torstaina, tammikuuta 29, 2009

Kirppislöytöjä

Eilen päästiin miehen kanssa kiertelemään kirpputoreja pitkästä aikaa. Ollaan molemmat vanhan tavaran haalijoita. Saalis oli mitä mainioin.
Vanhoja taululiituja. Vanhat pahviset pikkulaatikot ovat ihania. Haluaisin, että kaikki tavarat säilytettäisiin niissä. Meillä ei edes ole liitutaulua...
Hieno vanha valokuva alkuperäisissä kehyksissä. Kuvassa on pelkkiä naisia, ja kuva on aika haalistunut. Ajattelin kerätä tämäntapaisia tauluja jollekkin seinälle ison liudan.


Sitten löydettiin ehkä maailman kaunein tuvankello. Ei toimi, mutta kaunis on. Punnukset puuttuu. Maalipinta on kulunut todella kauniisti!Ja kaiken huippu, pässin kallo! Sarvien välissä on luodinreikä, joten pässi on päässyt päivistään niskalaukauksella. Aion kiinnittää kallon vanhaan kirveellä veistettyyn seinälankkuun. Se on ollut meillä jo vuosia seinällä ihan pelkiltään ja on peräisin vanhasta purkutalosta. Pinta lankussa on niin kaunis, että sitä voisi luulla veistokseksi.
Oli ihanaa tehdä kirpputorilöytöjä. Siitä tulee aina yhtä hyvä mieli!

keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009

Käsin käsin
Pakkomielle taas keksiä tilkuista tekemistä. Tykkään hulluna Birger Kaipiaisen naishahmoista, joten siitähän se ajatus sitten lähti. Kesken on vielä, mutta joskus valmistuu. Pohjakangas on vanhan miesten ulsterin vuori, reunat 70-luvun samettihameesta, kirjontalangat mummoni vanhoja villalankoja ja napit on kertyneet kaappiin vuosien saatossa. Seinälle laitettavaksi ajattelin. Kaupasta piti hommata vanulevyä ja pyörökeppiä ripustukseen (kustannukset yhteensä noin 1-2 euroa. Välillä on ihanaa olla rahaton, se ruokkii kummasti luovuutta!

lauantaina, tammikuuta 17, 2009

Lamppu


Olipa melkoinen askartelu-urakka. Hienosta jugend-valaisimesta oli jäljellä vain runko, joten piti kehitellä siihen kangas. Minulla oli jemmassa vanha hapsureunainen liina, jonka hapsut olivat ihan hirveässä sotkussa. Olin vaan (onneksi!) pistänyt sen säästöön ajatellen, että voihan sitä joskus tarvita... Liotin liinaa yön yli huuhteluainevedessä. Sitten liinan kuivuttua harjasin ja silitin hapsut. Ei ollut helppoa, mukavaa eikä nopeaa!!! Leikkasin hapsujen mukaan sentin liinakangasta, että sain helposti ommeltua kaitaleen varjostimeen. Itse varjostinosan ompelu oli pääasiassa käsin nyhertämistä. Kuutisen tuntia ompelin käsin. Jestas että olikin niska jumissa... Mutta lopputulos oli sen kaiken arvoista. Aivan uskomaton lamppu!


Pakkasta!!!
Ihan hirveän kylmä. -20 ulkona ja lunta tuskin missään. Todella omituista. Mies on viikonlopun poissa kotoa työreissulla ja jäin kahden flunssaisen lapsen kanssa kotiin. Lämmitin ihan alusta loppuun asti itse leivinuunilla. Oli jännää. Ei olisi välttämättä edes tarvinnut lämmittää, mutta leivinuunista tulee niin erilaista lämmön tunnetta kuin pattereista. Ja mikäs sen tunnelmallisempaa, kuin räiskyvä elävä tuli.
Lapsilla on ollut dvd-päivä. Ovat saaneet katsella muumeja ja kaapoja sydämensä kyllyydestä. Itse tein rästiin jääneitä hommia koneella ja leivoin leipää. Hirmuinen hinku olisi ommella jotain. Sain kaksi ihanaa yllätyssäkkiä eilen, toisessa on villalankoja ja toisessa kankaita. Neulomaan tahtoisin heti, mutta ei ole puikkoja.

tiistaina, tammikuuta 06, 2009


Eilen kokeilin maalata mollalle kasvot akryylimaaleilla. En ole kovin tyytyväinen, edellisestä siveltimellä maalaamisesta on varmaan vuosia. Päätin kuitenkin tehdä nuken loppuun. Mekko on vielä kesken. Tulee oikein hempeä vaaleanpunainen marsipaani. Laitan sitten valmiista tekeleestä kuvia.

lauantaina, tammikuuta 03, 2009


Tänään...
olin täynnä virtaa heti aamusta. Johtuu varmaan siitäkin, että menin ennen puolta yötä eilen nukkumaan. 9 tuntia unta on hyväksi, ainakin minulle. Ihmeellinen olo tästä tipattomasta tammikuusta tulee, kun voi lauantaiaamuna olla tehokkaana hommissa...
Minulla on paljon pakkomielteitä. Yksi on se, etten voi syödä aamupalaa ennenkuin keittiö on täysin siisti. Normiaamuni siis alkaa sillä, että tyhjennän astianpesukoneen ja täytän sen, pyyhin tasot ja laitan sitten kahvit+aamupuurot tulemaan. Tänään myös kokeilin uutta kikkaa hyödyntää jäljelle jäänyttä kasviskeittoa. Tai oikeastaan se oli soseutettua linssisoppaa. Tein siitä rieskoja. Vähän niinku perunarieskoja, mutta ei peruna. Yksinkertaista! Keittoon pari munaa, voisulaa, kaurahiutaleita ja jauhoja. Kaulin ohuiksi litteiksi ympyräisiksi ja tökin haarukalla koloja. Lämpöä 270 ja aikaa noin 10 min. Ja voi että tuli hyviä!
Olen kamala vilukissa. Maalle muuttaminen on saanut minut käyttämään jatkuvasti villasukkia ja paksuja vaatteita. Yöllä on vanha kunnon flanellipyjama vakiovaruste. Vanhassa talossa asumisesta olin haaveillut aina, joten pieni viluisuus ei tunnu yhtään pahalta. Puita vaan leivinuuniin niin taas tarkenee.
Tästä vuodesta on pakko tulla hyvä. Minulla tulee olemaan enemmän aikaa omille harrastuksille, koska lapset menevät vihdoinkin hoitoon. Oma rauha ja hiljaisuus ovat enemmän kuin tervetulleita minun elämään!!! Minulla tulee olemaan mahdollisuuksia olla yksin kotona monta tuntia päivässä. Joillekkin se ei kovin ihmeelliseltä kuulosta, mutta minulle se on aika omituista. Edellisessä asunnossa asuttiin yli kaksi vuotta, enkä sinä aikana ollut kertaakaan yksin kotona. Repikää siitä.
Nyt alan töihin. Olen kuvannut liinoja ja verhoja aimo läjän ja ilmoitan niitä nettiin myyntiin. Vihaan silittämistä. Eilen illalla kuitenkin sorruin siihen hommaan, kun kaikki verhot ja liinat piti silittää...aargh! Onneksi taustalla soi hyvä musiikki, ei tuntunut ihan niin puuduttavalta.

perjantaina, tammikuuta 02, 2009





Tässä uusin tekeleeni. Koko eilinen päivä siihen menikin. Käytin kierrätyskankaita, vanua ja vanhaa villalankaa. Tarkoitus on tehdä samankaltaisia töitä kotimaisista kansantaruista ja -saduista, tämä oli harjoituskappale. Mallin kopioin törkeästi jonkun muun tekeleestä. Olen jo piirrellyt kaavakuvaa seuraavaan, sormet jo syyhyävät päästä tekemään.