Herkkuja!

Kiireitä

Kaikenlaisia hommia työjuttujen lisäksi.

Blaah sanon minä

Joulun olis voinu vaikka jättää väliin. Toisten nurkissa pyöriminen ei enää sovi minulle. Olis mukava luoda jo ihan omia jouluperinteitä. Ja tehdä hyvää ruokaa! Jouluhan on melkeinpä jatkuvaa syömistä. Itse en tykkää mistään joululaatikoista, kinkku riittäisi yhdelle aterialle ja en muutenkaan ymmärrä miksi ruokaan ei voisi laittaa vähän ajatusta mukaan.

No joo, olen iloinen että ollaan taas kotona. Ollaan myös ensi joulu.

Tehtiin päätös alkaa syömään vähemmän lihaa. Aloitetaan kahdella lihattomalla päivällä per viikko ja lisätään niitä pikkuhiljaa. Lapset(kin) tykkäävät ihan hulluna kasvispihveistäni, joten miksi sen aina lihaa pitäisi olla? Onhan hyvin laitettu liha toki herkkua, mutta yleensähän se on sitä vetistä jauhelihaa tai kutrakkeisia kanasuikaleita. 

Eilen retkeiltiin reilu kuuden kilometrin lenkki samalla, kun katsottiin näätäloukut. Nähtiin pajunkissoja ja kastematoja. Ehkä top kakkosessa tylsyydessään tämä vuodenaika on nyt. Kelien takia. Inhottaa.

Vaarallinen joen ylitys (pikku puro, reikä kumppareissa).

Kivilaavun valloittajat.

Väinönputki kasvaa uutta versoa.

Hain kasvimaalta tuoretta lehtikaalia ruokapöytään.

  Tänään aion istuttaa valkosipulia ja manailen mielessäni mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän talven.

Syksy hiipii

Kesä oli loputtoman pitkä. Olen iloinen, että vihdoinkin alkaa olla syksyn merkkejä luonnossa. Aamuisin koiria lenkittäessä tulee jo sormikkaat mieleen. Sumu on niin paksu, ettei pellon toista reunaa näe. Jaksan valvoa niin pitkään, että näen tähtitaivaan. Pidän syksystä. Pidän kirpeistä keleistä ja tuoksusta, mikä nousee maasta.

 

Kouluasia on meinannut viedä kaiken aikani, mutta eilen kävin lasten kanssa retkellä. Rakennettiin risuista kyttäyskoju, mistä näkee aukolle kokoontuvat teeret (jos käy tuuri). Kirpeät kelit oli kaukana, teepaitasillaan puuhaillessa tuli hiki! Katsoin myös mahtavan leffan (The Place Beyond The Pines) ja kokkasin gnoccheja oman maan perunoista. 

 

Puutarhassa nyt

Kasvua ja kypsymistä, hidasta nousua ja nopeaa kuihtumista.

Sinipallo-ohdake.

Punahattu.

Lisää kuvateksti

 

Siperia

Jos kasvi on peräisin Siperiasta, se varmaan kestää myös Keski-Suomessa. Sain hommattua karhunvatukan, siperialaisen, mistä olin haaveillut pitkin kevättalvea. Tuli myös heräteostoksia puutarhaan.

Herkkä keijunkukka.

Lapinunikko.

Se vatukka kukkii jo!

Räkäteille jotakin.

Kurkkuyrtti keimailee ilta-auringossa.

Melkein kaikki laarit näkyvissä. Ensi kesänä tasoitan polut ja peitän ne karikkeella. Ehkä.

 

Kaikenlaista

Verkkokalastus on ollut minun hoteilla. Tunnit ei tahdo riittää kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. Juoksemassa olen taas alkanut käymään. Tänäänkin 8,3km! Kohta jaksaa kympin vetäistä.

Taimia on koulittu. Olen iloisesti yllättynyt monista onnistuneista kasvuista, mutta suivaantunut kääpiösamettikukkien taimien hentoudesta. Aivan mahdottomia koulittavia, heti katkeaa varsi jos vähän hipaisee! Basilikat ja sitruunabasilikat, sitruunaruoho ja sitruunamelissa ovat voimissaan. Aika sitruunaista. Chilikin onnistui, neljä topakkaa tainta kasvaa auringossa.

Hippiaamiainen kuorrutettuna kehäkukan terälehdillä.

  

Erilainen juhannus

Ihan ihmeellistä. Mehän ei yleensä kahdestaan miehen kanssa aikaa vietetä, ehkä kerran parissa vuodessa pikkuhetki. Nyt kuitenkin meille on soitettu ja kysytty, saisko meille tulla lapsenlikaksi koko juhannukseksi. No passaahan tuo.

Ei meinattu keksiä mitä tehdään. Rahaa ei liikaa ole käyttää, eikä innosta ajaa autolla satoja kilometrejä. No miksi siis mennä merta edemmäs kalaan?  Päätimme kävellä soutuveneelle ja lähteä soutelemaan. Mukaan teltta, mato-onget ja muut pakolliset. Eiköhän Päijänteeltä yksi autio niemennokka löydy, missä ahvenet voi tikussa paistaa. Mosku otetaan mukaan, muu porukka jää rannalle.

Puutarhassa on kasvu ollut mahtavaa. Ainoa ikävä juttu on ollut tuholaiset lehtikaalintaimien kimpussa. Kokeilen pariin taimeen erikoistyrmäystä, muille nokkosvettä.

Mukavaa ja leppoisaa juhannusta. Malttia.

Ratian Palaset-kuutio on oiva kasvihuone.

Nokkosia on kohta enemmän kun tarvii.





Vapaus

Nyt se taas alkoi, ei menny kun päivä siitä, kun lapsilla loppui koulu- ja tarhavelvollisuudet. Meillä ei ole mitään rytmiä. Syödään millon sattuu, nukutaan (tai siis kaikki muut paitsi minä) pitkään ja mietitään vaan retkiä ja reissuja. Ihanku oltais tietoisesti suunniteltu ja odotettu tätä.   Koko kesä jatkukoon samalla kaavalla. Se on hyvä se. Loma saa olla lapsille loma, sitä ei kellonajoilla sotketa.

Kevätjuhlassa ite tehdyllä keppihevosella laukkaamassa.

Teltta laitetaan taas pihalle kun keretään ja nukun siinä lasten kanssa. Viime kesä luettiin teltassa Peppiä, nyt voisi olla joku muu. Ehdotuksia?

Kasvimaata sain tehtyä reilusti, harson alla muhii jo vaikkas mitä. Patio pitäis nikkaroida ja joku halkojen suojaksi. Saatiin puutavaraa kun oltiin muuttoapulaisina, mahtavaa.

Minun melontareissulla on aina ihan hirveesti silkkiuikkuja.

Vanha silta joella, mistä pääsen isommille vesille.

Kesälehdet. Saunavastaa rupeaa ihmismieli halajamaan!



Voihan viisumi

Olisi tässä muutakin tekemistä kun hommata viisumia. Puutarha vetää puoleensa. On tehty HIRMU URAKKA ja nyt olis hyötytarha istuttamista vailla valmis. Yrttipenkkikin on tosi kiva.

Silti ehdin ajatella Laatokkaa, pelätäkkin vähän. Aallot on varmasti isoja, mutta maisemat sen arvoisia. Huoltoauto on turvana ja sen voi hälyttää lähimpään tienposkeen jos voimat ehtyy vesillä. Ja mukana on porukka, yksin ei tarvitse olla. Mutta ehkä jännintä on nähdä Käkisalmi.

Ensin oli vatukko/ryteikkö/juurakko/kaikkee turhaa.

Nyt on ihana. 4x1m laatikot ja 3x1m laatikot. Ei tuu etanat enää niin herkästi.

Ryytimaa. Lasten suosikki saksankirveli vaaleanvihreänä keskellä.



Karkaa käsistä

On hääritty puutarhassa. Karsittiin takaosaston villiintynyttä ryteikköä, käsistä karannutta tuomipuuviidakkoa kaadettiin ihan reilulla kädellä. Oksat karsittiin ja kasattiin, rangat odottavat hyvää majaideaa.

Äijät hommissa.

Ryteikön keskeltä löytyi koiranheisipuu ja usea mustaherukkapensas. Mustaherukoita olikin liian vähän ennestään. Kunnon tuennalla ja hoidolla niistä tulee ihan hyvät pensaat. Viime keväänä kunnostetut muutkin pensaat näyttävät nyt tosi elinvoimaisilta.

Käänsin uutta kasvimaata vattupusikon paikalle. Aika kova homma! Kaksi rakkoa kämmenessä, toinen puhjennut. Millonhan oppisi pitämään käsineitä?

Tein jo eilen kaikki vappuherkut, eli munkit ja tippaleivät. Simaa olinkin tehnyt jo ennakkoon. Sekin meinaa jo loppua.

Tänään on tasan kaksi vuotta isän kuolemasta. Pitää laittaa kynttilä puutarhaan.



Nuorimmalta otettiin hammaslääkärissä etuhammas. Ei ollut tohtori ennen nähnyt niin heiluvaa hammasta.
Alettiin kääntää kasvimaan paikkaa vattupusikkoon. Maa on mehevää, täynnä paksuja kastematoja. Jäljistä päätellen siinä on joskus 20 vuotta sitten kasvimaa ollut.

Kamala sähellys

Meillä on uudet naapurit. Samaan taloon muutti vanha tuttuni miehensä+lapsensa kanssa. Mukavaa! Kummitukset ovat alkaneet taas antaa kuulua itsestään näin muutosten alla. Yhtenä yönä olohuoneessa oli selvästi kunnon tasajalkatanssit, heräsin monta kertaa. Kilttejä ne ovat, en pelkää.
Emme saaneet lapsetonta vuorokautta ennen koulujen alkamista. Pienetkin menevät vihdoinkin päiväkotiin, joten vietetään sitten päiväsaikaan yhteinen loma. On tämä tilanne kyllä aika hanurista.
Olen poiminut mustikoita ja vattuja. Herukatkin kypsyvät ihan liian nopsaan. Kasvimaa tuottaa satoa, on syöty perunaa, porkkanaa, fenkolia, sipulia, pinaattia ym.

Isä voi vaihtelevasti. Lääkitystä ja sytostaattihoitoa on jouduttu vähentämään reilulla kädellä, koska elimistö ei kestä. Nyt isä touhuaa paljon kaikkea, koska ei ole lääkkeistä huono olo, mutta tärisee ja vapisee kovasti. Kolmen sytostaattipussin sijaan annetaan yksi pussi viikossa ja suun kautta otettavia lääkkeitä on enää yhtä sorttia. Ahdistaa. En ole nauttinut tästä kesästä, vaan hukuttanut murheita touhottamiseen. Ruumiillinen työ estää päätä räjähtämästä.

Olin ystävän häissä ja puhuin monenkin vanhan tutun kanssa, joita en ole tavannut kymmeneen vuoteen. Se oli virkistävä kokemus. Sain myös tajuta, että minusta välitetään. Itsetuntoni on toisinaan niin pohjalukemissa, että pidän itseäni täytenä hylkiönä. En minä kai sitten olekaan. Kuvassa poika uuden ikioman virvelin kanssa. Se on ehkä tärkein asia maailmassa tällä hetkellä.