.
Otin kajakin mukaan harmitusta lieventämään. Mökillä syötiin herroiksi! Oli savumuikkuja, muurikkamuikkuja, grilliherkkuja ja tietysti mustikoita monella tapaa. Neljä vuorokautta mökillä vei ajatukset pois menetetystä vaelluksesta. Sain vieläpä käytyä kunnolla melomassa ja keräsin ämpärillisen isoimpia mustikanmöllyköitä,mitä olen ikinä nähnyt!


Nyt on vaellus sovittu uuteen ajankohtaan, tulevalle viikolle. Lähdemme tiistaina ajamaan kohti Lemmenjokea. Autuus ja onni. En hehkuta enempää, jos taas käy jotain ja retki peruuntuu. Mutta innolla odotan.
Nämä kotonaolopäivät on käytetty tehokkaasti säilöntähommiin. Kuivuri pauhaa alituiseen, kellarissa on 32 purkkia kaikenmaailman hilloja ja tänään aloitettiin mehu-urakka. 15 pullollista tuli punaherukkamehua, vaikka marjoja kerättiin vasta 2,5 ämpärillistä. Vielä riittää hommaa loppuviikoksi. Yrttejä olen kuivannut ihan hirmuiset määrät myös.
 Sienivoittoista on ollut meikäläisen ruokavalio. Eilen kanttarellimuffineja, kanttarellipitsaa (oli siinä muutakin) ja tänään orakasrisottoa. Minä niin kovasti tykkään tuoreista sienistä!
Tämä on jonkin kotiseutumuseon vilja-aitta. Ihana museo.


Ja nyt se koulukin alkoi. Meillä on taas rytmi perheessä. Nuorin päiväkotiin, keskimmäinen ekalle ja vanhin kasille. Aavistelen kiireitä vanhempainilta- ja juhlasesonkeina. Voi hulluutta, kolme eri laitosta...
Kuvassa kolme polvea samaa sukua. Kalamiehiä kaikki.

Nyt kampean itseni kylelleen, luen hetken kesken olevaa Pentti Linkolan "Voisiko elämä voittaa"-kirjaa, katson Housen ja nukahdan ennen toista mainostaukoa. 

lauantaina, heinäkuuta 30, 2011

Mustikka-ahistus
Ihan jo pelottaa miten minun kohta käy. Maanantaiaamuna on lähtö Lemmenjoelle. Olen tottunut syömään joka aamu ja päivä ja ilta mustikoita. 9 vuorokauden mustikkatauko, apua!


Olen ollut iloinen viimekesän pölynimuriin yhdistettävän marjansiivousvempeleen ostosta. Meniköhän tuo lause ihan oikein? Kuitenkin, sillä siivous sujuu sukkelasti. Talven mustikat on pakkasessa ja hillona kellarissa. Tänään tein aamiaiseksi muhkeita mustikkapannareita. Kyllä kelpasi!

Reissu jännittää jo kovasti. Tänään lyhennän Fjällrävenin housujen lahkeet, leivon suklaapähkinäkeksejä ja annostelen retkiruuat päiväkohtaisiin pusseihin.  Ai niin, löysin eilen kirppikseltä kolmella eurolla tummansinisen Fjällrävenin takin. Nyt minulla on kaksi samanlaista mutta eriväristä.  

tiistaina, heinäkuuta 26, 2011

Lisää perinteistä ruokaa

Yritän selittää, miten teen ruisleipää. Siis kunnon hiivatonta hapanleipää. Ruislimppua.
Selittäminen on hankalaa, koska en mittaa mitään. Ja tämä tapa on kummallinen, koska mittaan kaiken kaiken muun, paitsi leipien leivonnassa.   Oolsprait, nyt se alkaa. Kerron mitä tein viimeksi.

Otin jääkaapin yläkaapista taikinakulhon, joka oli likainen. Reunat kuivuneessa taikinassa. Se oli siis leivänjuuri. Lorautin kulhoon kuumaa vettä ja vispilällä vähän yritin saada taikinakokkareita sulamaan veden sekaan.

Parin tunnin (itseasiassa sitten kun muistin) lisäsin vähän kuumahkoa vettä ja ruisjauhoja. Lisäsin velliin ruisleseitä, kaljamaltaita ja pellavansiemeniä kutakin kourallisen. Sekoitin vispilällä huolella. Mönjä näytti löysältä velliltä. Jätin liinan alle seuraavaan päivään.

Taikina aamulla. Tuoksu on voimakas.
Aamulla, kun olin laittanut kahvit kiehumaan, kurkistin liinan alle. Hyvin oli kohonnut! Lisäsin jauhoja niin, että taikinasta tuli paksuhkoa puuroa. Jätin liinan alle vielä kolmeksi-neljäksi tunniksi.

Vieläkin taikina oli kohonnut. Irrotin (melkein) kaiken jauhokasaan pöydälle. Muistin jättää juuren kulhon reunoille. Vaivasin ja vääntelin taikinaa jauhokasassa. Ruisjauhot loppuivat kesken, joten alustaessa käytin vehnäjauhoja. Yleensä neuvotaan alustamaan taikinaa kauan, ainakin 30 minuuttia. En tee niin. Kerran tein, ja leivistä tuli kivikovia. Riittää, että saa muotoiltua leivän. 10 minuuttia on ehdoton maksimi meikäläisellä.

Alustusta.

Muotoilin kaksi pyöreää limppua, pistelin haarukalla reikiä ja peitin liinalla. Annoin olla aika kauan, jotain pari tuntia varmaan. Sitten uuniin 300 asteeseen 10 minuutiksi. Sitten 250 asteeseen vartiksi, sitten 200 asteeseen vartiksi, sitten 150 asteeseen puoleksi tunniksi.
Pyöritellyt limput liinan alle kohoamaan.

Valmista! Voita (ei mitään kasvirasvoja, vaan lisäaineetonta oikeaa voita tai Oivariinia) päälle ja lasi tosi kylmää punaista maitoa. Lupaan ainakin sen, että tekee mieli ottaa toinenkin siivu.  
Ihan hirmuisen hyvää. En valehtele.
 

maanantaina, heinäkuuta 25, 2011

Herkkupullaa
Kahvin kanssa pitää saada kunnon pullaa. Mieluiten tungetaan niihinkin jotain lähimetsästä.
Kerrankin kahvit oikeista kupeista.

Peruspullataikinaan raastetaan yhden sitruunan kuori.


Pullasolmuja kohoamaan pellille.

Painetaan syvennykset mönjälle.

Syvennyksiin laitetaan vanhanajan vaniljakastiketta (paksuna versiona).

Mitä enempi, sen parempi.

Päälle marjoja, nyt tuli lakkoja ja mustikoita. Ihan tuoreet olis nätimpiä, nämä oli olleet vuorokauden jääkaapissa.

Munaa reunoille.

Sulaa nautintoa.

Aikas hyviä. Kannattaa kokeilla.