Jatkuu vaan

Siis tämä hoikistumisyrittäminen. Eilen kyläseuran kokouksessa ratkesin syömään palan marjapiirakkaa ja joulupiparkaakkukin sukelsi kitusiin. Ja voi jukra miten sokeri oli makeaa!

  Torjantaina kävin 5km sauvakävelyllä. Hauikset ja hartiat oli ihan jumissa keskiviikon jumpasta, eikä sauvakävely niitä sulattanut. Miksi minä en opi tykkäämään venyttelystä? Kannattaisi.

Tänään en aio liikkua. Tarvitsen lepopäivän. Laitan taas kahviin kanelia ja kaardemummaa ja melkein tunnen syöväni korvapuustia...

pe: makaamista, päiväunet!
la: pihan haravointia 1 tunti, verkon soutu, kahvakuulajumppaa 30min. 
su: verkon soutu, kahvakuulajumppaa 40min. 
ma: 5km sauvakävely tyhjällä mahalla, verkon soutu

Yksi kesäkuva tähän. Hirveesti tekis tuoretta kalaa nimittäin mieli. Se on vietävä verkko järveen.

Autiotalon kukat lakastuu

Kuulen päivittäin tuttavilta tarinoita ulkomaanmatkoista, ostospäivistä, uusista vaatteista, baari-illoista, ravintolassa syömisistä ja kampaajalle käymisistä. Sattuu. Minun päivääni tänään kuului jännitys, riittääkö bensa päiväkotiin ja takaisin. Tupakaton aamu, koska eilen ruokakauppareissulla viimeiset eurot menivät maitoon. Kelalla on jonoa, saan ruhtinaallisen työmarkkinatukeni yli 20 päivää normaalia myöhempään. Lapsilisät tulevat perjantaina, bensa tuskin riittää siihen asti. Lapset eivät jaksa kävellä kolmea kilometriä suuntaansa tarhaan.
Kyllä minä tiedän, etten voi ketään syyttää omista rahahuolistani. Enkä syytäkkään. En pidä rahasta, mutta ei tämäkään mukavaa ole. Itkettää, haluan tupakan ja meetvurstia leivän päälle.