torstaina, elokuuta 19, 2010

Taas ahistaa
En oikein tiedä mistään mitään. Heilun mustikkametsissä ja rintaa pakottaa. Toisaalta on kutkuttava levoton tunne uuden jutun aloittamisesta, mutta samalla ikävä ja suru. Kaipaisin omaa rauhaa, ihan suoranaista yksinäisyyttä muutamaksi päiväksi.
Syksy on minulle ihanaa aikaa, kun voi purkittaa ja pussittaa kesää kellariin ja pakkaseen. Ilma on helppoa hengittää. Nyt kuitenkin tuntuu, että jotain puuttuu.
Tiedän sen olevan isä. Vielä viime syksynä jaksoi isä kävellä kanssani korkealle mäelle mustikoita poimimaan, nyt mietin sitä joka kerta, kun otan poimurin käteeni. Kyllä tämä varmaan ajan kanssa helpottaa. Kaikella on aikansa, surullakin.

lauantaina, elokuuta 14, 2010

Minä pääsin!!!
Pääsin kouluun. Minusta tulee vuoden kuluttua luonto- ja eräopas. Olen innoissani kuin pikkulapsi!

maanantaina, elokuuta 09, 2010


Kesä kesä kesä
Ihana kesä. Mökkeilemässä saaressa ilman sähköä, nettiä tai muutakaan normaalia. Yhtä nautintoa. Perhosten ihmettelyä, akvaarion tekoa pesuvatiin, kalojen narraamista, saunomista joka ikinen ilta, uimista, veneilyä, muurinpohjalettuja, sisiliskoja, lehmiä, vasikoita, ravustusta, lintujen laulua, rauhallista erakkoelämää... NIISTÄ ON PARAS KESÄ TEHTY!