Metsässä

Koirat nautti, käytiin lumikenkäilemässä kolmen kilometrin lenkki.

Lumikenkäilyä

On tullut liikuttua ihan kiitettävästi. Lainasin kirjastosta Kukka Laakson kirjan Maanantaisoturit ja silmiin osui myös Maanantaisoturin dietti. Hyviä kirjoja, opit on otettu osittain käyttöön.

Juoksuohjelmaakin on orjallisesti noudatettu jo viiden lenkin verran. Tämän päivän lenkki siirtyy pakkasen (-29) takia huomiselle. Juoksuosuudet sujuu ihan hyvin. Olen yrittänyt pitää vauhdin mahdollisimman hitaana ja askelten lyhyinä.

Mutta lumikenkälenkit karkaa aina käsistä. Taas piti pikaisesti pikkupyrähdys tehdä, niin yli kaksi tuntia meni pitkin poikin metsiä samotessa.

Koirat oli aika poikki lenkin jälkeen, makasivat reporankoina.

Aurinko armas!

Mä oon silleen, etten niinku huomais kun otat kuvan.

Ruma hakkuuaukio on siedettävämpi talvella.

Ihanku jossain pohjoisessa, vaikka Keski-Suomessa ollaan.

   

Lunta lunta lunta

On niiiin ihanaa tämä lumi, etten jaksa ressata koko joulusta. Kotona aiotaan olla ihan omalla porukalla. Ei paljoa lahjoja ostella, koska ennakkoon on ollu tarvetta kaikenlaisille jutskille (esim. minä tarvitsin kipeästi kelloa ja sain Suunto M1Blackin  ja sitten tuli tarve painavammalle kahvakuulalle ja tilasin 12 kiloisen rautamöhkäleen). Nyt sitten kovimpaan leipomissesonkiin hajosi sähkövatkain. Pakko ostaa uusi, en pärjää ilman.

Lumikenkäkausi on korkattu! Tänään oli mahtavaa mennä pitkin ja poikin metsiä, oli hirveesti lunta!

  Liikuntoja  on tullut harrastettua seuraavasti:

maanantaina lumikenkäilyä 2km

tiistaina lumikenkäilyä 4km, reipasta kävelyä 3km

keksiviikkona kuntopyörällä 16km 45min (jee me ostettiin kuntopyörä)
torstaina kuntopyörällä heti aamulla 10km tyhjällä mahalla.
Perjantain podin jumalatonta päänsärkyä ja makasin sängyssä.
Lauantaina poljin kuntopyörällä 30 kilometriä ja katsoin samalla leffan. 1,5 tuntia polkemista! Olen niin tyytyväinen itseeni! 
Sunnuntaina kahlasin umpihangessa koirien kanssa 3,7km ja poljin sitten kuntopyörällä 20km tunnin ajan (katsoin samalla leffaa).

Riittääkö?

Katsoin sisusilmällä tässä yhtenä päivänä jotain ohjelmaa, missä Nina Mikkosen elämää yritettiin helpottaa elämäntapavalmentajan avustuksella. Minäkin haluaisin. Miksi noihin ohjelmiin ja ilmaisiin kuvioihin pääsee vaan julkisuuden henkilöt? Onko heillä hankalampi elämä kuin meillä tavallisilla?

Itse olen kyllä löytänyt liikunnan avulla aikaa itselle. Metsässä kävellessä mieli lepää ja rentoutuu. Mutta sosiaalinen elämä minulla on kyllä ihan naurettavalla tasolla. En käy missään. En tapaa ystäviä juuri ollenkaan. Möllötän kotona. Haaveilen säännöllisestä uimahallissa käynnistä, mutta pidän sitä turhana tuhlaamisena. En haluaisi vaivata ketään. Olen turhautunut, kun en saa omaa rauhaa. Turhaudun myös siitä, kun en saa aikaiseksi enempää. Huono omatunto tykyttää päässä oikeastaan kaikesta, mikä on kesken tai retuperällä.

Eilen sain vähän aikaan, vesurilla heilutin lumikenkäpolkua siistimmäksi. Hieno oli luonto.

  

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas

Nuorimmaisen päiväkodissa oli erityispäivä. Pihalla oli koira-ajelua ja makkarahommia. Lupauduin kuvaamaan tapahtumaa, koska henkilökunnan aika menee aina hyvin pitkälti kaikkeen muuhun.

Näin paljon onnellisia ilmeitä, riemua, välittämistä. Eläinrakkaus leijui ilmassa. Näytti että mitä pienempi lapsi, sen rohkeammin hän teki tuttavuutta isojen saksanpaimenkoirien kanssa.

Itselläni oli sen verran oma lehmä ojassa, että pääsin läheltä katsomaan samanlaisia vetotouhuja, mitä aion opettaa tulevaisuudessa Moskulle.

Tänään naisten kunniaksi kävin Riesa-rouvan kanssa kahdestaan lumikenkäretkellä. Pari tuntia ympäri aurinkoisia maisemoita teki hyvää sielulle ja ruumiille.

Pitkien varjojen maa.





Mulla on

Maritta Kuula on ihana. Kuula Kuula, kuunnelkaa itse. Tykkään vanhasta ja uudesta ihan hirmuisesti. Tässä, olkaa hyvät.

Raidallinen hanki.

 Olen lumikenkäillyt taas hirmuisesti ja kunto alkaa olla hyvä. Eilen 2,5 tuntia ja tänään kolme! Tänään löytyi mäyrän luola. Ympäristö oli täynnä jälkiä ja oli kova komennus pitää koira ulkopuolella.

Pongari.

Pönttö.

Kurkistelija.

Eilen käytiin katsastamassa yksi lintutorni. Lintuja ei siellä tosin ollut, mutta kevät tulee silti. Eilen ja tänään on tullut bongattua joutsenia, lokki ja sinisorsia.

Lunta!

Sitä riittää. Kävin lumikenkäilemässä umpisessa pari tuntia (koiran kanssa ja ilman sauvoja). Hiki tuli! Koira upposi mahansa varaan heti, kun astui jäljiltä pois, joten se astui lumikenkien kannoille vähän väliä. Kerran lensin mahalleni. Kallioille kiipeäminen ja hakkuuaukioitten poikki reissaaminen oli aika raskasta. Pitää muistaa ottaa sauvat ensi kerralla.

Mutta kaikesta hikisyydestä huolimatta näin kaikkea jännää: ilveksen jäljet, metsäkanalintujen kieppejä + jälkiä, jäniksen jälkiä, ketun polkuja, töyhtötiaisia hirmuisen lauman ja ison ison harakanpesän.

Oikein harmittaa, ettei kesällä voi lumikenkäillä. Vai pitäisikö kokeilla suolla?

Viikon päästä sitä jo körötellään autossa matkalla hiihtovaellukselle. Hurjan mukavaa.

Ihan hirmuisesti naavaa ja luppoa!

 Päässä pyörii nyt tämä.

 

Harjoittelua

Harjoitellaan kaikenlaisia juttuja. Aikaisia aamuja, koiran kanssa elämistä, aamulenkkejä, iltalenkkejä, kalakukon tekoa pilkityistä ahvenista, retkiruokien tekoa, koulujuttuja ja koulujuttuja.

Edelliseltä koulureissulta. Tuuli oli kova ja pitovoidetta olisin kaivannut.

Minun supernaisellinen leirilook: miesten 50-luvun villahousut (sepaluksella) ja nahkaiset "mannesaappaat" (anteeksi kielenkäyttöni).

Puolentoista viikon kuluttua lähden viikoksi hiihtovaellukselle. Jännittää. Joka päivä hiihdetään 15km ja yöt nukutaan teltoissa. Toivon hyviä kelejä, ei räntää eikä paukkupakkasia.

Mikä lie mennyt?

Metsäkaveri.

Eilen kävin koiran kanssa pari tuntia metsässä lumikenkäilemässä, leivoin ruispaloja ja spelttirouheleipää ja hampurilaissämpylöitä. Tänään on hampurilaispäivä. Jokin aika sitten huomasin, että markettien vehnäjauhoissa on paakkuuntumisenestoainetta, mikä on esim. Ruotsissa kiellettyä. Varmaan tosi terveellistä! Ostin pienen myllyn luomujauhoja 15 kilon säkin. Itse leivottu leipä on minulle tärkeä asia. 

Koulussa

Olin koulussa metsässä. Testailtiin omia varusteita ja yöpymistä puolijoukkueteltassa. Kaksi eri lumikenkäretkeäkin tehtiin ja kokkailtiin avotulella. Tuli todellakin kokeiltua kunnon ääriolosuhteissa olemista, pakkasta oli yöllä 30. Heräsin monasti siihen, että naama oli ihan jäässä. Omat lumikengät meni rikki, joten uudet on pakko hommata.

 

Lumikenkäily on minun juttu. Pidän siitä, että niillä pääsee paikkoihin, mihin suksilla ei. Umpimetsissä samoillessa näkee ja kuulee kaikkea jännää. Näin pyiden kieppejä, kettujen ja jänisten jälkiä, kärpän polun koloineen, pohjantikan nakertamaa puuta ja käpylinnun siivottoman ruokapaikan. 

 

Testasin miten kuivattu jauheliha käyttäytyy retkellä (hyvinhän se meni) ja kehittelin kameralle lämmintä koteloa. Pakkasen takia ei nimittäin kamera ollut kovin yhteistyöhaluinen.

Kaikenkaikkiaan mukava reissu. Olen taas vähän viisaampi kuin aiemmin.

Ai niin, retken aikana sain viestin, että minut on yksimielisesti hyväksytty metsästysseuran jäseneksi!  

Jonkinmoista urheilua

Eilen veimme verkon järveen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta totuus on toisenlainen. Ensin taivallettiin pellon poikki raskaassa nuoskalumessa rantaan, keskelle järveä, olalla verkon uittopuut, kaira, tuura, lapio, verkko, juomista, narua ym.tarpeellista.

 

Perillä alkoi itse urakka. Viisi avantoa piti tehdä, ennenkuin verkko oli aloillaan. Viisi ja puoli tuntia meni aikaa. Huh huh sanon minä. Selkälihakset on nyt aika juntturissa, mutta haaveissa on tuore kala ruokapöydässä pari kertaa viikossa.