Kohisten

Tulee siis kevät. Tai kesä. Puutarha sulaa päivä päivältä paremmin esiin, yrtit ikkunalla kasvavat niin, että olen jo ruokiinkin latvonut. Villiyrttejä ja -vihanneksia odotan ehkä eniten.

Verkot otin pois tasan viikko sitten. Tänään menen rantaan ja katson miltä näyttää.

Eilen mies sai uuden kipsin ja tikit poistettiin. Kolme viikkoa vielä kipsin kanssa.

Lasten taiteiluja (mm.Buranapurkki).

21 tikkiä yhteensä. Yäk.

Väliaikainen kulkupeli.

Kevään muotiväri on nyt sininen.

 

Kaikenlaista

Verkkokalastus on ollut minun hoteilla. Tunnit ei tahdo riittää kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. Juoksemassa olen taas alkanut käymään. Tänäänkin 8,3km! Kohta jaksaa kympin vetäistä.

Taimia on koulittu. Olen iloisesti yllättynyt monista onnistuneista kasvuista, mutta suivaantunut kääpiösamettikukkien taimien hentoudesta. Aivan mahdottomia koulittavia, heti katkeaa varsi jos vähän hipaisee! Basilikat ja sitruunabasilikat, sitruunaruoho ja sitruunamelissa ovat voimissaan. Aika sitruunaista. Chilikin onnistui, neljä topakkaa tainta kasvaa auringossa.

Hippiaamiainen kuorrutettuna kehäkukan terälehdillä.

  

Nyt itää

Kevät tuli ikkunalaudoille. Itämässä salaatin sekaan versoiksi auringonkukkaa, hernettä ja sinappia. Myös basilikaa ja sitruunamelissaa on jo taimella. Uutta alkua on ihana seurata.

Koiraelämä on lähtenyt sujumaan ihmeen helposti. Ainoa ihmetyksen aihe on, miten ollaan ikinä pärjätty ilman koiraa. Kunto nousee kohisten, kun tulee käytyä monta kertaa päivässä kävelyllä. Riesa on uskomattoman kiltti koira!

Tuleva viikko on touhua täynnä. Hiihtoreissun ruuat pitää miettiä ja laittaa valmiiksi, tarkistaa suksien voitelu, järjestää nuorimmaisen viisivuotiskemut, miettiä kamera-asiat reissulle (oma painava järkkäri + vaihtoputki vai lapsen kevyt pieni pokkari), käydä metsästysseuran talkoissa laittamassa ja purkamassa koiranäyttelyä, vaihtaa ahkioon jämäkämmät aisaputket + löysempi kuminauha ja liikkua paljon.

Yrttipenkki

Tänään olimme ulkona ihan koko päivän. Olen aina haaveillut kunnon yrttipenkistä ja nyt minulla on sellainen! Ja kipeä selkä... Mies onneksi auttoi, mutta homma oli isompi kun olin kuvitellut. Maa oli aika savista, joten siihen kärrättiin kauempaa kottikärryillä turvetta parannusaineeksi. Sivupuut löytyivät aitan takaa ja vanhoja tiiliä oli pellon reunalla iso kasa. Mikään ei siis maksanut mitään muuta kuin päivän elämästä. Pavuillekkin tuli oma paikka.