keskiviikkona, helmikuuta 26, 2014

Äitiyslomalla

Lapset lähti mummolaan junalla. Me mentiin metsään. Rakennettiin pari laavua puolivalmiiksi ja syötiin hevosta. Kuunneltiin Päijänteen jään ulvomista. Nukuin riippumatossa ja tuijotin nuotion lisäksi tähtiä.

Hevosta ja possua.

Otin yöksi tarpin pois niin näin tähdet.

Havupeti.


Tulehen tuijottaja.


Aamukahvit.

Aurinko nousee Päijänteellä.

Mosku nauttii aamuauringosta.
 

perjantaina, helmikuuta 14, 2014

Tunnustuksia

Tykkään katsoa telkkarista laihtumisohjelmia. Siis sellaisia, missä selkeästi ylipainoiset ja väärällä tavalla syövät ihmiset "laitetaan ruotuun".

 Itselleni on nyt puolessa vuodessa kertynyt kiloja ihan reippaasti. Koko vyyhti alkoi oikeastaan jo vajaa vuosi sitten, kun mies loukkasi jalkansa. Minun piti olla auttamassa kotona, eikä lenkkikaveria ollut. Tuli lähdettyä koko ajan harvemmin kunnon lenkille.

 Sitten meni oma olkapää. Juokseminenkin sattui olkaan, tuntui että askeleen maahan osuminen repäisee käden irti olkapäästä. Ennen suosikkilajini kahvakuulailu jäi täysin pois kuvioista. Kajakilla en melonut Laatokan reissun jälkeen metriäkään, siis kesäkuussa viimeksi.

Koko kesän oli miehen jalka vielä sen verran heikko, ettei se mihinkään sillä lähtenyt könkkäsemään. En sitten liikkunut minäkään.

Syksy oli niin pitkä ja märkä, että kävin vaan pakolliset koiralenkit ja odotin latuja ja lumikenkähankia. No ei tullut.

Äsken katsoin taas jakson superdiettejä ja mietin, miksi se omasta kunnosta huolehtimisen aloittaminen on taas niin hemmetin hankalaa. Eilen kävin viitosen lenkillä ja juoksinkin vähän. Tunne on aina hyvä, kun on liikkunut. Kalaa tulee järvestä ja sitä kyllä paljon syödäänkin, mutta leipä on luikerrellut ruokavaliooni liian suureen osaan. Illalla on teemukin kaverina monta voileipää. Aargh. 

Haluaisin olla taas energinen ja väsymätön tehopakkaus, jota ei housut kiristä. Ahistaa. 

Tähän nyt kuva minusta hoikkana ja viereen paksumpana. Mut ei ole, koska olen itse aina kameran takana. Huoh. 

maanantaina, helmikuuta 10, 2014

Päijänteellä
Ei oikein nyt lähe tämä talvi. Loskaa ja vettä. Blaah blaah. Minä ottaisin paljon mielummin ne 20 asteen pakkaset takaisin.
Liukasta ja sohjoa.



Ei kovin kutsuvat rannat.

Hauki.

Hauki.

Hauki ja villiyrttejä.

Pihvit.

Haukihampurilainen.
 

perjantaina, helmikuuta 07, 2014

Haasteita

Minut haastettiin paljastamaan joku musta aukko siivoamisrintamalta. Vehkosuolta tuo haaste napsahti.

 Voi ei. Meidän koko asunto on yksi suuri musta aukko. Meillä on kaikki tavarat aina hukassa. Koirankarvoja on ihan joka paikassa, vaikka imuroin joka toinen päivä. Nyt Moskulla on vielä karvanlähtöaika. Äsken imuroin ja takaisin pistorasialle kävellessä näin mistä Mosku oli kävellyt. Karvajono suorastaan.

Mutta se ei ole se pahin. Pahinta meillä on ikkunat. En edes kehtaa ottaa kuvia.
Pesin ne muistaakseni keväällä, ainakin osan. Mutta sitten tuli sateet ja siitepölyt. Kahteen ikkunaan on lintu ruikannut isot läimäreet keskelle lasia ja siinä ne ovat. Yhden ikkunan on aasinkorva valloittanut, varistaa pölyä lasin pintaan ja se ei ole kovin nättiä. En vaan jaksa niitä hangata. Onpahan hyvä uv-suoja, eikä aurinko häikäise liian kirkkaasti...


  Videossa hiihdän Mosku ja Riesa edessä.