maanantaina, toukokuuta 11, 2009
Nämä ikkunat olivat keskellä metsää, irroitettuna talosta, josta oli pelkkä kivijalka ja savupiippu jäljellä. Ei mahtuneet valitettavasti autoon. Ensikertaan oli pakko jättää.
Isä oli iloinen vierailustamme. Äitikin ihmetteli, miten pirteä ja jaksavainen isä oli koko pitkän viikonlopun. Minulla on tyytyväinen ja hyvä olo käynnistämme. Tiistaina hoito alkaa. Ennusteen mukaan viiden vuoden kuluttua kolme kymmenestä on elossa. Isä on yksi kolmesta. Tiedän sen. Elämänhalu on niin voimakas, että se oikein hehkui isästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana taivas heijastuu vedessä!
VastaaPoistaMiten ihana kirjoitus! Tuntematta sinua ja isääsi tulin aivan valtavan iloiseksi.
VastaaPoistaSitten nuo ikkunat metsässä...ohhoh ja olisinpa ollut siellä. Olisin ottanut.
Ja se kuva missä lapsi on kyykyssä laiturilla: ihana!
Tuollaiset irtoikkunat maksavat nykyään romukaupoissakin paljon.
VastaaPoistaSelasin taapäin askartelujasi, olipa ihania juttuja. Olet taitava. Voimia vaikeaan tilanteeseen.
Ikkunoita en aio metsään jättää, haen ne seuraavalla reissulla parempaan talteen. Ja isäni kertoi, että minulle on jemmassa myös isäni isän synnyinkodin kaikki ikkunat! Niissä on vanhaa lasia, joka vääristää. Mahtavaa! Saan vaikka kasvihuoneen tehtyä jos raaskin niitä siihen käyttää.
VastaaPoista