sunnuntai, huhtikuuta 28, 2013

Ihan villiä

Salaattia pihalta.
Villiyrttiruokaa! Ou jee. Eilen sain jo haalittua sen verran nokkosia ja vuohenputkia, että ihan pitsaa väännettiin. Seuraksi villiä salaattia, johon tuli kaikkea mitä löytyi. Poimulehti, voikukka, suolaheinän lehtiä, mansikan lehtä, siankärsämöä ja vuohenputkea siis.
Villin hyvää pitsaa!



Kuksan käsittelystä tuli kyselyitä. Pintaa olen hangannut märillä kahvinperskeillä. Välillä jätän päiväksi kuksaan kahvinpurut ja hankailen niitä joka puolelle. Kahvin rasva sitten ajan myötä tekee kuksaan hyvän patinan.

tiistaina, huhtikuuta 23, 2013

Valmis!!!

Muutama sessio ruokapöydän ääressä, hieman manailua, hellät sormenpäät, naksahteleva ranne, sentti kertaa sentti kokoisia hiomapaperin palasia, pölyä ja lisää pölyä.

Mutta tulihan valmista! Minulla on ihan oikea pahkasta omin pikkukätösin veistetty kuksa. 

Alun vedin säie säikeeltä nokkapihdeillä, sitten kourutaltalla. Hiomapaperilla loput. Pahka on synnyinseuduiltani, jää nyt ikuiseksi kaveriksi.




   

sunnuntai, huhtikuuta 21, 2013

Kevätjäitä

Ansassa.

Talven törröttäjät.

Valo.

Suonet.

Monimutkainen veistos.

Hipaisu.
 Pojan kanssa tehtiin melkein 7 kilometrin lenkki tutkimaan kevätpuroja. Aikamoista taidetta löydettiin!

perjantaina, huhtikuuta 19, 2013

Sama paikka

Sama ranta viikon välein. Enää en uskaltaisi.

Viimeisenä verkkopäivänä.
Viikon kuluttua.



 

torstaina, huhtikuuta 18, 2013

Kohisten

Tulee siis kevät. Tai kesä. Puutarha sulaa päivä päivältä paremmin esiin, yrtit ikkunalla kasvavat niin, että olen jo ruokiinkin latvonut. Villiyrttejä ja -vihanneksia odotan ehkä eniten.

Verkot otin pois tasan viikko sitten. Tänään menen rantaan ja katson miltä näyttää.

Eilen mies sai uuden kipsin ja tikit poistettiin. Kolme viikkoa vielä kipsin kanssa.

Lasten taiteiluja (mm.Buranapurkki).

21 tikkiä yhteensä. Yäk.

Väliaikainen kulkupeli.

Kevään muotiväri on nyt sininen.
 

maanantaina, huhtikuuta 08, 2013

Samanlaista

Katsoin vanhoja kuvia koneelta. Viime talvena (nyt ei ole vielä kevät) oli lunta vieläkin enemmän kuin nyt. Siis prikulleen samana päivänä vuosi sitten. 

Ei ole siis hätää panikoida verkkojen suhteen tai kiirehtiä ostamaan lehtiharavaa.

Tänään minun leikisti kalaravintola (oma keittiö) tarjosi lounaaksi jalkapuolelle ja itselle kurmeeta. Kuhaa sikurirouskurouheella kuorrutettuna, sokerissa paistettuja porkkanoita+palsternakkoja+punasipulia, ikkunalaudalta salaattia, sinapin- ja herneenversoja, kotitekoista leipää ja jälkkäriksi porkkanakakkua.

Sikurirousku on lempisieneni.

Ihan parasta.
  

keskiviikkona, huhtikuuta 03, 2013

Oikeus väsyä

En välillä tajua miten säännöllisessä työssä käyvät ehtivät tehdä kaikkea. Tai miten jaksavat. No onhan nyt erikoistilanne, kun hoidan jalkapuolen hommat omien lisäksi, palvelen sitä kuin neljättä lasta ja koiratkin kaipaavat huomiota. 

Eilen oli härdelliä. Olin säntäillyt paikasta toiseen päivällä, kiirehtinyt kokkaamaan perheelle ja vielä piti verkoille vääntäytyä. Kiukutti.

Verkoilla kaikki kuitenkin meni hienosti. Poika oli apuna, kun vaihdoimme avantoon uuden verkon. Kolme komeaa kuhaa sieltä taas tuli. Kahdeksankesäisen innolla poika halusi ottaa kuvia ja joka reissun jälkeen hän sanoo miten kivaa on käydä minun kanssa kahdestaan verkoilla. Se lämmittää mieltä. Samoin lämmitti huomata, miten pitkiä päivät jo ovat.

Mutta juoksemaan en ehtinyt, vaikka olin niin suunnitellut. Harmitti.

Tänään teen kolme reissua kaupunkiin ja takaisin. En pidä autolla hurruuttamisesta, tuntuu että tuhoan luontoa. Haluaisin ajaa mahdollisimman vähän. Tänään vaan on pakko, siitä hyvästä katumusharjoituksena teen puutarhaan keväämmällä lisää linnunpönttöjä.  
Kumirukkashommien kesken voi pussailla.

Tulihan noita.

Kytiksellä.

Uutta tilalle.