Kysymys

Nuorimmaiseni kysyi minulta tänään: "Äiti, osaatko sinä nauraa?"

Haluutko mua vielä?

Hei, haluutko mua vielä?
Mä soitin numeroos,
Vuosia siitä jo on, vuosia siitä on.
Hei, haluutko mua vielä?
Näin iltapäivällä,
Kun mä tarkkailen tunteitani,
Niin mä huomaan, että
Mä tunnen vielä
Paljon sua kohtaan.

refrain:
Da dadan da dan dan daa!
Da dadan da dadan da dan daaa!
Dai da daa daa!

Tää arki ruhjoo meitä,
Tekee meistä vanhoja.
Entinen ei mene pois,
En vielä luovuta.
Hei, haluutko mua vielä?
Mullon yhä numeros.
Et ole vaihtanut,
Ehkä toivoit, että
Mä soittaisin sulle.

refrain

Hei, haluutko mua vielä?
Anteeks, että soitin.
Jos mä häiritsin näin sua,
Niin antaa olla.
Mä en tee niin enää koskaan.

Hei, haluutko mua vielä?

Elämä on taistelua kehdosta hautaan

Pidän vanhoista hautausmaista. Ajan muovaamat kivet ja rautaristit, kumpuileva nurmi, vanhat nimet, arvonimet ja syntymä- ja kuolinajat. Jotain todella rauhoittavaa ja sykähdyttävää. Olen aina pitänyt hautausmaista, opin siellä lukemaankin. Lapsena kiertelin mummoni kanssa kiviä lukemassa kerran viikossa.

Autiotalon kukat lakastuu

Kuulen päivittäin tuttavilta tarinoita ulkomaanmatkoista, ostospäivistä, uusista vaatteista, baari-illoista, ravintolassa syömisistä ja kampaajalle käymisistä. Sattuu. Minun päivääni tänään kuului jännitys, riittääkö bensa päiväkotiin ja takaisin. Tupakaton aamu, koska eilen ruokakauppareissulla viimeiset eurot menivät maitoon. Kelalla on jonoa, saan ruhtinaallisen työmarkkinatukeni yli 20 päivää normaalia myöhempään. Lapsilisät tulevat perjantaina, bensa tuskin riittää siihen asti. Lapset eivät jaksa kävellä kolmea kilometriä suuntaansa tarhaan.
Kyllä minä tiedän, etten voi ketään syyttää omista rahahuolistani. Enkä syytäkkään. En pidä rahasta, mutta ei tämäkään mukavaa ole. Itkettää, haluan tupakan ja meetvurstia leivän päälle.

Robin Hood

Mies hommasi itselleen ihan oikean jousipyssyn ja teki pojalle oman. Miesten yhteinen harrastus. Into on kova ja taito karttuu, villikkokin oppii keskittymään.

Itselläni on ollut taas hidas olo. En ole tottunut laiskottelemaan, mutta nyt tuntuu, että haluaisin kokeilla sitä. Tekemistä tosin olisi vaikka kuinka.
Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää huolta omistakin tarpeistani. Kävin hommaamassa itselleni silmälasit vihdoinkin! Edelliset olin saanut 10 vuotta sitten ja ne menivät rikki pari vuotta sitten. Viime aikoina olen potenut kamalia päänsärkyjä ja autolla ajaminen on ollut täyttä tuskaa. Lukeminen on jäänyt täysin sivuun. Nyt asia on hoidossa, lasit on tilattu ja saan ne 1,5 viikon sisällä. Liikkeessä oli tarjous, että lasien ostaja saa toiset kaupan päälle. Saan siis kahdet. Valitsin mahdollisimman erityyliset, voin sitten vaihdella mielen mukaan.
Isän kunto taas huolestuttaa. Viimeksi sytostaattihoidon yhteydessä on jouduttu antamaan myös kaksi pussia verta, hemoglopiini on jo alle 90. Syyslomalla menemme käymään, nyt en mieti enempää. Pelko on syvällä ja se puskee läpi väkisin.

Voihan tomaatti

Meidän tomaattisato ei kypsy. Voisitteko ystävät kalliit kertoa hyviä ohjeita, miten raaoista tomaateista voi tehdä jotain säilykkeen tapaista? Pimeässä pahvilaatikossakaan ei tunnu kypsyvän kuin kirsikkatomaatit.
Syksy on ollut kiireistä aikaa. Kellarissa on reilusti yli sata litraa mehuja, on hilloja (suosikkia kuningatarhillo), suppilovahveroita on kerätty ja kuivattu urakalla, kestitty vieraita ja tehty halkoja. Kohta saa talvi tulla, yrittäköön vaan nujertaa meidät jos uskaltaa.

Syksy painaa

Olen todella väsynyt. Onko tämä se syysväsymys? En tiedä muuta, kun että haluaisin olla yksin ja nukkua paljon. Nyt herään joka ikinen aamu varttia vaille seitsemän laittamaan lapsia tarhaan. Puurolle, plaah. Jonakin aamuna olisi ihana kellotella sängyssä edes yhdeksään.

Tekemättömiä hommia olisi kamalat määrät. Kun alan miettimään mistä aloittaisin, ahdistun, enkä halua tehdä mitään. Jos kellarista loppuu mehut kesken talven, niin kai sitä voi kaupastakin ostaa. Mutta pensaissa olisi vielä marjoja. Ne huutavat sieltä joka päivä.


Isän kunto vaihtelee. Hemoglobiini on 90, mikä aiheuttaa väsymystä. Lokakuun loppuun asti annetaan sytostaatteja, sitten leikataan leikkaushaavaan puhjennut tyrä, sitten vasta uudet suunnitelmat. Jännittää ja huolettaa.


Sisustimme vierashuoneesta aikuisten oman makuuhuoneen. Lapset pysykööt yläkerrassa. Huone on ihanan tumma ja hämyinen ja siellä nukuttaa hyvin. Talvella leivinuunin selkä lämmittää huonetta. Ihanaa saada jotain uutta aikaiseksi. Muutakin kuin hilloa.

KettutyttöMietityttää tämä aika. Kesä meni, nyt jo tarvitaan villasukkia. Ja glamourin kaipuussa kettupuuhkaa.

Kamala sähellys

Meillä on uudet naapurit. Samaan taloon muutti vanha tuttuni miehensä+lapsensa kanssa. Mukavaa! Kummitukset ovat alkaneet taas antaa kuulua itsestään näin muutosten alla. Yhtenä yönä olohuoneessa oli selvästi kunnon tasajalkatanssit, heräsin monta kertaa. Kilttejä ne ovat, en pelkää.
Emme saaneet lapsetonta vuorokautta ennen koulujen alkamista. Pienetkin menevät vihdoinkin päiväkotiin, joten vietetään sitten päiväsaikaan yhteinen loma. On tämä tilanne kyllä aika hanurista.
Olen poiminut mustikoita ja vattuja. Herukatkin kypsyvät ihan liian nopsaan. Kasvimaa tuottaa satoa, on syöty perunaa, porkkanaa, fenkolia, sipulia, pinaattia ym.

Isä voi vaihtelevasti. Lääkitystä ja sytostaattihoitoa on jouduttu vähentämään reilulla kädellä, koska elimistö ei kestä. Nyt isä touhuaa paljon kaikkea, koska ei ole lääkkeistä huono olo, mutta tärisee ja vapisee kovasti. Kolmen sytostaattipussin sijaan annetaan yksi pussi viikossa ja suun kautta otettavia lääkkeitä on enää yhtä sorttia. Ahdistaa. En ole nauttinut tästä kesästä, vaan hukuttanut murheita touhottamiseen. Ruumiillinen työ estää päätä räjähtämästä.

Olin ystävän häissä ja puhuin monenkin vanhan tutun kanssa, joita en ole tavannut kymmeneen vuoteen. Se oli virkistävä kokemus. Sain myös tajuta, että minusta välitetään. Itsetuntoni on toisinaan niin pohjalukemissa, että pidän itseäni täytenä hylkiönä. En minä kai sitten olekaan. Kuvassa poika uuden ikioman virvelin kanssa. Se on ehkä tärkein asia maailmassa tällä hetkellä.

Väsynyttä

Kesä vie voimat. On niin paljon tekemistä, ettei yksinkertaisesti ehdi olla vaan. Pieninkin nukahti kesken syönnin penkille. Hassu tyttö.
Saimme moottoriveneen.
Nelivuotias kävi yksin lapsuudenkodissani ja oli kolme yötä "renkipoikana" veljelläni.
Isä kävi meillä kylässä, olo oli sen verran tasainen, että pystyi istumaan autossa. Vanhimmaiseni täyttää perjantaina 12. Uskomatonta.
Meille muuttaa uudet naapurit. Jännittävää.

Vuorilla

Olimme eilen retkellä kahdella vuorella. Maisemat oli melkoiset. Ainoa häiriötekijä oli lasten metelöinti, olisi ollut mukava kuunnella metsän ääniä. Mutta reippaasti jaksoivat kävellä ja ihmetellä, ihan ihmetyttää.
Kaipaisin lomaa äitinä olosta. Pitäisi olla lakisääteinen asia, että äidit ja isät saisivat edes yhden vuorokauden kahdenkeskistä kesälomaa lapsista. Voisi mennä soutelemaan, kalastamaan, saunoa ihan rauhassa ja jäädä mökille yöksi. Kävellä aamulla metsään ja ihan vaan istua siellä hiljaa. Meillä ei ole lomaa. Ei päivääkään. On jatkuvaa pälpätystä ja kyselemistä, naukumista ja tappelua. Perässä seuraamista ja sotkemista. Tulisi jo syksy että päiväkoti aukeaisi.

Herkullinen kesä

Meillä on hassuja omituisuuksia perheessämme. Yksi niistä on pitsaperjantai, jota olemme orjallisesti noudattaneet jo vissiin pari vuotta. Silloin teemme kaikille pitsat, toisinaan lapset tekevät itse omansa. Nyt on päästy herkuttelemaan muutenkin, kun luonto on suonut antimiaan.

Metsämansikkapiiraaseen paistoin ensin murupohjan, päälle vaniljakastiketta ja mansikoita. Yksinkertaista mutta taivaallista!
Saamani hauki sai muurikassa avotulella tehtynä komean pinnan.



Mustikoita tulee paljon. Aion keittää kellariin mehua ja hilloja niin paljon, että riittää varmasti koko talveksi. Pakastimen ostokin on edessä. Otan luonnosta kaiken irti.

Kesä kesä kesä kesä!!!
Ulpukoita

Juhannusruusuja

Mansikoita

Kotipellot

Saalista

Peltojen vuokraaja on iloksemme laittanut rypsille tilukset. Alkaa näyttää ihanalta! Jättiläismäinen juhannusruusupensaskin kukkii, vaikka juhannus meni jo. Tuoksu on huumaava.
Olimme vanhempieni luona käymässä. Kaikki meni loistavasti. Jäimme vielä ylimääräiseksi yöksi veljeni luo. Isä voi olosuhteisiinnähden ihan hyvin. Painoa on pudonnut 15 kiloa ja aina väsyttää, mutta lapset nauttivat ukin seurasta. Minäkin.
Kotiin palattuamme tuli kaksi serkkuani + toisen perhe meille pariksi yöseuduksi. Pääsin miehen kanssa kahdestaan yökalaan ja sain 2,5 kiloisen hauen. Tänään se grillattiin ja nautittiin parempiin suihin. Rouva Hauki maistui erityisen hyvin nuorimmaiselleni. Silmätkin piti saada syödä.

Juhannus meni jo

Meillä oli vieraita juhannuksena nyyttikestiperiaatteella. Tarjosin ainoastaan itsetehtyä leipää ja salaattia omalta kasvimaalta. Retiisitkin ovat jo pulleita pyöryläisiä. Kaikki meni loistavasti. Lapset nauttivat, että on muitakin kuin vanhempien tylsät naamat ympärillä.

• kokko
• hyvää ruokaa
• hyvää seuraa
• rantasaunaa
• menneiden muistelua+tulevan suunnittelua
• rakkautta
• musiikkia

Paluu arkeen on ikävä, koska kuulin isän olevan taas paljon huonommassa kunnossa. Lähdemme loppuviikolla sinne koko perhe. Lampaat saavat luvan pysyä aidassaan sen aikaa.

Päkäpäät tulivat!

Meillä on lampaita! Ihan uskomatonta. Syövät ja kakkaavat kaiket päivät. Yllättävän vähän määkivät.
Mieheni veli oli lapsineen pari yöseutua kylässä. Pientä porukkaa kirmasi pitkin pihaa (serkuksilla ei ikäeroa juurikaan ole) ja rantasaunalla oli jännää. Kelitkin suosivat. Tytöt hengailivat prinsessamekoissa, pojat likaisissa hihattomissa paidoissa (toisella verkkopaita). Mukavaa oli, joskin meteli oli korvia raastavaa toisinaan. Juuri nyt haluaisin kovasti päästä "äitiyslomalle", eli lomalle äitinä olosta. En ole taas tainnut kuukauteen olla erossa lapsista parin tunnin kauppareissua kauempaa aikaa. Haluaisin kuunnella hiljaisuutta vaihteeksi.

Tämmöistä ulkona

Yrttipenkki on voimistunut.Etuvasemmalla minttua, oikealla saksankirveliä (tuoksuu ihan ouzolle), kirvelin takana oregano, mintun takana venäläinen rakuuna.Salaatti alkaa olla syöntikunnossa. Vieressä ruohosipulia, timjamia ja sitruunatimjamia.
Kasvimaa väyttää vielä kovin tummalta. Kaikki on kyllä taimella. Innolla odotan, saammeko satoa kellariin asti!

En oikein pidä kauppojen tuulikellovalikoimista. Tein ruostuneista hevosenkengistä tällaisen. Kovalla tuulella se "kumisee" ihanan vaimealla äänellä.
Tässä juon aamukahvini aina, kun ei sada vettä. Kivimuuriin olen istuttanut kivikkokasveja, pyrkimys saada siihen kauniita väriläiskiä.
Keinun takana humala kiipeilee villalankavirityksiä pitkin.
Hippiteltta 70-luvun alusta on lapsilla leikkipaikkana. Teltta on niin iso, että mahdun seisomaan siellä.
Löysin tuolin kirppikseltä viidellä eurolla.

Vanha tammi.

Kiipeilyomenapuu.

Tomaattirivistö.

Raparperit rehottavat komeasti. Tein niistä raparperisitruuna-juomaa, josta tuli ihanan väristä ja todella raikasta!

Hetki itselle

Sanon tätä huonetta viherhuoneeksi. Se on rakennettu jälkikäteen kuistin päälle 1900-luvun alussa (itse talo siis 1829). Huone on kylmää tilaa, tosin kesällä erittäin lämmintä, kun aurinko porottaa. Olen istuttanut purkkeihin ja purnukoihin paljon tomaatteja, kukkia ja yrttejä. Huoneesta näkee kasvimaalle ja siellä on ihana istua illalla kuunnellen lintujen laulua.
Eilen olin todella kyllästynyt lasten riehumiseen, jota jatkui ihan koko päivän. Teki hyvää istua pienten nukkumaanmenon jälkeen yksin hiljaisuudessa, kynttilänvalossa ja siemaista lasi hyvää täyteläistä punaviiniä. (Reserva Carmenere, Chile 2008)

Kesä kesä kesä

Kevätjuhla isoimmalla takana ja pitkä loma edessä. Todistus oli hyvä, keskiarvo lähempänä yhdeksää kuin kahdeksaa. Kovin olen ylpeä äiti. Heti juhlan jälkeen teimme perunamaan ja istutin kaalin, kukkakaalin ja purjon taimet. Ystävä oli auttamassa, kiitokset siitä!
Lauantaina meille tuli yökylään ystävämme kaukaa Lapin perukoilta. Hellettä piisasi ja lapset kirmailivat nakusilteen pihalla. Kävimme rantasaunalla ja grillasimme. Oli ihanaa. Tajusin taas kerran, miten tärkeitä ystävät ovat.
Isäkin soitteli. Kunto vaihtelee päivän välein. Valkosoluarvot ovat tosi matalalla, samoin hemoglobiini. Hän oli käynyt veljeni pojan kevätjuhlassa ja sanoi, että pääsinpäs kerran vielä. Samalla hetkellä päätin, että käymme isää katsomassa vielä ennen juhannusta. Huoli on koko ajan aika suuri. Esimerkiksi jos vanhempani eivät heti vastaa puhelimeen, kuvittelen päässäni ihan kamalia asioita ja pyörin paniikin vallassa ympäriinsä. Keskittymiskyky on siis minulta hukassa.
Viikonloppu oli jokatapauksessa mahtava. Ystäviä, aurinkoa, saunaa.