Pojalla on hinku kiipeillä puihin. Niin minullakin oli pienenä. Tänään lähdemme synnyinmaille. Voisin käydä retkellä lähimetsissä lasten kanssa ja katsoa, onko lapsena rakentamistani majoista mitään jäljellä. Isä on sanonut, ettei hän uskalla sahata tiettyjä metsikköjä, niin paljon siellä on naulailtu puita ristiin rastiin.
On ihmejuttu, miten jonkun tapahtuman takia alkaa niin paljon ajattelemaan lapsuuttaan. Isän sairaus on laukaissut minussa suunnattoman muistelemisen. Ehkä haluan muistaa kaiken, mitä olen isän kanssa kokenut, en tiedä. Mutta ihana lapsuus minulla oli. Maalla, vapaana kuin taivaan lintu ilman kaupungin vaaroja. Ja maatalon töissä mukana kulkiessa oppi jo varhain tekemään ja auttamaan. Vanhempia ihmisiä arvostettiin ja meillä kotona asuvaa mummoani teititeltiin. Minulla oli käpylehmät metsänreunassa ja pesuvatiakvaariot jokaisella saunanlämmitysreissulla.
On ihmejuttu, miten jonkun tapahtuman takia alkaa niin paljon ajattelemaan lapsuuttaan. Isän sairaus on laukaissut minussa suunnattoman muistelemisen. Ehkä haluan muistaa kaiken, mitä olen isän kanssa kokenut, en tiedä. Mutta ihana lapsuus minulla oli. Maalla, vapaana kuin taivaan lintu ilman kaupungin vaaroja. Ja maatalon töissä mukana kulkiessa oppi jo varhain tekemään ja auttamaan. Vanhempia ihmisiä arvostettiin ja meillä kotona asuvaa mummoani teititeltiin. Minulla oli käpylehmät metsänreunassa ja pesuvatiakvaariot jokaisella saunanlämmitysreissulla.
Kuulostaa ihanalta lapsuudelta, upeaa kun on saanut olla noin vapaana menossa ja tuuli tukassa.
VastaaPoistaPaljon voimia jaksamiseen, on tuttua oman äidin puolesta, jos jotakin hyvää toivat rankat ajat, lähennyimme ainakin hurjasti sisarusten kanssa.