Tämä kesä on minulle jännittävää aikaa. Ensimmäinen kesä asua täällä. Kaikki, mikä maasta nousee, on minulle ennalta tuntematonta. Annan luonnon kukkien kukkia, ne ovat kaikkein kauneimpia. En saa niistä tarpeekseni. Siellä täällä on tupas akileijaa ja muitakin vanhoja perennoja, onhan paikka yli 200 vuotta vanha.
Olisiko kenelläkään tietoa mansikkalajikkeesta nimeltä Ukonmansikka? Ottaisin kaikki tiedonmuruset vastaan kiitollisena.
Netistä löysin vähän tietoa. On ollut vanhoissa kartanoitten puutarhoissa suosittu (yli 100 vuotta sitten), metsä- ja puutarhamansikan välimuoto.
Luulen, että sitä on meillä pitkin ja poikin. Lehdet ovat isommat kuin metsämansikalla, mutta pienemmät kuin puutarhamansikalla. Tuskin maltan odottaa satoa!
Isä sinnittelee. Jotkin päivät menevät paremmin kuin toiset. Maamiehen on pakko tehdä jotain, vaikkei kykenisikään. Eilen oli ollut ruohonleikkaushommissa. Hyvä että tekee jotain. Sairas ihminen vaipuu synkkyyteen, jos jää maaten odottamaan.
Kauniita kuvia taas. Minkä kokoinen teidän tontti on? Vanhan pihan viehätys on kyllä jotain aivan omanlaistaan. Meidän piha oli edellisen omistajansa jäljiltä puun palasia, painunutta maata. Puita on kaadettu, kukkia vain muutamassa kohdassa. Kärsivällisyyttä, tiedän. Vaan tuntuu ettei malta, naapureilla kun kukkii vaikka minkä näköistä kukkaa ja puuta.
VastaaPoistaTää on hirmu iso alue. Ei oo hirveesti istutuksia, mut onpahan vapauksia tehdä mitä haluaa. Kasvimaan laitto on kesken vielä, yritän ruokkia sillä koko viis henkisen perheen syksyllä ja talvella. En aio pitää kiirettä pihaistutusten kanssa, haalin ilmaisia perennoja tutuilta kunhan saan. Olen jo saanutkin jotain.
VastaaPoistaIhania kuvia taasen...voimia sinne<3
VastaaPoistaIlmeisesti tämä ostamanne kaunis vanha tila ei ole perintötila, kun kirjoitat että paikka teille uusi tuttavuus, ei perintötila siis jolloin saisit siellä kasvaneista kasveista sukulaisilta lisätietoja mahdollisesti?
VastaaPoistaTeresa