Kukkia siellä, kukkia täällä

Lepopaikka lehtikuusikossa.

Kirsikkapuu kukkii.

Ihana valo.

Tämä kesä on minulle jännittävää aikaa. Ensimmäinen kesä asua täällä. Kaikki, mikä maasta nousee, on minulle ennalta tuntematonta. Annan luonnon kukkien kukkia, ne ovat kaikkein kauneimpia. En saa niistä tarpeekseni. Siellä täällä on tupas akileijaa ja muitakin vanhoja perennoja, onhan paikka yli 200 vuotta vanha.

Olisiko kenelläkään tietoa mansikkalajikkeesta nimeltä Ukonmansikka? Ottaisin kaikki tiedonmuruset vastaan kiitollisena.
Netistä löysin vähän tietoa. On ollut vanhoissa kartanoitten puutarhoissa suosittu (yli 100 vuotta sitten), metsä- ja puutarhamansikan välimuoto.
Luulen, että sitä on meillä pitkin ja poikin. Lehdet ovat isommat kuin metsämansikalla, mutta pienemmät kuin puutarhamansikalla. Tuskin maltan odottaa satoa!

Isä sinnittelee. Jotkin päivät menevät paremmin kuin toiset. Maamiehen on pakko tehdä jotain, vaikkei kykenisikään. Eilen oli ollut ruohonleikkaushommissa. Hyvä että tekee jotain. Sairas ihminen vaipuu synkkyyteen, jos jää maaten odottamaan.

Tuulinen päivä

Eilen harmitti, kun ei tarennut tuulessa ulos raaputtamaan pöydästä maalia. Tein sitten kissoja. Kuusi uutta kirjavaa kisua sainkin valmiiksi. Maan alta alkaa ilmestyä uutta elämää. Jännityksellä odotan mitä kaikkea sieltä pukkaa esiin. Ensimmäinen kevät täällä, joten ihmettelemistä riittää.

Kissoja alkaa olla nyt taas parikymmentä. Muutama on mennyt kaupaksi ja kiitosta olen kuullut uusilta omistajilta. Yksikin adoptoitu kisu on nyt saanut nimekseen Jupiter ja se kulkee joka paikassa mukana. 20 eurolla saa kissan lunastettua. Kiinnostuneet voivat kysellä. Kissa on leikinkestävä ja täysin sisäsiisti. Ei irtoa karvojakaan, joten sopii allergikoille.

Kurkia ja kukkia

Tänään vihdoinkin alle kahdella eurolla ruokakaupasta kotiin kantamani pikkunarsissit avasivat värinsä. Ihanaa! Ja joulukaktus kukkii myös. Ja anopinkieli.
Taimikasvatuskin on ihan hyvällä mallilla. Minttu on koulintaa vailla, samoin sitruunakorianteri. Petyin mustasilmäsusannaan, vain yksi siemen iti koko pussillisesta!

Meillä on paljon paljon pajunkissoja kotona. Tänään harjoittelin kuvaamaan niitä hämärässä.

Aittamme takana kraakkui tänään kurkia. Se ei ole mikään kaunis ääni, niinkun ei ole joutsenenkaan. Mutta joku näissä isoissa linnuissa kiehtoo. Yksi kurki laskeutui hetkeksi tulevalle kasvimaallemme, mutta liittyi pian ystäviensä joukkoon.
Minä en millään keinolla pyhittänyt pääsiäispyhää. Heti aamulla leivoin eilisen perunamuusin tähteestä leivän, sitten siivosin oikein perusteellisesti koko alakerran, rapsuttelin terassilla pöydästä maalia ja puhdistin kylppärin viemäriä. Todella juhlallista... Välillä tuntuu, ettei pitkistä pyhistä ole kuin kiusaa, ainakaan lapsiperheille, joilla ei ole varaa lomailla. Kaupat on kiinni, ruuat loppu ja syödään pakasteseitikuutioita perunan kanssa. Tämmöistä sinipunaista koristemaalausta paljastuu pikkuhiljaa paksun harmaan maalipeitteen alta. Kuvassa pöydän laatikko.