Kalliolle kukkulalle

Käytiin katsomassa hienoja kallioita ja metsää. 

Pehmeät kuviot seinässä.

Taiteilija K.Kuoriainen.

Imarretta.

Kannattaa välillä kumartua.

Kolokelo.

Kutupuro.

Majavien hommia.

 

Sitähän se kaikki on

Savustettiin isot ahvenet ja paistettiin pienet. Katiskassa 91 pientä ahventa ja verkossa muutama iso. Kevätkaihonkukka kukkii orpona puutarhassa, narsissit ja tulppaanit vasta kasvattavat vartta.

 

Ruokaa puutarhasta

Rikkaruohoja puutarhasta kitkiessä voi kasata hyvän lisän lautaselle. Kuhan kaveriksi tuli tänään taas vuohenputkia, mutta myös maitohorsman juuriversoja. Oli herkkua!

Katiska antaa ahvenia. Lapset tykkäävät pienistä paistetuista ahvenoista kuin hullut puurosta!

 

Melomassa

Avasin eilen melontakauden. Sain värvättyä kaverin nappaamaan autoni ja hakemaan minut+kajakin määränpäästä, joten pääsin melomaan Jämsänjoen Jämsänkoskelta Päijänteelle.

Levitin ohuen telttapatjan kajakin pohjalle, ettei kylmä hohkaisi läpi niin pahasti. Tuntui tepsivän. Myötävirrassa kuvittelin olevan helppo ja kevyt meloa, mutta kova vastatuuli aiheutti hikivirtaa selkään. Tuli siis suorastaan kuntoiltua.

Paljon tuli nähtyä kaikenlaista. Pääskysiä, sorsia, ruskosuohaukka, rantatonttiaan kulottava mies, vesiskootterihurjastelijat, Jorma-niminen vanha laiva, värikkäitä linnunpönttöjä, kauniita vanhoja taloja, siistejä pihapiirejä, ajopuita, kalliojyrkänteitä ja peltomaisemia.

Melominen on ihanaa. Niin tohkeissani läksin reissuun, että järkkäri roikkui kaulassani koko reissun ILMAN AKKUA! Piti sitten turvautua kännykkäkameraan...

   

Vene

Vene on saatu käännettyä ja kevään katiskakalastus on alkanut. Hortaa eli villivihanneksia vedetään sen mitä keretään.

Kuulette varmaan äänen?

Katiskakaverit.

Katiskasaalis.

Minulla on muuten koneessa joku blokki, en voi laittaa kommenttia teidän kommenttienne perään. Viimeksi siis salaatissa oli poimulehtiä, suolaheinää, siankärsämöä ja voikukkaa.

Kuhaa nahka rapeaksi paistettuna ja perinteistä nokkosmuhennosta.

Joutsenpariskunta ylilennolla.

  

Ihan villiä

Salaattia pihalta.

Villiyrttiruokaa! Ou jee. Eilen sain jo haalittua sen verran nokkosia ja vuohenputkia, että ihan pitsaa väännettiin. Seuraksi villiä salaattia, johon tuli kaikkea mitä löytyi. Poimulehti, voikukka, suolaheinän lehtiä, mansikan lehtä, siankärsämöä ja vuohenputkea siis.

Villin hyvää pitsaa!

Kuksan käsittelystä tuli kyselyitä. Pintaa olen hangannut märillä kahvinperskeillä. Välillä jätän päiväksi kuksaan kahvinpurut ja hankailen niitä joka puolelle. Kahvin rasva sitten ajan myötä tekee kuksaan hyvän patinan.

Valmis!!!

Muutama sessio ruokapöydän ääressä, hieman manailua, hellät sormenpäät, naksahteleva ranne, sentti kertaa sentti kokoisia hiomapaperin palasia, pölyä ja lisää pölyä.

Mutta tulihan valmista! Minulla on ihan oikea pahkasta omin pikkukätösin veistetty kuksa. 

Alun vedin säie säikeeltä nokkapihdeillä, sitten kourutaltalla. Hiomapaperilla loput. Pahka on synnyinseuduiltani, jää nyt ikuiseksi kaveriksi.

   

Kevätjäitä

Ansassa.

Talven törröttäjät.

Valo.

Suonet.

Monimutkainen veistos.

Hipaisu.

 Pojan kanssa tehtiin melkein 7 kilometrin lenkki tutkimaan kevätpuroja. Aikamoista taidetta löydettiin!

Sama paikka

Sama ranta viikon välein. Enää en uskaltaisi.

Viimeisenä verkkopäivänä.

Viikon kuluttua.

 

Kohisten

Tulee siis kevät. Tai kesä. Puutarha sulaa päivä päivältä paremmin esiin, yrtit ikkunalla kasvavat niin, että olen jo ruokiinkin latvonut. Villiyrttejä ja -vihanneksia odotan ehkä eniten.

Verkot otin pois tasan viikko sitten. Tänään menen rantaan ja katson miltä näyttää.

Eilen mies sai uuden kipsin ja tikit poistettiin. Kolme viikkoa vielä kipsin kanssa.

Lasten taiteiluja (mm.Buranapurkki).

21 tikkiä yhteensä. Yäk.

Väliaikainen kulkupeli.

Kevään muotiväri on nyt sininen.

 

Samanlaista

Katsoin vanhoja kuvia koneelta. Viime talvena (nyt ei ole vielä kevät) oli lunta vieläkin enemmän kuin nyt. Siis prikulleen samana päivänä vuosi sitten. 

Ei ole siis hätää panikoida verkkojen suhteen tai kiirehtiä ostamaan lehtiharavaa.

Tänään minun leikisti kalaravintola (oma keittiö) tarjosi lounaaksi jalkapuolelle ja itselle kurmeeta. Kuhaa sikurirouskurouheella kuorrutettuna, sokerissa paistettuja porkkanoita+palsternakkoja+punasipulia, ikkunalaudalta salaattia, sinapin- ja herneenversoja, kotitekoista leipää ja jälkkäriksi porkkanakakkua.

Sikurirousku on lempisieneni.

Ihan parasta.

  

Oikeus väsyä

En välillä tajua miten säännöllisessä työssä käyvät ehtivät tehdä kaikkea. Tai miten jaksavat. No onhan nyt erikoistilanne, kun hoidan jalkapuolen hommat omien lisäksi, palvelen sitä kuin neljättä lasta ja koiratkin kaipaavat huomiota. 

Eilen oli härdelliä. Olin säntäillyt paikasta toiseen päivällä, kiirehtinyt kokkaamaan perheelle ja vielä piti verkoille vääntäytyä. Kiukutti.

Verkoilla kaikki kuitenkin meni hienosti. Poika oli apuna, kun vaihdoimme avantoon uuden verkon. Kolme komeaa kuhaa sieltä taas tuli. Kahdeksankesäisen innolla poika halusi ottaa kuvia ja joka reissun jälkeen hän sanoo miten kivaa on käydä minun kanssa kahdestaan verkoilla. Se lämmittää mieltä. Samoin lämmitti huomata, miten pitkiä päivät jo ovat.

Mutta juoksemaan en ehtinyt, vaikka olin niin suunnitellut. Harmitti.

Tänään teen kolme reissua kaupunkiin ja takaisin. En pidä autolla hurruuttamisesta, tuntuu että tuhoan luontoa. Haluaisin ajaa mahdollisimman vähän. Tänään vaan on pakko, siitä hyvästä katumusharjoituksena teen puutarhaan keväämmällä lisää linnunpönttöjä.  

Kumirukkashommien kesken voi pussailla.

Tulihan noita.

Kytiksellä.

Uutta tilalle.