Samanlaista

Katsoin vanhoja kuvia koneelta. Viime talvena (nyt ei ole vielä kevät) oli lunta vieläkin enemmän kuin nyt. Siis prikulleen samana päivänä vuosi sitten. 

Ei ole siis hätää panikoida verkkojen suhteen tai kiirehtiä ostamaan lehtiharavaa.

Tänään minun leikisti kalaravintola (oma keittiö) tarjosi lounaaksi jalkapuolelle ja itselle kurmeeta. Kuhaa sikurirouskurouheella kuorrutettuna, sokerissa paistettuja porkkanoita+palsternakkoja+punasipulia, ikkunalaudalta salaattia, sinapin- ja herneenversoja, kotitekoista leipää ja jälkkäriksi porkkanakakkua.

Sikurirousku on lempisieneni.

Ihan parasta.

  

Ruokaa ja sen sulattelua

Ruoka on minulle todella tärkeä asia, ehkä liiankin. Toiset syövät elääkseen ja toiset taas elävät syödäkseen. Kuulun selkeästi tähän toiseen ryhmään. Ajattelen ruokaa silloinkin, kun en sitä valmista tai syö. Nautin hyvistä ruokakuvista, luen ruokaohjeita ja verkoilla käydessä jo mietin miten kalan ruuaksi laittaisin.

Nyt odotan villivihanneskautta alkavaksi. Toukokuuhun tuntuu olevan loputon matka, nytkin sataa lunta. Viime keväänä näin ensimäiset korvasienet pääsiäisenä. Odotan horsmien versojen nostavan päänsä maan läpi, nokkosten nuoria maukkaita lehtiä, koivun mahlaa ja vuohenputkia. Odotan myös ahvenia katiskasta ja kutuhaukia rantakaislikoista. 

Odotellessa kevätherkkuja, olen treenannut kahvakuulalla voimaa ja juosten kestävyyttä. Haluaisin olla vahva. 

Tässä vähän viimeaikojen herkkuja.

Raviolit korvasienitäytteellä.

Nokkospastaa.

Focaccia.

 

Nyt kannatti ahvenia narrata. Parissa tunnissa nykästiin isoja ahvenia 56 kipaletta. Yli kilo oli fileillä painoa. Eilen oli keittoa ja leivitettyjä ahvenfileitä, tänään ahvenpurilaisia. Omasta kasvimaasta salaatit ja sipulinvarret väliin niin lähiruoka on parhaimmillaan!

Ihan pihalla

Kaikenlaista on touhuttu. Mosku on opetellut olemaan veneessä kiltisti ja siitä onkin tullut innokas verkko- ja katiskakaveri. On tullut mukavasti kalaa, ahvenkukkoa väännän tänäänkin.

Korvasieniä kerättiin pari litraa, nam nam. Muhennos on maistunut ahventen kanssa.   Puutarhassa kukkii nyt helmililjat ja narsissit. Paljon uusia kasveja on noussut esiin, kun haravoin paikoista, joita ei ole pidetty kunnossa aiemmin. Löytöinä esim. piparjuuri ja isot tuherot ruohosipulia!  Kyläseura lupasi minulle ilmaiseksi vähän jo harmaantuneita lautoja, joista rakennan kohopenkit uudelle kasvimaalle. Ihania ovat!

Melomassa kävin taas eilen. Lähdin vasta yhdeksän jälkeen illalla. Oli täysin tyyntä, mitä nyt kalat tekivät rinkuloita veden pintaan. Seurasin kaislikossa silkkiuikkuja enkä jäänyt katumaan sitä, että pitkä putki tuli otettua mukaan. Aurinkokin laski yhtenä tulimerenä. 



Sade

Meidän pihalle teki rankkasade valtavan lätäkön. Tai paremminkin lammikon. Siitä otettiin kaikki ilo irti!

  Olen taas eilen syönyt paremmin kuin aikoihin. Lounaas: jauhelihapihvejä, veneperunoita (oikein yrttisiä), papupekonihuttua, kanttarellimuhennosta ja salaattia. Illallinen: omatekoista pitsaa, jossa täytteenä punikkitatti, sipulia, yrttejä omalta maalta ja aurajuustoa.

Nyt lähden melomaan. Tein jo eväät jääkaappiin viilenemään, eväsmehu kylmenee pakastimessa, puhelin ja kameran akku latautuvat. Järvi on peilityyni ja aurinko paistaa. Minun paratiisi on tyynen järven pinnalla.