maanantaina, toukokuuta 24, 2010

Takana
Elämäni raskain päivä on takana.Ja siitä selvittiin.

maanantaina, toukokuuta 17, 2010

Elämä jatkuu (kai?)
Aurinko ja luonto ovat tehneet ihmeitä. En ole enää ihan rikki koko ajan, vaan nautin metsissä samoilusta, ulkoilusta, korvasienijahdista ja pienistä vaatteista. Tänään söimme viisi vuotiaan poikani saalistaman kuhan. Heti kesän ekalla kalareissulla tuli saalista! Ja oli herkkua. Viikonloppuna on hautajaiset. Kerään voimia olemalla ajattelematta koko tapahtumaa. Järjestelyt on jo tehty, joten olen halunnut väistää turhan vellomisen. Se päivä on edessä jokatapauksessa.

perjantaina, toukokuuta 07, 2010

Viikko
Tänään olen ollut viikon ilman isää. Pitkältä on viikko tuntunut. Olen ollut fyysisesti kuin maratoonin juossut. Kaikki viimekuukausien levottomuus ja huoli on lauennut. Välillä en ole jaksanut edes pukea. Olen joutunut ennestään vieraiden asioiden eteen. On pitänyt yrittää valita muistovärssy hautajaisiin, suunnitella kukkavihkoa, vaatteet viidelle hengelle ja vastailla lasten kysymyksiin kuolemasta. Olisi niin helppoa sanoa ukin muuttuneen enkeliksi pilven päälle, mutta en halua lapsille puhua mitään, mihin en itse usko. Muistelemme ukkia yhdessä, etteivät muistot häviä ajan mukana.
Tänään ajan lasten kanssa saman matkan, kun viime perjantainakin. Raskas ajatus pyörii alituisesti päässä, perillä on vain äiti ja maljakot täynnä surunvalittelukukkia.
Haluan kiittää kaikkia myötäeläjiä. Aika on nyt raskasta, mutta yritän pikkuhiljaa.

sunnuntai, toukokuuta 02, 2010

Pois
Isä nukkui vappuaattona pois. Olin pitämässä kädestä kiinni veljeni ja äitini kanssa. Lähtö oli rauhallinen.
Juuri neljä täyttänyt tyttöni sanoi uutisen kuultuaan: "Minulla on jo nyt ukkia ikävä. Ukki olisi ollut minun hyvä ystävä."
Siihen ei ollut lisättävää.