Sammalia ja jäkäliä

Haluaisin osata tunnistaa kaikki mahdolliset sammalet ja jäkälät. Ne ovat kiehtoneet minua aina. Muistan jo ala-asteelta biologian tunnit, kun etsimme metsästä sammalia ja se oli minusta äärettömän mukavaa.

Olen salaa mielessäni haaveillut luontokartoittajaksi opiskelusta. Hirmuisen työläs koulu kylläkin ja vaativa, mutta ehkä jonain päivänä!

 

Hirmuisen kaunista sammalta.

Sormipaisukarve.

Ruskoröyhelö?

Nuotionahkajäkälä?

Rahkasammaliakin on kymmeniä erilaisia.

 

Vettä

Minä nyt kyllä paljon mielummin olisin pitäny ne lumet maassa. Jatkuva koirien peseminen ja liejussa kahlaaminen ei nyt enää oikein nappaa. Valokin on niin valju, ettei kaunista löydä luonnosta kuin kaivelemalla.

 

Eväitä koirille ja ihmisille

Olen kehitellyt mahtavan reissuevään. Leivoin piiraita, joissa on täytteenä kaalia, sipulia, vuohenputkea ja jauhelihaa. Lihan voi tietenkin jättää halutessaan pois. Mukailin Olgan keittokirjan ohjetta.

Tein ensin hiivataikinan, johon laitoin vehnäjauhon lisäksi ruista, ohraa ja viherjauhetta.

Täytteen jauhelihan paistoin ensin, sitten ohueksi suikaloidut kaalit+sipulit muhitin paistinpannulla reilussa voissa pehmeäksi. Sekaan roiskautin intiaanisokeria, suolaa ja kuivattua vuohenputkea. Pehmenemiseen menee aika kauan, noin 20-30 minuuttia.

Pyöritin taikinan palloiksi, kaulin pulikalla letuiksi niin, että keskelle jää paksumpi kohta. Täytettä keskelle ja nipistely kiinni. Kohotin muhkeiksi.

Munalla voitelin ennen paistoa. 200 asteessa kypsytin. Herkkuja!!!

 Moskulle tuotiin laatikollinen luita. Hirviporukkaa saamme kiittää tästä! Aivan mahtavaa. Rautasaha soi illankähmässä, kun paloiteltiin luut sopiviksi annospaloiksi.

 

Maisemia

Kaunis sää houkutti ulos. Kävimme kokeilemassa Oravivuoren näkötornia vähän paremmalla näkyvyydellä.

Jyrkin osuus Oravivuorelle on tehty portaikoksi.

Lapset leikki, ettei saa astua kuin kiville ja kannoille.

Talvisen näköistä.

Vähän erilaiset näkymät kuin viime kerralla!

Takas alas. Portaat oli jään peitossa.

 

Kauriin kohtalo

Aloin ihmetellä takapihalle kertyneitä korppeja. Niitä raakkui puissa ja metsäautotiellä kymmenittäin. Paikalle päästyäni huomasin ilveksen olleen hommissa. Iso kaurisemä oli tapettu tiellä ja raahattu sitten ojan yli metsän puolelle. Alaruumis oli syöty. Aamulla tietä ajanut metsäkone oli varmaan keskeyttänyt ilveksen ruokailun, kun niin paljon oli korpeille jättänyt.

Luonto harventaa.

Löysin kirpputorilta jotain jännää. Jonkun ikivanhan takin lammasvuori oli ratkottu irti ja oli myynnissä eurolla. Askartelin siitä kaksi hanurinalustaa ja lammasta jäi vielä reilusti jäljelle. Kyllä nyt tarkenee ulkona istuskella!!
 

 

Kovan onnen patikkamatka

 

Löydettiin netistä mukava patikkalenkki läheltä. Siis Korpilahden Haukankierros. Netissä hehkutettiin, että hieno on paikka, 13km silkkaa hyvin merkattua luontoelämystä! Lähtöpaikan osoite oli tiedossa, joten sinne ajettiin.

  Elikkä Alkio-opiston pihalle auto ja kuikuilemaan niitä hyviksi kehuttuja opasteita. Yksi löydettiin. Lähdettiin seuraamaan sitä suuntaa, mihin se osoitti.

Edessä oli hiekkatietä. Ei edes pientä ja kapoista, vaan ihan iso tie.

 Sitten tie kapeni ja jakautui kahtia. Ei ollut opastetta kumpaan suuntaan piti mennä. Valittiin oikea (vissiin just väärä).

 Sitten tuli koko reissun kohokohta, pieni pätkä lehtien peittämää pikkutietä. Paksuja, valtavia puita molemmilla puolilla. Tikan hakkaama jättiläishaapa oli mahtava!

Mutta sitten tie loppui ja edessä oli risteys ilman opasteita. Lähdimme vasemmalle. Hiekkatietä jatkettiin pihapiirin läpi, koirat haukkuivat ja tuli pieni paniikinomainen tunne, että luullaankohan meitä varkaiksi. Käveltiin rantaa kohti, kunnes tie loppui. Käveltiin sitten kynnettyä peltoa pitkin aikamme ja lopulta käännyttiin takaisin. Käveltiin autolle ja päätettiin ettei lähdetä enää mihinkään ilman karttaa ja selvää reittiä. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta!!!

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän...

  Tuli mieleen semmoinen asia, että kaikki ulkoilureitit, mitkä ovat kunnan kunnossapitämiä+rahoittamia, ovat yleensä yhtä tyhjän kanssa. Nettiinkin voisi ajoittain päivittää tietoja, etenkin jos reittiä ei enää vuosiin ole ylläpidetty tai opastus on retuperällä. 

 

Tulin äkäiseksi. Korpilahdelta en edes löytänyt turisti-infoa, johon olisin voinut antaa palautetta.

 

Löysin sitten kirppikseltä vitosella Camel Bootsit ja näin illalla kuusi teertä, joten ei ole enää paha mieli.

Suo, sumu ja pakkanen

Suolta ei teeriä tullut, ei edes nähty vilaukselta yhtään. Varpaat oli aivan jäässä kaksista villasukista huolimatta jäisessä suossa töröttämisestä. Päällä minulla oli uusi merinovillainen hupulla varustettu aluspaita , johon olen erittäin tyytyväinen. Sen päällä oli Sastan superäijämäinen sarkatakki, joka on minulle ainakin kaksi numeroa liian iso. 

Mukavaa suolla oli silti. Harvoin tulee oltua auringonnousun aikaan maastossa.

Aikamme suolla seisoskelun ja teeripilliin suhauttelun jälkeen kaivoin kameran repusta ja tarvoimme pitkin maita ja mantuja. Talven lupausta näkyi jo maassa. Kohta pääsee lumikenkäilemään!

Ei näy lintuja.

Valkopartaranta.

Suolla aamuhämyssä.

Yksinäinen mänty.

Vielä on väriä.

Sumua Päijänteen yllä.

 

Syyslomalla

Kaikki lapset lähti syyslomareissulle ja me ollaan heti ihan pihalla miehen ja koirien kanssa.

 

Päiväkahviseuraa

 

Tehtiin miehen kanssa treffit metsään. Kipakka keli, mutta aurinko paistoi. Maisemistakaan ei viitsinyt valittaa.

 

Höyryävä kaksikko.

Kynsitulet.

Päijänne ruskan keskellä.

Mikä tämä on?

Kauniisti se ainakin kukkii.