torstaina, syyskuuta 26, 2013

Koulusta

Eilen oli kyläkoulullamme keskustelutilaisuus, johon kutsuimme noin 35 henkilöä kaupungin päättäjistöä, muutaman lehdistön edustajan, koulun ja päiväkodin henkilökunnan, kyläseuran ja vanhempainyhdistyksen hallitukset sekä kaksi kansanedustajaa.

Paikalle tuli henkilökunnat ja hallitukset. Lehdistöä ei saapunut ollenkaan. Lehdissä on vissiin ollut viime aikoina liikaa juttuja kyläkoulujen lakkauttamisista, ei jaksa enää kiinnostaa. Kaupungin virkamiehiä tuli paikalle kokonaista NELJÄ kappaletta!

Nämä neljä eivät aiemmin olleet koululla käyneetkään. Ihmettelivät hyvää kuntoa, siistejä ja nykyaikaisia tiloja. Ihmeellisimpänä pitivät seikkaa, ettei täällä ole sisäilmaongelmia, kuten melkein kaikissa muissa kunnan alueella olevissa kouluissa on.

Ihmeellisenä asiana pitivät myös tapaamme keskittyä hyviin asioihin ilman virkamiesten haukkumista ja hyökkäävää käytöstä.

Toivotaan nyt, että edes nämä paikalla olleet äänestävät alueemme lapsille puhtaan ja turvallisen koulun säilymisen puolesta.


 
No olen minä käynyt puolukassa ja sienessä. Löysin lampaankääpiä ja tein niistä intialaista ruokaa. Oli ihan mielettömän hyvää!

maanantaina, syyskuuta 23, 2013

Diagnoosi

Monenlaista on tapahtunut. Sain kuulla olkapäästäni vihdoinkin jotain. Minulla on yliliikkuva olkanivel. Se siis menee paikoiltaan ja liikkuu liikaa. Joudun fysioterapiaan ja ajattelen vakavasti käyntiä kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Särky on edelleen voimakas, kun yritän tehdä kädellä jotain. Turhauttavaa.

Olen ollut aktiivisena kyläkoulumme pelastusoperaatiossa mukana. Olemme kutsuneet koko kaupungin virkamieskoneiston tutustumaan kouluumme. Saa nähdä moniko ilmestyy paikalle. 

Söimme pyyn. Mies sen metsästä kotiin kantoi. Se oli herkullista.

Voinokare kainalossa.
Kameravanhukseni pääsi lepoon. Se lakkasi tarkentamasta, eikä antanut ottaa kuvia kuin erikoisen pura-kaikki-mikä-irti-lähtee-operaation jälkeen. Ostin Canon eos 600d:n ja pidän siitä hyvää huolta. Edellinen kesti reilun 6 vuotta, joten oli kai se jo aikakin.


Eilen käytiin tihkusateessa lasten kanssa 5km lenkki ja nautittiin kahvit + makkarat puolimatkassa.




 

sunnuntai, syyskuuta 15, 2013

Syksy hiipii

Kesä oli loputtoman pitkä. Olen iloinen, että vihdoinkin alkaa olla syksyn merkkejä luonnossa. Aamuisin koiria lenkittäessä tulee jo sormikkaat mieleen. Sumu on niin paksu, ettei pellon toista reunaa näe. Jaksan valvoa niin pitkään, että näen tähtitaivaan. Pidän syksystä. Pidän kirpeistä keleistä ja tuoksusta, mikä nousee maasta.





Kouluasia on meinannut viedä kaiken aikani, mutta eilen kävin lasten kanssa retkellä. Rakennettiin risuista kyttäyskoju, mistä näkee aukolle kokoontuvat teeret (jos käy tuuri). Kirpeät kelit oli kaukana, teepaitasillaan puuhaillessa tuli hiki! Katsoin myös mahtavan leffan (The Place Beyond The Pines) ja kokkasin gnoccheja oman maan perunoista. 
 

keskiviikkona, syyskuuta 11, 2013

Tämä paikka


Tuntuu että tämä kunta kaivaa omaa kuoppaansa. Olen surullinen ja vihainen yhtä aikaa. Taas luimme lehdestä yhden koulun lakkauttamisuutisen. Haluaisin muuttaa pois, mutten halua viedä lapsilta tuttua elinpiiriä.

perjantaina, syyskuuta 06, 2013

Maaseutu hiljenee

Asumme pienellä kylällä, josta lähimpään kauppaan on vajaa 15 kilometriä. Kylällämme ei ole siis kirjastoa, terveyspalveluita, kuppilaa tai kioskia. Kun jotain tarvitsee, on lähdettävä autolla.

Koulu häämöttää rypsipellon takaa.
Mutta meillä on metsää, josta voi hakea sieniä, marjoja ja mielenrauhaa. On myös järvi, mistä voi pyytää kalaa. Järvelle voi mennä soutamaan, melomaan tai seuraamaan lintujen elämää.
 Kyläämme halkoo rauhallinen hiekkatie, mitä pitkin lapsilla on turvallista harjoitella pyöräilyä, kavereitten luo kävelemistä tai kerätä niittykukkia sen ojanpientareilta.

Kylällä toimii koulu ja siinä päiväkoti. Jotkut ovat tulleet samaan tuttujen aikuisten rakennukseen jo parikesäisenä, jatkaneet eskarin jälkeen ala-asteelaiseksi. Eli parhaimmassa tapauksessa lapsi on viettänyt kymmenen vuotta samassa paikassa. Hän tuntee siivoojan, keittäjän, hoitajat, opettajat ja koulukaverit nimeltä.

Koulun ohessa toimii aktiivinen vanhempainneuvosto, joka vuodesta toiseen hommaa oppilaille rahat xylitolipastilleihin, uimahallikäynteihin, liikuntapäivään, luokkaretkiin ja muihin elämyspäiviin, mihin kaupungin resurssit eivät anna myöten.

Koululla kokoontuu myös kyläseura, 4H-kerho, kyläläisten liikuntapiiri, kutojat, kuntosalikin sinne on rakennettu.

Nyt Jämsän kaupunki on aikeissa lopettaa koulun toiminnan kokonaan tämän vuoden jälkeen. Ilmoitus tuli täytenä yllätyksenä koko kylälle, koska koulu on hyvässä kunnossa ja oppilasmäärä on ollut koko ajan nousussa. Lapset aiotaan kuljettaa keskustan kouluun, mihin toisilla oppilailla matkaa tulee kohtuuttoman paljon. 

Olemme neuvottomia. Kaupunki ei kohtele tasa-arvoisesti haja-asutusalueiden asukkaita. Sama linja on ollut käytäntönä jo vuosien ajan, kouluja lakkautetaan suorastaan mielivaltaisesti. Kaikki toiminta keskitetään taajamaan. Tämä sattuu kyläläisiin, tämä ei ole ainoastaan koululaisia koskeva asia, tämä hiljentää maaseudun. 

Kaikki viedään.
Olisiko teillä ideoita? Mitä voimme tehdä?



Tässä vielä linkki superihanan koulun sivuille, jos joku haluaa käydä tutustumassa. Klik!

Ja täällä addressi! Auttakaa! 

 

tiistaina, syyskuuta 03, 2013

Sieniä ja retkeilyä

Sienimaniaa havaittu, erittäin pahanlaatuista. On suolattu karvarouskuja korikaupalla. Ollaan ovelia ja joulun alla pannaan myyntiin lähiruokapiirin kautta. Rouskut on nyt parhaimmillaan.

Suomen luonnon päivä retkeiltiin Leivonmäen kansallispuistossa. Vaikka se lähellä onkin, en ollut koskaan aiemmin siellä käynyt. Sehän oli vallan ihana paikka! Lapsetkin jaksoivat 9 kilometriä samoilla, joten tehtiin päätös lähteä ensi kesänä ihan oikealle vaellukselle pohjoiseen.

Leivonmäen harjumaisemaa.

Välikahvit.

Leivonmäeltä löytyi myös matsutakeja!