Minusta
Minulla on huumorintajua. Ainakin toisinaan.

Olen erittäin perso herkuttelulle.

Lapsi piirsi äitille vyötärön.

Lempitakin koristukset.

En voi elää ilman mustaa kahvia. Minulla on suuret silmälasit. Niillä näkee seinien läpi. Ainakin lasten mielestä.

Keskivertorouva

järjestää nuorimmalle synttärikekkereitä. Tänään neljä vee. Mihin on aika karannut? Vastahan minä istuin kotona tietokoneella maha piukeena, lapsivedet solahti nimettömiin+tuolille+lattialle ja rauhoittelin miestä "ei paniikkia, ei oo vielä ees supistuksia". Hetkeä myöhemmin alkoi rajut supistukset samantien parin minuutin välein, kiiruhdimme sairaalaan ja parilla ponnistuksella ilman kivunlievitystä putkahti tyttö maailmaan. 1,5tuntia lapsivesien menosta. Sähäkkää oli toiminta.
Nyt on koti puunattu puhtaaksi, leivottu sen seihtemää sorttia ja viety päiväkotiinkin jälkkärimuffinssit. Kohta tulee lauma lapsia juhlimaan. Minun hassu ihana tyttö neljä vuotta. Ei uskois.
Pääsiäiseksi suuntaamme vanhempieni luo. Isän vointi on kääntynyt rajuun laskuun. Maksassa oleva kasvain on kasvanut, mitään ei tehdä enää. Kävely huimaa, syönti oksettaa, kuume sahaa ja paikkoihin sattuu. Ahdistaa.
Mutta aurinko auttaa ajattelemaan muutakin. Ainakin välillä. Onneksi.

Ja se tulee joka kevät

Levoton tunne, paniikin tunne.

Mutta ei se mitään. Paljon saa aikaan kun on vähän levoton. Aurinko nostatti herneenversot ja basilikat mullasta.
Ja Kauko on ihana. Suomen karismaattisin mies. Ikänsä puolesta voisi olla isäni, mutta vapisen kuin haavanlehti aina hänen lähellään. Viime kesänä olin parin kuvan verran Kaukon kainalossa. Tunsin itseni pikkutytöksi päiväkausia. Ihmeellinen on maailma...

En minä ehi.

On niin paljon touhua ja virtaa tehdä, ettei aika riitä. Tuntuu että tarviis lisää tunteja.

Leikittää

Uudessa kodissa on ollut hyvä olla. Nuha katosi kaikilta. Kaikki vaatteet ja tekstiilit on nyt pesty, mitä vanhasta kodista mukaan otettiin. Minulle on varattuna lääkärintutkimukset homeallergiatesteihin + hengityskokeisiin. Olo on tosin muuttunut muuton jälkeen niin radikaalisti, etten tiedä onko mitään järkeä mennä koko testeihin. Minä haistan pitkästä aikaa!

Tässä kuva 12-vuotiaan huoneesta. Itse valitsi maton ja oli tiukkana, että värit ovat musta, valkoinen ja pinkki. Tosi valoisa huone, yksi seinä on yhtä ikkunaa.

Olohuone rypee valossa iltapäivät. Huonekasvit on tykänneet, ovat pörhistäytyneet oikein urakalla. En tiedä onko syynä aurinko vai tasainen lämpö.

Keittiöön ompelin Purnukka-liinan väreihin sopivan verhon mustasta pellavasta ja sammalenvihreästä sametista. Takaseinän hyllyssä on mustavalkoisia juttuja.

Tajusin eilen, että kotimme on kuin kellokaupassa pyörisi. Tikitystä, tikitystä, tikitystä... Olohuoneessa on kaksi seinäkelloa, eteisessä yksi, keittiössä seinäkello ja vekkari, vanhimman huoneessa tikittää. Kellon naksutus on ihana ääni! Rauhoittava.

Ai niin, laitoin Huuto.nettiin tavaraa poistoon. On esim. vauvan täkki, käsityölehtiä 70-luvulta ym. jännää. Käykää katsomassa!

Lokki katossa
Niin ne vaan unelmat toteutuu. Vuosia olin Lokista haaveillut ja nyt iso alkuperäinen kaunistaa olohuonetta! Jihuu!!!

Eilen tein hyviä löytöjä kirppiksiltä: kaksi vanhaa Muuramen laatikostoa (7€/kpl), Tapiovaaran Fanetti-tuoli (5€), 50-luvun pinup-laseja, kauriin sarvet, vanha puinen nukkekoti, retrokankaita, Mauri Sariolan kirja (jota minulla ei vielä ollut) ja 50-60-luvulta Nuutajärven laseja.
Iloinen yllätys oli myös pesulassa käynti. Vein viime viikolla sinne uskomattoman hienon funkkisryijyn, koska tunkkainen haju ei lähtenyt edes neljän vuorokauden tuuletuksella. Nyt ryijy on raikas ja hajuton. Hinta operaatiolla oli 5€!
Tänään jatkan kissatehtailua. Niitä on tilattu pariin paikkaan, joten on taottava kun rauta on kuuma. Urakka on jo hyvällä mallilla.

Lasten valtakunta
Tänään sekin saatiin melkein valmiiksi. Lisää mattoja ja mahdollisesti verhokappa ja piirustuspöytä. Mielestäni lopputulos on aika raikas ja mukava leikkipaikka. Lapset ainakin tykkäävät!Tilanjakaja kirjahylly on Jyskistä, rautasänky on isäni isovanhempien peruja, päästävedettävässä on isäni nukkunut lapsena, matto Kodin Ykkösestä ja ihana seinällä oleva kangas Marimekosta.

Alkaa muotoutua

Koti alkaa näyttää kodilta. Valoa riittää. Vielä on purkamattomia laatikoita, mutta maalinauha jo häämöttää.

Koti

Vihdoinkin se on ohi. Kaikki on kuskattu vanhasta kodista uuteen, paikat pesty ja puunattu. Postilaatikko ruuvattu irti tienposkesta. Sanoin ääneen heiheit tyhjyyttä kaikuvalle kartanolle.

Ei tule ikävä mitään muuta kun isoa pihaa kesäaikaan. En jää kaipaamaan hiiriä, rottia, 700 euron lämmityslaskuja, jääkylmiä lattioita, ison huushollin siivoamista, ikkunoista käyvää vetoa, kylmiä suihkuja, homeen hajua, sairastelua, sulaketaulujen arvoituksia, auraamattomia pihoja enkä sitä, että juomavesi oli haettava kamalilla pakkasillakin lähteestä kirveen kanssa viiden km päästä. En kaipaa niitäkään pieniä asioita, kuten sitä, että kahvinkeitin ja tiskikone menivät vähänväliä tukkoon kalkkisesta vedestä, kylpyhuoneen pinnat olivat kammottavan näköiset veden takia, en kaipaa jäätyneitä vesiputkia enkä salaman rikkomaa kaivon pumppua.

En kaipaa sitä, että kaikki aika ja raha meni asumiseen.

Nyt alamme purkamaan laatikoita. Keittiö alkaa jo olla kuosissaan, Outokummun alla ruoka maistuu. Olohuoneeseen tulee Lokki. Yki Nummi on mestari.

Kamera on vielä jossain laatikossa. Myöhemmin sitten kuvia uudesta elämästä!