Kiire ei mihinkään

Aina kun kevät on muuttumassa kesäksi ja kaikki kasvit muuttuvat reheviksi, valtaa jatkuva kiire. Kiire pestä pyykkiä, koska ulkona kuivatettuna se tuoksuu niin hyvälle. Kiire pestä ikkunat, että valo pääsee sisään. Kiire kerätä villivihanneksia, kitkeä puutarhaa, istuttaa, lenkkeillä, kuunnella lintuja...

Päijänne. Ihana.

 

Kevätjäitä

Ansassa.

Talven törröttäjät.

Valo.

Suonet.

Monimutkainen veistos.

Hipaisu.

 Pojan kanssa tehtiin melkein 7 kilometrin lenkki tutkimaan kevätpuroja. Aikamoista taidetta löydettiin!

Kohisten

Tulee siis kevät. Tai kesä. Puutarha sulaa päivä päivältä paremmin esiin, yrtit ikkunalla kasvavat niin, että olen jo ruokiinkin latvonut. Villiyrttejä ja -vihanneksia odotan ehkä eniten.

Verkot otin pois tasan viikko sitten. Tänään menen rantaan ja katson miltä näyttää.

Eilen mies sai uuden kipsin ja tikit poistettiin. Kolme viikkoa vielä kipsin kanssa.

Lasten taiteiluja (mm.Buranapurkki).

21 tikkiä yhteensä. Yäk.

Väliaikainen kulkupeli.

Kevään muotiväri on nyt sininen.

 

Kevättä tassuissa



Arki

Vähän puoliteholla. Lenkkeily ja liikkuminen on ollut tehokasta, mutta muut asiat ei valmistu. Ärsyttää. Pitäis saada aikaiseksi kaikenlaista. En vaan saa mitään tehtyä, kun en saa olla rauhassa.

Mosku kasvaa ja kasvaa. Söi mokoma minun puoli vuotta vanhan puhelimen. Kiusaa koko ajan Riesaa, näykkii niskasta. Molemmat nukkuu yöt meidän vieressä. Se ei minua haittaa vielä, mutta kevätkurakelien aikaan ehkä enemmän. Onneksi molemmilla on valkoiset tassut ja mahat, niin kura erottuu...

Pääsiäisenä ei tehdä mitään erikoista. Ei vielä niin kovin sisäsiisti koira ei ole halutuimpien kutsuvieraitten listalla, eikä meillä ole ns. turvaverkostoa koiria tai edes lapsia hoitamaan. Aurinko paistaa ja luen juttuja toisten hiihtovaelluksista. Oma ei onnistunut, vaikka piti mukamas lähteä.

Kesäkuussa lähden melomaan laatokalle. Mukavuutta. Pitäisi heiluttaa kahvakuulaa ahkerammin ja hommata hartiat takaisin ennen reissua. Voi olla isommat aallot kuin Päijänteen saarisokkeloissa. Hui hui.

Kuukauden kuluttua on vuosi tullut oltua tupakoimatta. Olen ylpeä itsestäni ja onnistumisestani. Mies ei ollut yhtä vahva.

Nuorin on ollut innoissaan pääsiäisjutuista. Ruohot kasvaa jokaisella omilla ikkunoillaan. Minulla on chiliä pienellä taimella. Voi kun onnistuisi! Kerran chilit kasvoi ja tuotti niin paljon, ettei moneen vuoteen saatu satoa tuhotuksi. Samaan pyritään, käyttöä olisi.



Kasvua

Ihana aurinko! Laitoin chiliä kasvamaan. Herneenversoja ja sinapinversoja on syöty jo kauan salaatin seassa. Pentu on kasvanut ohi Riesasta. Se kuorsaa nukkuessaan.

Nuorin kävi peikkokoulussa, piti oikein tälläytyä.

Meillä ei ole karkkipäivää lauantaisin, vaan herkkupäivä. Nyt oli mokkapalalauantai.

Lapsityövoimaa.





Keikkuen tai ei

Niin sanoo vanha sananlasku, kevät keikkuen tulevi. Tiedä tuosta sitten. Lumet sulaa kyllä nopeasti, uusia lintuja näkyy päivittäin ja puutarha alkaa muuttua elävämmäksi. Mutta kevät on myös kovaa kiirettä opiskelun suhteen, leikattu koira, jota ei saa lenkittää, voimistuva ikävä isää kohtaan, koska vappuna poismenosta on vuosi. Kevät on ristiriitaisia tunteita, uuden alun seuraamista ja menetetyn suremista. 

On myös ollut jännitystä. Mies näki ilveksen lähipellolla ja huusi minut katsomaan. En ehtinyt näkemään. Lähdin kuitenkin kameran kanssa kahlaamaan upottavan kynnöspellon halki ja löysin jälkiä. Kauriin perässä oli ilves vaaninut. Samalla reissulla meinasin tippua vuolaana virtaavaan ojaan, löysin edellisvuotisia kanttarelleja hirmuiset kasat (pitää muistaa loppukesällä paikka) ja seurasin oranssin ilta-auringon pehmeää valoa.  

Grillikausi avattu!

Ei ole ihan äsken ruoka niin hyvälle maistunut!

Opiskelua ja äänen antamista

Olen ollut ahkera ja perehtynyt vaalitentteihin, tehnyt tosi monta vaalikonetta ja kuunnellut radiosta ehdokkaitten sanomisia. Luulisi olevan helppo valita ehdokas. Väärin luultu. Kaikki ehdokkaat ovat jostain täysin eri kannalla kuin minä. Minä ihan oikeasti kuitenkin haluan äänestää, enkä kuulu nukkuvaan porukkaan. Blaa blaa vanha vitsi, mutta en hyväksy asioista nurisemista, jos ei ole edes yrittänyt itse omalla äänellään ottaa kantaa.

  No minä kuitenkin olin ihan ulalla ja alkoi jo herne olla syvällä sieraimissa. Tein sitten metsästäjien vaalikoneen ja marssin antamaan ääneni ennakkoon kaupungintalolle. Ehdokas oli parista asiasta ihan muualla kun minä, mutta montaa minulle tärkeää kantaa haluaisi ajaa eteenpäin.

  Ääni annettu, tehtävä suoritettu. Huh. Sunnuntaina sitten jännätään tuloksia. Kaipaisin muutoksia.

Kovin on jo paljasta.

Löytyi mieletön jääputous!

  Etäopiskelu takkuilee. Olisi paljon parempaakin (mukavampaa) tekemistä, kun istua sisällä nenä kiinni tenttimateriaalissa. On kevät. Pitää seurata luonnon muutoksia. Pitää laittaa puutarha vastaanottamaan kesä. Täytyy tutustua uusiin lintulajeihin ruokintapaikalla. On käytävä metsässä tarkastamassa lumitilanne ja kuuntelemassa teerien kukkoilua.    Mutta joo, tänään on pakko tarttua toimeen edes vähän. On opeteltava tähtikuviot, koppakuoriaiset, perhoset, kimalaiset sun muut selkärangattomat ja opittava tunnistamaan metsätuhot ja niiden aiheuttajat. Ensi viikolla on tentit ja seinäkiipeilyn peruskurssi. Ja minulla on tikku kynnen alla.

Kevättä ja sairastuvalla

Kurahommia, ojien kaivamista, latujen muuttumista metsäautoteiksi, kuumeilua, räkää, yskää, joutsenia, västäräkkejä, peippoja, mustarastaita, yrttien ruukuttamista, puutarhan muutoksien miettimistä, kodinhoitohuoneen muutos erätarvikevarastoksi.

Tätä kaikkea täällä. Kuusivuotisen kuume ei tunnu laskevan, sahaa 38 ja 39 välillä ja yskä kuulostaa ihan kamalalta. Huomenna kuskaan tohtoriin. Muilla kuume meni nopeasti ohi.

Eilen leivoin elämäni ensimäiset hapanruisleivät. Jännittävä kokemus. Enää ei meille osteta mitään leipää, tulos oli niin maistuva. Pyöräytin myös herkullista suolaista piirakkaa, täytteenä herkkutattia, kolmea sipulia, pekonia ja juustoja, höysteeksi tuoretta timjamia. Slurps!

Kevään tullessa tekee mieli laittaa koti kuntoon. Heittää kaikki turha pois ja antaa kevään tulla sisään.