Blaah sanon minä

Joulun olis voinu vaikka jättää väliin. Toisten nurkissa pyöriminen ei enää sovi minulle. Olis mukava luoda jo ihan omia jouluperinteitä. Ja tehdä hyvää ruokaa! Jouluhan on melkeinpä jatkuvaa syömistä. Itse en tykkää mistään joululaatikoista, kinkku riittäisi yhdelle aterialle ja en muutenkaan ymmärrä miksi ruokaan ei voisi laittaa vähän ajatusta mukaan.

No joo, olen iloinen että ollaan taas kotona. Ollaan myös ensi joulu.

Tehtiin päätös alkaa syömään vähemmän lihaa. Aloitetaan kahdella lihattomalla päivällä per viikko ja lisätään niitä pikkuhiljaa. Lapset(kin) tykkäävät ihan hulluna kasvispihveistäni, joten miksi sen aina lihaa pitäisi olla? Onhan hyvin laitettu liha toki herkkua, mutta yleensähän se on sitä vetistä jauhelihaa tai kutrakkeisia kanasuikaleita. 

Eilen retkeiltiin reilu kuuden kilometrin lenkki samalla, kun katsottiin näätäloukut. Nähtiin pajunkissoja ja kastematoja. Ehkä top kakkosessa tylsyydessään tämä vuodenaika on nyt. Kelien takia. Inhottaa.

Vaarallinen joen ylitys (pikku puro, reikä kumppareissa).

Kivilaavun valloittajat.

Väinönputki kasvaa uutta versoa.

Hain kasvimaalta tuoretta lehtikaalia ruokapöytään.

  Tänään aion istuttaa valkosipulia ja manailen mielessäni mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän talven.

Saaristolaisia

Kun en joulukiireitä muuten saanut aikaan (mennään äitini luo jouluksi, melkein valmiiseen pöytään), sain olevinaan hyvän idean.

Koska asumme toimivan koulun vintissä, näen opettajien sutinaa lähietäisyydeltä. Se on etenkin joulun alla aikamoista. Vein heidän kahvinurkkaukseen lapun, jossa lupasin edukkaasti leipoa saaristolais- ja maalaisleipää jouluksi. Siivutin maistiaisia lautaselle.

Kappas vain, torstaiksi toimitan 22 leipää. Melkoinen sutina on siis meilläkin, saaristolaista kun ei ihan nopsasti paisteta (1,5h kohotus + 2h paisto). On kuitenkin melkoinen kaikki voittaa-tilanne: opettajat säästyy leipäkiireiltä ja saavat lisäaineetonta herkkua ja me saamme bensarahat joulureissulle.

Mosku se yrittää olla pieni ja huomaamaton...

 

Lunta ja valoa!

Joku oli jo käynyt hiihtämässä.

Aamuauringon persikkainen valo.

Mikään muu ei tällä hetkellä niin ilahuta, kuin tuo kaikki mitä seinien ulkopuolella on. Puhdasta kirkasta lunta! Minä niin tykkään ja niin tekee isompi koiruuskin. Ollaan potkurilla hurruuteltu pitkin kylätietä, Mosku muistelee taas miten vedetään. Välillä ihan hirvittää, kun ei tuota pilkkikelkkaa ihan kovin helppo ole ohjata mutkissa...

Ai mitä? Tää lumijuttu on mun juttu!

Innostuin myös askartelemaan kierrätysjutskia. Heijastimia olen tehnyt ja myynytkin vitosella kipale. Timantteja loistamaan, että pysyy hengissä hämärässä. Kysy jos haluat sellaisen itsellesi tai pukinkonttiin, vielä ehtii! 

Soihtukulkue

Itsenäisyyspäivän ohjelmassa oli meillä ensin tasapainoliinan testailua ja hämärän saavuttua partiolaisten soihtukulkue ja valojen vannominen.

Ei ihan niin helppoa kuin luulisi!

Tasapainoliina on tosi hauska! Voi pian sirkuksen perustaa! 

Partiolaiset kävelivät kynttilöineen ja soihtuineen parin puiston läpi sankarihaudoille ja laskivat kynttilät. Sen jälkeen he vannoivat partiovalan kirkossa.

Aina valmiina!

Jäätaidetta

Eilen oli pakko päästä metsään kävelylle, vaikka se raskaalta lentsussa tuntuikin. Hienoa puroa seurasin ja räpsin kuvia. Näin monet jäniksen jäljet ja yhdet ilveksen jäljet ihan lähellä kotia.

 

Kipeänä

Kehun kaikille aina, etten ole ollut ainakaan kahteen vuoteen edes flunssassa. Ja että ei tartu lapsistakaan mitkään kiertolaispöpöt. 

No nyt iski tauti. Yli viikon oon nyt köhiny, niistäny ja nieleskelly, eikä loppua näy. 

Koirat luulee olevansa kissoja.

Mosku the Jääsilmä kävi naapurissa naisissa. Saa nähdä mitä syntyy.