Melomassa
Avasin eilen melontakauden. Sain värvättyä kaverin nappaamaan autoni ja hakemaan minut+kajakin määränpäästä, joten pääsin melomaan Jämsänjoen Jämsänkoskelta Päijänteelle.
Levitin ohuen telttapatjan kajakin pohjalle, ettei kylmä hohkaisi läpi niin pahasti. Tuntui tepsivän. Myötävirrassa kuvittelin olevan helppo ja kevyt meloa, mutta kova vastatuuli aiheutti hikivirtaa selkään. Tuli siis suorastaan kuntoiltua.
Paljon tuli nähtyä kaikenlaista. Pääskysiä, sorsia, ruskosuohaukka, rantatonttiaan kulottava mies, vesiskootterihurjastelijat, Jorma-niminen vanha laiva, värikkäitä linnunpönttöjä, kauniita vanhoja taloja, siistejä pihapiirejä, ajopuita, kalliojyrkänteitä ja peltomaisemia.
Melominen on ihanaa. Niin tohkeissani läksin reissuun, että järkkäri roikkui kaulassani koko reissun ILMAN AKKUA! Piti sitten turvautua kännykkäkameraan...
Kyllä kevään ensimmäinen melonta on aina yhtä hienoa. Solumuovia minäkin käytän kajakin pohjalla eristeenä. Ja melontatossujen sisään villasukat. Pidätkö järkkäriä ilman mitään suojaa kaulassa?
VastaaPoistaSujautan järkkärin aukkopeitteen alle, mutta kaulassa se roikkuu. Ei ole mitään suojaa. Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki tilanteet on aina ohi, jos kameraa joutuu kuorimaan ja etsimään jostain pussukoista.
VastaaPoistaLöytyipä kiva ja mielenkiintoinen blogi! Terveisiä täältä Norjan maalta sinne melkein lapsuuden maisemiin - tai samoille seuduile kuitenkin :)
VastaaPoista