Taas se iski

Ei kai minun mikään pakko ole niin hirveän vahva ja voimakas olla? Olen joutunut nöyrtymään ja pettymään ja kuitenkin hengissä selvinnyt joka kerta. Jos en nyt jaksa kuorta pitää kasassa, niin tuskin maailma siihenkään loppuu.

Isän kunto on huonontunut. Elimistö ei kestäkään hoitoa niin hyvin, kuin oli luultu. Suun limakalvot ovat niin kipeät, ettei kärsi syödä. Paino putoaa. Ajoneuvoissa koko keho tärisee niin, että ei tule kyydissä olosta mitään. Pyörryttää, huimaa, nukuttaa. Keho kuihtuu ja naama turpoaa. Ihon väri vaihtelee harmaan ja keltaisen välillä. Lääkäri määräsi kamomillateetä ja suklaavanukkaita, mutta jollei nekään maistu, on mentävä tiputukseen sairaalaan.

Vanhimmaiseni on odottanut koulun loppumista, että pääsee taas koko kesäksi vanhempieni luo. Aina on niin kesä kulunut. Nyt jouduin selittämään tilannetta 12 vuotiaalle tytölle, että pari viikkoa loman alusta keksitään jotain muuta. Pettymys ja huoli näkyivät silmistä.

Eilen purin pahaa mieltä taas kerran siivoamiseen+haravointiin. Olemme saaneet kesäksi käyttöön vanhan saunamökin. Kuvassa kuitenkin aitta eikä mökki. Mies uusi kuistin lahonneita osia ja minä poltin pihasta roskia ja yritin saada roskapuut pois kulkureiteiltä. Rantasauna. Ihan uskomatonta, että saamme saunoa siellä niin paljon kuin haluamme! Saunassa on parhaat hikilöylyt, mitä olen missään saanut. Pienetkin tykkäävät kovasti.