Antiikkia antiikkia

Viikonloppuna järjestetään Jyväskylässä Antiikki- ja keräilymessut. Menen sinne naapurini kanssa myymään. Minulla on vanhaa roipetta ja retrokissoja, naapurilla hopeakoruja. Osa koruista on tehty vanhoista hopealusikoista. Käykää katsomassa ilmoitus täältä!

Juurilla

Kävimme lapsuusmaisemissa hakemassa lapset kotiin ja vietimme pari yöseutua äitin ja isän luona.
Oli isä muuttunut ulkoisesti aika huimasti. Vajaassa vuodessa on ikää ulkoisesti tullut ainakin kymmenen. Ei ollut tukkaa, partakin vain ohut harmaa haituvakerros entisen tuuhean paksun parran muistona. Kasvot olivat turvonneet, iho muuttunut kumimaiseksi ja todella ryppyiseksi. Isä ravasi oksentamassa vähän väliä ja nukkui vähän väliä.
Yhtenä iltana isän mentyä nukkumaan, aloin suunnitella joulua. Että vanhempani tulisivat meille. Äiti itki.

Yksin

Minä olen yksin kotona kokonaisen vuorokauden.

Uskomatonta!

Ruokailuhuone

Ihan ensin laittakaa taustalle soimaan tämä ihana ihana
Nouvelle Vague!

Jumalaista musisointia.

No niin, tässä kuvia ruokailutilasta. Nollabudjetti siitä syystä, että siirtelin tavaroita muualta, kaappien kätköistä, autotallista, aitasta, kangaskaapin perukoilta.
Alla olevat hyllyt oli petsattu tummanruskeaksi, samoin ikkunanpuitteet. Kirkastin ilmettä maalaamalla ne valkoisiksi. Emalit pääsi esille, samoin kangaspalojen joukkoon joutunut Nyöriä-pussia-korkkia-lokerikko. Kukkapöydälle tahtoisin santpaulioita tai jotain muuta kivaa.
Ikkunaan ompelin vanhasta repaleisesta rääsystä pienen kapan. Lasihyllyt olin ottanut kauan sitten talteen kaatopaikkakuormasta, jonne tuttavat olivat purkaneet vitriinin. Lasit sai lyhennettyä sopivaan mittaan kotikonstein tavallisella lasileikkurilla, vaikka olivatkin tosi paksuja. Puupalikat ruuvasin hyllyille kannattimiksi, saa sitten ikkunanpesun ajaksi kätevästi pois tieltä. Hyllyille on tarkoitus kerätä värillistä vanhaa lasia. Rikkinäisen ikkunan korjasin muovilla ja teipillä. Ruutujen väleihin laitoin tulitikkunippuja. (vanhojen ikkunoiden ruudut tuppaavat huurtua, kun lämmöt on nyt laitettu päälle)
Ikkunan vieressä on vanhoihin kehyksiin kirjoista leikattuja kuvia kertomassa vanhoista ajoista. Ajatus on laittaa kuvia seinälle paljonkin, kunhan joskus saisin aikaan teettää itse ottamiani. Se tuntuu olevan hankalaa...
Sohvan takana seinällä on vanha neulottu (tai virkattu) villapeitto ja sohvalla vanha petauspatja. Hyllyyn keräilin sieltä-täältä kaikki peltipurkit ja muuta sälää.
Lasten kokkailukeskuksen "astiakaapista" puuttuu vielä koukut. Punahilkka+susi-seinävaate on omaa tekoa, samoin kissa ja sohvalla nököttävä avaruuskoira.

Eihän tämä nyt niin hirveä muutos entiseen ollut, mutta ilme kirkastui ja siistiytyi. Lapsetkin ihailivat, että onpa täällä nyt siistiä.

Toiseen suuntaan en voinut kuvata, homma on vielä vähän kesken. Yksi kaappi pitäisi vielä maalata ja toinen korjata. Korkean kapean vanhan sivupöydän tahtoisin, en meinaa löytää mistään. Uusia huonekaluja en meille hyväksy, olen siitä vähän liiankin tarkka. Eteiseen tein kenkähyllynkin vanhasta lankusta ja kirjoista, koska inhoan kaupoissa tarjolla olevia vaihtoehtoja.

Mennään pihalle koittaa senkin fiilisrosvo!

Joku ihminen (olettaisin) on nyt sitten ottanut asioikseen käydä arvostelemaan minua, ajatuksiani ja elämäntapaani täällä blogissa. Vituttaa. Ihan kunnolla.

Ensinnäkin luulin, että koska tämä on minun blogini, saan kirjoittaa ja vuodattaa tänne ihan mitä haluan. Välillä valitan ja välillä ylistän. Se on minun oma asia, poltanko tupakkaa vai en. On oma asiani, haluanko laittaa kaulaani kettupuuhkan, jonka olen kirpputorilta parilla eurolla ostanut. Saan myös jopa laittaa meetwurstia leivän päälle. Saan olla kyllästynyt kaikkeen, leikkiä ulkopuolista omasta elämästäni. Saan haaveilla kummallisista asioista ihan niin paljon kun huvittaa. Aina ei jaksa sitäkään.

Meni fiilikset. Pitääkö minun nyt estää anonyymeiltä koko kommenttien laittaminen, vai mikä auttaa? Antakaa neuvoja te, jotka ette halua haukkua tahi arvostella.

Olisin niin halunnut laittaa kuvia, kun sisustin ruokailuhuoneen uuteen uskoon nolla-budjetilla. Tuli tosi hieno, ihana, kodikas ja viihtyisä. Mut enpäs laita enkä kerro. Fiilisrosvo iski. Fiilisrosvolla on saletisti itsellään täydellinen elämä, täydellinen perhe, täydellinen työ täydellisen hyvine palkkoineen, läheiset terveinä ja jääpuikko hanurissa!

Kiitos Sisustuskärpäselle tunnustuksesta, jonka sain! Tunnustus sisältää haasteen jonka laitan eteenpäin, seuraavin ohjein:

Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

...ja tässä seitsemän asiaa minusta:

1.PIDÄN-kaikesta, mikä tuoksuu tervalle.
2.OLEN-vanhan klaffilipaston ääressä makuuhuoneessa.
3.INHOAN-siivotonta keittiötä.
4.RAKASTAN-metsässä kävelyä.
5.NAUTIN-täyteläisestä punaviinistä ja kynttilänvalosta.
6.VIERASTAN-turhantärkeitä ihmisiä.
7.HALUAN-omaa aikaa ja rauhaa.

Itse haluan jakaa haasteen seuraaville:

* Violet

* Liivia

* Mari

* Minja

* Jutta

* Parolan Asema

* Tanja

Olkaa hyvät ja kiitos kauniista blogeistanne, nautin lukea niitä!

Rakastuneet

Kuolemaansa asti yhdessä, nenät vastakkain. Rotatkin rakastavat.

Ahkeruus on ilomme

Hirmuinen hoppu on ollut saada kasvikset säilöön ja polttopuita talveksi. Ihanaa olla muutenkin paremmalla mielellä. Näen nyt mainiosti ja olen erittäin tyytyväinen silmälaseihini. Lapset riemuitsevat toppahaalareista ja aamupakkasista. Minä sain käteni epäkuntoon pieniä ikkunaruutuja hangatessa ja omenoiden soseuttaspuuhissa. Ei haittaa. Nyt ei haittaa mikään.

Kotimme on kylmä, mutta olemme päättäneet säästää lämmityslaskuissa ja olla ihan leivinuunin varassa niin kauan kuin suinkin. Vaatetta päälle jos palelee!