Päijänteellä

Pikamatkalla Päijänteen kansallispuistossa. Minilomalla järven jäällä. Romanttisella retkellä luonnon helmassa.

Saatiin olla kahdestaan kaksi päivää ja yksi yö, joten suuntasimme Padasjoelle ja sieltä jäälle. Keli oli aurinkoinen ja tuulinen, sukset luisti ja Mosku otti kaiken ilon irti ulkoilusta.

Reissun olisi pärjännyt tavallisillakin suksilla, jää oli niin hyvä ja kova. Kaikinpuolin mukavaa!

   

Aamulla

Meillä on pitkästä aikaa yön yli kahdenkeskistä aikaa. Meille tulee lapsenvahti ja hoitaa huushollia kaksi päivää.

Äsken pakkasimme ahkion ja kannoimme sen autoon. Sukset on kattotelineillä ja aamulla suuntaamme kohti Päijänteen kansallispuistoa. Kelvenne-saareen tutustutaan suksimalla ja laavuyö vietetään Pitkäniemessä. Mosku lähtee mukaan.

Sain uskomattoman hyvää palvelua tänään. Soitin Padasjoen latuvastaavalle kysyäkseni latujen kunnosta ja lopulta kelkkamies kävi tarkastamassa myös laavun polttopuutilanteen. Laavu ei edes kuulu heidän vastuualueeseen, eikä herra ollut aiemmin siellä käynyt. Soitti sitten ja kertoi, että paljon on puita, hyvä laavu, sahat ja kirveet terässä. Kehui jäätä ja keliä loistavaksi.

Tulin tosi iloiseksi, kiittelin kovasti.   Kerran aiemmin olen hyvästä palvelusta kiitokseksi vienyt tuoreen leivän (ja sain hämmentyneen kiitoksen plus epämääräistä vaivautuneisuutta) ja nyt tekisi taas mieli lämpimäisillä kiittää. Taitaa vaan olla niin meneväistä sorttia, että on hankala saada kiinni.

Oletteko saaneet erikoisen hyvää palvelua? Miten ja missä?

Kunhan palaan reissusta, saatte kuvakertomuksen miniloman vaiheista. Lapsille on jo varavanhemmat suunniteltu, jos putoamme avantoon.

Retkikuume

Aiomme ensi kesänä lähteä Lappiin lasten kanssa. Bensarahoja on säästetty jo tovi, kaikki kolikot pyöräytetään matkarahapurkkiin.

Kohde on vielä hakusessa. Lemmenjoki on toki ihana paikka, mutta jossain muuallakin olisi jo mukava käydä. Nuorin jaksaa kävellä kyllä ainakin viisi kilometriä kerrallaan, mutta haaveena olisi vaikkapa yhden tai kahden päivän tarpomisen jälkeen laittaa teltta johonkin järven/puron varteen ja nautiskella. Kalastus on kaikille lähellä sydäntä. Ja kauniiden kivien keräily. Pöyrisjärvi?  Antakaa viisaammat vinkkejä.

Kuhaa on tullut. Laskin että 26 kuhaa tänä talvena. Reissusta kotiutumisen jälkeen oli oikea peto, yli kuusi kiloinen möhkäle!

 Mutta ennen ensi kesää aiomme käydä miehen kanssa kahdestaan parin yöseudun hiihtoretkellä Päijänteellä. Suih suih.

Paluu metsästä

Oli mahtava reissu. Haluan uudestaan. Noin 50 kilometriä tuli hiihdettyä ahkio perässä ja ensimmäiseksi talvivaellukseksi kaikki meni hyvin. Talvinäyttökoe meni heittämällä läpi ja opin näytön vastaanottajalta ihan hirmuisesti! Olen vieläkin ihan pökerryksissä, kerron myöhemmin lisää. Tässä hiukan makupaloja reissulta.

Kaikki reissun kuvat näet täällä.

Lähtökuopissa

Se on lähtö nyt. Kohta tulee auto hakemaan hiihtovaellukselle. Jännittää niin, ettei uni pysynyt silmässä yöllä. Huh huh.

Kaikki on pakattu ja listan mukaan mitään ei unohtunut. Voi että on jännää!!! 

Kuvaraportti reissusta luvassa myöhemmin, jos pääsen ehjänä takaisin kotiin.

Toivottavasti tämä keli ei seuraa mukana!

 

Nyt itää

Kevät tuli ikkunalaudoille. Itämässä salaatin sekaan versoiksi auringonkukkaa, hernettä ja sinappia. Myös basilikaa ja sitruunamelissaa on jo taimella. Uutta alkua on ihana seurata.

Koiraelämä on lähtenyt sujumaan ihmeen helposti. Ainoa ihmetyksen aihe on, miten ollaan ikinä pärjätty ilman koiraa. Kunto nousee kohisten, kun tulee käytyä monta kertaa päivässä kävelyllä. Riesa on uskomattoman kiltti koira!

Tuleva viikko on touhua täynnä. Hiihtoreissun ruuat pitää miettiä ja laittaa valmiiksi, tarkistaa suksien voitelu, järjestää nuorimmaisen viisivuotiskemut, miettiä kamera-asiat reissulle (oma painava järkkäri + vaihtoputki vai lapsen kevyt pieni pokkari), käydä metsästysseuran talkoissa laittamassa ja purkamassa koiranäyttelyä, vaihtaa ahkioon jämäkämmät aisaputket + löysempi kuminauha ja liikkua paljon.

Harjoittelua

Harjoitellaan kaikenlaisia juttuja. Aikaisia aamuja, koiran kanssa elämistä, aamulenkkejä, iltalenkkejä, kalakukon tekoa pilkityistä ahvenista, retkiruokien tekoa, koulujuttuja ja koulujuttuja.

Edelliseltä koulureissulta. Tuuli oli kova ja pitovoidetta olisin kaivannut.

Minun supernaisellinen leirilook: miesten 50-luvun villahousut (sepaluksella) ja nahkaiset "mannesaappaat" (anteeksi kielenkäyttöni).

Puolentoista viikon kuluttua lähden viikoksi hiihtovaellukselle. Jännittää. Joka päivä hiihdetään 15km ja yöt nukutaan teltoissa. Toivon hyviä kelejä, ei räntää eikä paukkupakkasia.

Mikä lie mennyt?

Metsäkaveri.

Eilen kävin koiran kanssa pari tuntia metsässä lumikenkäilemässä, leivoin ruispaloja ja spelttirouheleipää ja hampurilaissämpylöitä. Tänään on hampurilaispäivä. Jokin aika sitten huomasin, että markettien vehnäjauhoissa on paakkuuntumisenestoainetta, mikä on esim. Ruotsissa kiellettyä. Varmaan tosi terveellistä! Ostin pienen myllyn luomujauhoja 15 kilon säkin. Itse leivottu leipä on minulle tärkeä asia. 

Ahkio

Olin katsellut ahkioita (ja niiden hintalappuja) aikani ja päätin saada halvemmalla. Muoviset ahkiot olivat kaikki joko liian lyhyitä tai luiruja, joten etsintämatka isoon kaupunkiin oli edessä.

Ehkä kuudes tai seitsemäs kauppa oli paras tarjonnaltaan. 165cm pitkä jämäkkä ahkio löytyi ja hintaa oli 85 euroa. Painokin vain 7 kiloa.

Armeijan ylijäämäkaupasta löytyi halvalla hyvä nippu vahvaa narua, Motonetistä aurausviittoja ja oman kylän superkaupasta pultteja, lenkkejä, paksua kuminauhaa ja kaupan ulkoroskis tarjosi vielä pakkausnauhat kaupanpäälle. Ison palan vettä ja tuulta vastustavaa vahvaa kangasta olin ostanut kauan sitten kirppikseltä neljällä eurolla. 

 

 Siis hommiin. Ompelin kankaan muotoon, tein kujat aurausviitoille (helpottaa pakkaamista, kun kangas ei lötkötä miten sattuu vapaana) ja kiinnitysreunoihin piilotin jämäkkää pakkausnauhaa. 

 Homma pakettiin poraamalla ja pulttaamalla, kuminauha lenkkeihin ja koukut paikoilleen.

Yllättävän kova homma. Ompelukone ei tykännyt oikein mistään, etenkään pakkausnauhasta, mutta selviytyi tehtävästä kiitettävästi.

Sormenpäät oli tunnottomina muttereitten väännöstä. Pitää katsoa käytännössä tarviiko kannat sahata pois reunan alta. En haluais.

Vain aisa puuttuu.

Kuten huomata saattaa, pultteja ei säästelty.

Haka hakanen. Aion vaihtaa paremmat tilalle, jos tarve vaatii.

Aurausviitat voi tarvittaessa ottaa käyttöön retkellä, on vaan pujotettu sisään.

Mallia ihan vähän kopioitu Savotan Paljakka-ahkiosta.

Aurausviittojen heijastimia liimasin ympäri ahkiota, helpottaa hämärässä kamojen löytämistä. Pikaliimaa on myös kämmenissä ja sormissa kiitettävät määrät.

 Tilasin varustelekasta tetsarin vetovaljaiksi. Vetonaruun tulee (uusi suosikkituotteeni) aurausviitat ristikkäin, ettei ahkio hyppää alamäessä selkään.

Ensi viikolla on kolmen päivän reenausretki hiihtovaellusta varten. Kipakoita pakkasiakin on luvattu.