Touhukas viikonloppu

Perjantaina nappasin lapset kyytiin ja hurautin uimahalliin. Uin itse kaksi kilometriä ja ipanapat touhusi pienemmissä altaissa. Olin ainakin 20 minuuttia ison altaan ainoa ihminen! Harvinaista herkkua.

Lauantaina mentiin Jyväskylään. Ostoslistalla oli kaasukeittimen tuulensuoja mallia Biltema, Peugeotin pippurimylly, pojalle paita, jonka hihat yltää ranteisiin saakka (mokoma kasvaa liian nopeasti) ja siemeniä, joita ei Jämsästä saa (kokonainen hampunsiemen ja alfa alfa).

Sunnuntaina verkkoreissulla pelotti. Jäät ovat aika villit, vonkuivat kuin halvat laserpyssyt scifi-leffoissa. Verkossa kuitenkin oli kunnon saalis, joten olkoot vielä järvessä. 

Melkein syötäviä nokkosia matkalla verkoille.

Tein nokkosmuhennoksella täytettyjä kuharullia, oli superherkkuja!

Retkeiltiin vielä läheisellä Morvanvuorella. Näytti keväälle.

Maisemat näkötornista.

 

Kaikenlaista

Verkkokalastus on ollut minun hoteilla. Tunnit ei tahdo riittää kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. Juoksemassa olen taas alkanut käymään. Tänäänkin 8,3km! Kohta jaksaa kympin vetäistä.

Taimia on koulittu. Olen iloisesti yllättynyt monista onnistuneista kasvuista, mutta suivaantunut kääpiösamettikukkien taimien hentoudesta. Aivan mahdottomia koulittavia, heti katkeaa varsi jos vähän hipaisee! Basilikat ja sitruunabasilikat, sitruunaruoho ja sitruunamelissa ovat voimissaan. Aika sitruunaista. Chilikin onnistui, neljä topakkaa tainta kasvaa auringossa.

Hippiaamiainen kuorrutettuna kehäkukan terälehdillä.

  

Vaihtelevaa

Parissa päivässä kaikki voi olla toisin. Ensin myrskyää, sitten paistaa aurinko. Niin se käy sään ja muunkin elämän kanssa.

Lunta vaakatasossa, ihan kamala myräkkä.

Voiko kauniimpaa säätä olla?

 Kuvilla väliä kaksi päivää. Molemmilla reissuilla tuli kalaakin.

Kävimme muuten 10 vuoden tauon jälkeen kaksistaan syömässä ravintolassa. Jyrki Sukulan tekemä ruokalista oli hyvä. Söin ylikypsää karitsaa ja ruohosipuliohraa juureksilla. Annos oli tosi iso, mutta kaiken jaksoin ja vielä jäätelöä jälkkäriksi. Teki hyvää.
 

 

Vaihtotalous

Olemme villasukkien suurkuluttajaperhe. Etenkin aikuiset. En ole yli vuoteen-puoleentoista käyttänyt tavallisia sukkia. Jalkani ovat voineet tosi hyvin sen jälkeen, ei ole tarvinnut vuolla juustoa saunareissuilla.

Nyt kun kuhaa alkoi tulemaan, annamme sitä anopille villasukkia vastaan. Minulla ei vieläkään suju sukkien neulominen kovin hienosti, joten tämä on loistava järjestely.

Viimeksi verkossa oli 8 kuhaa! Ennätysmäärä, reilu 10 kiloa ruokaa. 

Ihan hullua.

   

Kalaa, lempiruokaani.

Tulihan sitä. Heti ensimäisenä päivänä verkko käytiin kokemassa ja saaliiksi tuli kolme kuhaa ja iso ahven. Pakko oli iltapalaksi paistaa ahvenfile ja voin kertoa, että maistui!

Muutenkin oli touhukas päivä eilen. Heti aamulla juoksukoululenkki, verkkoreissu sen päälle. Sinisellä hetkellä lähdin hiihtämään ja testasin pimeyden laskettua uutta otsalamppua (LedLenserin supertehokas ladattava malli). Hienosti näki sivakoida! Vähän vajaan vitosen lenkin päälle riuhtaisin vielä puolen tunnin kahvakuulatreenin. Sauna tuli tarpeeseen!

Kohta korkkaan ruislimpun, minkä paistoin illalla. Siinä on erityisen paljon siemeniä ja rouheita (kurpitsan, auringonkukan, seesamin ja pellavan siemeniä + mallas- ja kaurarouhetta).

Kiinnostunut (kaikesta) koiruus.

Väliaikaviihdykettä.

Erittäin mielenkiintoista.

Ruokaa.

Miten nuo jaksaa, otan nokoset odotellessa.

   

Verkot järveen-vihdoinkin!

 

On turhauttava tunne, kun verkkolauta ei vaan toimi. Jää oli tänä vuonna niin surkeaa, ettei lauta kohvan takia näkynyt läpi ja sitä ei saanut epätasaisen alapinnan takia menemään suoraan. Ähräyksen jälkeen hanskat tiskiin ja apeilla mielin kotiin, takaraivossa ajatukset menetetyistä kuha-aterioista.

 

Välissä aikaa pari viikkoa. Aloin inttämään miehelle, että pakkohan ne verkot on saada jään alle. En pärjää ilman tuoretta kalaa, eikä kaupasta ihan periaatteessakaan kalaa ruveta ostamaan, jos kerran itsellä on vehkeet ja älyä sitä saada järvestäkin. 

 

Niinpä eilen vietimme rattoisat 4,5 tuntia jäällä ja laitoimme verkot perinteisin menetelmin järveen! Reilu viisimetrinen lauta ui usean avannon kautta vieden narua hitaasti mutta varmasti. Kaikki sujui lopulta hyvin ja 60 metrinen verkko siellä nyt pyytää ruokaa pöytään.

 

Narusta ote ja lautaa seuraavalle reiälle viiden metrin päähän.

Muutama reikä jäässä.

Esla pilkkikelkka hankijalaksilla on mahtava vempele! Mosku vartioi.

Sinne se verkko menee!

Kuumaa mehua ja kyttäyshommia.

  

Painopaine

Paino ei tipu. Kohta kaksi viikkoa takana tätä vähähiilihydraattista elämää, lenkkeilyä ja veden litkimistä ja tuloksena miinus kaksi kiloa. Blaah.   Nyt kai pitäisi alkaa tapahtumaan, pääkipu ainakin on semmoinen. Tai sitten aivoni laihtuvat.

Saatiin verkot järveen. Pelotti ihan kamalasti. Jäällä on paljon vettä, vaikka jää onkin 15cm paksua. Tänään verkosta tuli kaksi lahnaa ja sulkava. Ei siis (vielä) kuhaa lautaselle.

Joululahja on kätevä pilkkivaate.

Tänään tein itselleni kamalanmakuisen pirtelön: verigreippiä, vihreää hapanta omenaa, tuoretta inkivääriä ja selleriä. Yäk, mutta join kaiken.

Tänään pääsen lenkille vasta pimeällä. En anna itselleni lupaa pinnata. Tulevat jännittävät työhommatkin kannustavat kohottamaan kuntoa. Kävelyllä on sitäpaitsi aikaa ja rauhaa miettiä ja suunnitella.

Verkko hangessa.

Mäessä

 Ihanat ulkoilusäät koko viikonlopun. Jäärä on vältellyt kalansyöntiä, sanonut tykkäävänsä vaan lohesta. Eilen paneroin kuhafileitä ja sanoin sen olevan lohta. Poika santsasi kaksi kertaa ja kehui makoisaksi. Lopussa kerroin totuuden.

Isoin oli laskettelusynttäreillä aamusta iltamyöhään ja oli uskaltanut laskea hurjia rinteitä. 

Mies kävi metsällä ilman saalista, mutta viikonlopun aikana tuli kaksi isoa haukea järvestä (5kg ja 3,5kg).

Jonkinmoista urheilua

Eilen veimme verkon järveen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta totuus on toisenlainen. Ensin taivallettiin pellon poikki raskaassa nuoskalumessa rantaan, keskelle järveä, olalla verkon uittopuut, kaira, tuura, lapio, verkko, juomista, narua ym.tarpeellista.

 

Perillä alkoi itse urakka. Viisi avantoa piti tehdä, ennenkuin verkko oli aloillaan. Viisi ja puoli tuntia meni aikaa. Huh huh sanon minä. Selkälihakset on nyt aika juntturissa, mutta haaveissa on tuore kala ruokapöydässä pari kertaa viikossa.