Vaihtelevaa

Olen ajautunut kummallisesti tekemään mitä omituisempia hommia. Osaan olen opiskellutkin, luulen siis osaavani. Mutta osa ns. työtehtävistä on sellaisia, mihin vaan solahdan suuren suuni ansiosta/takia.

Esimerkkejä:

  Nettisivujen teko eräälle seuralle. (Vihaan melkein kaikkea tietotekniikan kanssa sähläämistä. En osaa. Saan koneet sekaisin tahtomattani.)

  Logon suunnittelu samaiselle seuralle. (Hauska homma, olivat tyytyväisiä. Käytin tusseja ja paperia, en tietokonetta.)

  Valokuvaajan homma survival-koulutuksessa. (Omaksi iloksi olen kuvannut. Räpsin vaan. Ei minulla todellista tietoa ole mistään aukoista tai valotuksista.)

  Nyt alkaa kokin pesti. Olenhan minä toki ruokaa laittanut, mutta en yli 20 hengelle kerrallaan. Yksin. 

Laskut vaan on pakko maksaa, vaikka miten paljon mielummin hengailisin koirien kanssa vaikkapa metsässä.

Kuka grillaa?

    

Retkikuume

Aiomme ensi kesänä lähteä Lappiin lasten kanssa. Bensarahoja on säästetty jo tovi, kaikki kolikot pyöräytetään matkarahapurkkiin.

Kohde on vielä hakusessa. Lemmenjoki on toki ihana paikka, mutta jossain muuallakin olisi jo mukava käydä. Nuorin jaksaa kävellä kyllä ainakin viisi kilometriä kerrallaan, mutta haaveena olisi vaikkapa yhden tai kahden päivän tarpomisen jälkeen laittaa teltta johonkin järven/puron varteen ja nautiskella. Kalastus on kaikille lähellä sydäntä. Ja kauniiden kivien keräily. Pöyrisjärvi?  Antakaa viisaammat vinkkejä.

Kuhaa on tullut. Laskin että 26 kuhaa tänä talvena. Reissusta kotiutumisen jälkeen oli oikea peto, yli kuusi kiloinen möhkäle!

 Mutta ennen ensi kesää aiomme käydä miehen kanssa kahdestaan parin yöseudun hiihtoretkellä Päijänteellä. Suih suih.

Lemmenjoella

Olin mukana auttamassa kaikissa käytännön hommissa Lemmenjoella järjestetyssä arktisten olojen selviytymiskoulutuksessa. Kahdeksan lentoalan ihmistä tuli opettelemaan mitä tehdä, jos tapahtuu onnettomuus ja täytyy selviytyä lumessa ja kylmissä olosuhteista.

Opetimme heille kaikkea hiihdosta nuotion sytyttämiseen. Yksi yö piti viettää itse rakennetussa suojassa. Pakkasta oli 35 astetta! Se oli eksoottinen kokemus etenkin Singaporen asiakkaille...

Joenkielinen.

Sufetta.

Rapsakka keli.

Ahkun tuvan rantasauna.

Näkymät Kaunispäältä.

  

Lemmenjoelle

Aamulla on lähtö, minut haetaan seiskan kantturoissa. Kaikki paitsi matkaeväät on pakattu. Jännää.

Kengät ja rukkaset on rasvattu, valmiina seikkailuun!

  

Huoltoa

Lasten ja aikuistenkin ulkoiluvarusteet saa kummasti lisäaikaa Greenland-vahalla. Maailmankaikkeuden helpoin ja siistein tapa on kuumentaa vaha kiinni föönillä.

Neiti nuorimmaisen polvet ja hanuri kaipaa huoltoa.

Föönin ainoa tehtävä meikun käytössä.

 Ja tässä terveellinen aamiainen/välipala/iltapala. Mustikoita, banaania, rahkaa, jugurttia, kauraleseitä - - - brm brm, päälle siemeniä, talkkunajauhetta, kaurahiutaleita tai mistä tykkää milloinkin.

Hyvää!

Uusi kirppislöytölamppu. Varmaan alunperin Hercule Poirotin työpöydältä.

Vaihtotalous

Olemme villasukkien suurkuluttajaperhe. Etenkin aikuiset. En ole yli vuoteen-puoleentoista käyttänyt tavallisia sukkia. Jalkani ovat voineet tosi hyvin sen jälkeen, ei ole tarvinnut vuolla juustoa saunareissuilla.

Nyt kun kuhaa alkoi tulemaan, annamme sitä anopille villasukkia vastaan. Minulla ei vieläkään suju sukkien neulominen kovin hienosti, joten tämä on loistava järjestely.

Viimeksi verkossa oli 8 kuhaa! Ennätysmäärä, reilu 10 kiloa ruokaa. 

Ihan hullua.

   

Ruokaa

Olen alkanut saamaan taas lempimateriaaliani ruuaksi, kuhaa. Kokeilen aina erilaisia virityksiä ja leikilläni mietin, mikä kelpaisi kalaravintolaani tarjolle.

Tämä on sellainen, mikä miellyttää lapsia. Teen periaatteessa siis tuoreesta kuhasta kalapuikkoja.

Verkkoapulainen, aina yhtä kiinnostunut.

Köllikkä 2,5kg.

Ei jääny munat pataan.

Tomaattimehupatongit.

Maissilastukuorrutus.

Ensin jauhoja (ruis, ohra ja vehnä).

Sitten munaa.

Maissihiutale-korppujauho-mausteet.

Ta daa, ääntä kohti.

 

Sattumuksia

Johan oli päivä eilen. Melkein olis maanantaiksi voinut kuvitella. Aletaan alusta.

Aamulla ajoin 15km palaveriin, missä suunniteltiin pääsiäisen ohjelmapalveluja. Sen jälkeen hengailin, kävin ostamassa aurinkolasit liikuntahommia varten (lähinnä nyt hiihtoa, ihan hirveen rumat lasit) ja kuskasin kirppikselle lisää tavaraa. Hinnoittelin ja siivoilin myytäviä myyviksi.

Kirpputorilla törmäsin kollegaan, joka varmisti työkeikan Lemmenjoelle ensi kuun alussa!!! Viikoksi lähden valokuvaajan roolissa seuraamaan eräänlaista survival-koulutusta, missä on porukkaa ympäri maailmaa mukana. Olen haltioissani!

Kirppikseltä menin katsastamaan autoa. Sitten kosahti. Ei menny läpi. Kaiken kukkuraksi en ollut tajunnut käyttää tarkastuksessa oikeana päivänä, joten auto sai yhden päivän ajoaikaa. Tämä lysti maksoi 93 euroa. Oli itkuraivarit lähellä, mutta hillitsin itseni (Lemmenjoki takaraivossa). Ajoin suoraan korjaamolle ja jätin auton sinne. Huristin bussilla kotiin ja peruin seuraavan työpalaverin.

Kotona söin ja huilasin hetken. Päivän viimeiseen työpalaveriin suihkaisin hiihtämällä otsalamppu päässä. Ja se palaveri poiki 8 päivän työputken! Kotimatkalla oli mahtava kuutamo, hanki kimalteli kristallimerenä.

Yöllä näin levottomia unia. Olin ulkomailla lomalla, lähdin tutkimaan kaupunkia. Kun palasin, oli hotelli tyhjä. Aalto oli pyyhkäissyt kaikki ihmiset ja huonekalut mereen, jäljellä oli märkää hiekkaa ja miljoonia simpukankuoria. Minä riemuitsin siitä, että olin lähtenyt ajoissa kaupungille.

     

Kalaa, lempiruokaani.

Tulihan sitä. Heti ensimäisenä päivänä verkko käytiin kokemassa ja saaliiksi tuli kolme kuhaa ja iso ahven. Pakko oli iltapalaksi paistaa ahvenfile ja voin kertoa, että maistui!

Muutenkin oli touhukas päivä eilen. Heti aamulla juoksukoululenkki, verkkoreissu sen päälle. Sinisellä hetkellä lähdin hiihtämään ja testasin pimeyden laskettua uutta otsalamppua (LedLenserin supertehokas ladattava malli). Hienosti näki sivakoida! Vähän vajaan vitosen lenkin päälle riuhtaisin vielä puolen tunnin kahvakuulatreenin. Sauna tuli tarpeeseen!

Kohta korkkaan ruislimpun, minkä paistoin illalla. Siinä on erityisen paljon siemeniä ja rouheita (kurpitsan, auringonkukan, seesamin ja pellavan siemeniä + mallas- ja kaurarouhetta).

Kiinnostunut (kaikesta) koiruus.

Väliaikaviihdykettä.

Erittäin mielenkiintoista.

Ruokaa.

Miten nuo jaksaa, otan nokoset odotellessa.

   

Verkot järveen-vihdoinkin!

 

On turhauttava tunne, kun verkkolauta ei vaan toimi. Jää oli tänä vuonna niin surkeaa, ettei lauta kohvan takia näkynyt läpi ja sitä ei saanut epätasaisen alapinnan takia menemään suoraan. Ähräyksen jälkeen hanskat tiskiin ja apeilla mielin kotiin, takaraivossa ajatukset menetetyistä kuha-aterioista.

 

Välissä aikaa pari viikkoa. Aloin inttämään miehelle, että pakkohan ne verkot on saada jään alle. En pärjää ilman tuoretta kalaa, eikä kaupasta ihan periaatteessakaan kalaa ruveta ostamaan, jos kerran itsellä on vehkeet ja älyä sitä saada järvestäkin. 

 

Niinpä eilen vietimme rattoisat 4,5 tuntia jäällä ja laitoimme verkot perinteisin menetelmin järveen! Reilu viisimetrinen lauta ui usean avannon kautta vieden narua hitaasti mutta varmasti. Kaikki sujui lopulta hyvin ja 60 metrinen verkko siellä nyt pyytää ruokaa pöytään.

 

Narusta ote ja lautaa seuraavalle reiälle viiden metrin päähän.

Muutama reikä jäässä.

Esla pilkkikelkka hankijalaksilla on mahtava vempele! Mosku vartioi.

Sinne se verkko menee!

Kuumaa mehua ja kyttäyshommia.

  

Lumikenkäilyä

On tullut liikuttua ihan kiitettävästi. Lainasin kirjastosta Kukka Laakson kirjan Maanantaisoturit ja silmiin osui myös Maanantaisoturin dietti. Hyviä kirjoja, opit on otettu osittain käyttöön.

Juoksuohjelmaakin on orjallisesti noudatettu jo viiden lenkin verran. Tämän päivän lenkki siirtyy pakkasen (-29) takia huomiselle. Juoksuosuudet sujuu ihan hyvin. Olen yrittänyt pitää vauhdin mahdollisimman hitaana ja askelten lyhyinä.

Mutta lumikenkälenkit karkaa aina käsistä. Taas piti pikaisesti pikkupyrähdys tehdä, niin yli kaksi tuntia meni pitkin poikin metsiä samotessa.

Koirat oli aika poikki lenkin jälkeen, makasivat reporankoina.

Aurinko armas!

Mä oon silleen, etten niinku huomais kun otat kuvan.

Ruma hakkuuaukio on siedettävämpi talvella.

Ihanku jossain pohjoisessa, vaikka Keski-Suomessa ollaan.

   

Vetoa

Maailmankaikkeuden halvin ja ainakin meidän koiruuksille mieluisin vetolelu syntyy näin:

Biltemasta joskus ostettu koirien pururengas letitetään teepaidasta leikattujen suikaleiden joukkoon ja solmitaan jämäkästi. Letti joustaa sopivasti ja tuntuu olevan mieluista purtavaa.

 

Keskeneräistä

Kaikki meinaa jäädä kesken. Villapaita on edelleen kainaloissa ja odottaa hihoja. Kirjoneilevillasukka odottaa kantapäätä ja paria. 

Kuntoilu on sentään joulutauon jälkeen lähtenyt ihan hyvin käyntiin.  Juoksukoulu alkoi, samoin ohjatut kahvakuulatunnit. Toissailtana olin kuulailemassa ja olen nyt todella jumissa. Kotona pitäisi venytellä tunnin jälkeen, mutta se jää joka kerta. En ole ikinä tykännyt venyttelystä.

Ihan oolsprait meininki.

  Tässä linkki sivuille, jossa on kuvia reissuiltani. Klik klik!

Tulipahan luvattua

Hirveen monta asiaa on nyt luvattu. Tänä vuonna 2013 aion olla yksin yötä autiosaaressa, jonne menen kajakilla. Haluan olla rohkeampi, osata olla yksin, teltassa kuunnella kuinka aallot lyö rantakallioon.

Sitten toinen juttu. Aion opetella juoksemaan pitkiä matkoja. Aloitan juoksukoulun heti kun lasten koulu ja normaali arki alkaa. Tähtään puolimaratooniin.

Iltarasteilla meinaan käydä suunnistamassa sitten kesällä. Suunnistaminen olisi hirveän mukavaa, jos osaisi. Eihän sitä mitään opi, ellei harjoittele. Metsissä juokseminen olisi se juttu, mitä haluaisin tehdä.

Lupasin myös itselleni, että tapaan enemmän ystäviäni. Ja käyn Lapissa. Ja syön terveellisesti.

Lapset kiusaa Moskua.