Vaihtelevaa

Parissa päivässä kaikki voi olla toisin. Ensin myrskyää, sitten paistaa aurinko. Niin se käy sään ja muunkin elämän kanssa.

Lunta vaakatasossa, ihan kamala myräkkä.

Voiko kauniimpaa säätä olla?

 Kuvilla väliä kaksi päivää. Molemmilla reissuilla tuli kalaakin.

Kävimme muuten 10 vuoden tauon jälkeen kaksistaan syömässä ravintolassa. Jyrki Sukulan tekemä ruokalista oli hyvä. Söin ylikypsää karitsaa ja ruohosipuliohraa juureksilla. Annos oli tosi iso, mutta kaiken jaksoin ja vielä jäätelöä jälkkäriksi. Teki hyvää.
 

 

Vaihtotalous

Olemme villasukkien suurkuluttajaperhe. Etenkin aikuiset. En ole yli vuoteen-puoleentoista käyttänyt tavallisia sukkia. Jalkani ovat voineet tosi hyvin sen jälkeen, ei ole tarvinnut vuolla juustoa saunareissuilla.

Nyt kun kuhaa alkoi tulemaan, annamme sitä anopille villasukkia vastaan. Minulla ei vieläkään suju sukkien neulominen kovin hienosti, joten tämä on loistava järjestely.

Viimeksi verkossa oli 8 kuhaa! Ennätysmäärä, reilu 10 kiloa ruokaa. 

Ihan hullua.

   

Kalaa, lempiruokaani.

Tulihan sitä. Heti ensimäisenä päivänä verkko käytiin kokemassa ja saaliiksi tuli kolme kuhaa ja iso ahven. Pakko oli iltapalaksi paistaa ahvenfile ja voin kertoa, että maistui!

Muutenkin oli touhukas päivä eilen. Heti aamulla juoksukoululenkki, verkkoreissu sen päälle. Sinisellä hetkellä lähdin hiihtämään ja testasin pimeyden laskettua uutta otsalamppua (LedLenserin supertehokas ladattava malli). Hienosti näki sivakoida! Vähän vajaan vitosen lenkin päälle riuhtaisin vielä puolen tunnin kahvakuulatreenin. Sauna tuli tarpeeseen!

Kohta korkkaan ruislimpun, minkä paistoin illalla. Siinä on erityisen paljon siemeniä ja rouheita (kurpitsan, auringonkukan, seesamin ja pellavan siemeniä + mallas- ja kaurarouhetta).

Kiinnostunut (kaikesta) koiruus.

Väliaikaviihdykettä.

Erittäin mielenkiintoista.

Ruokaa.

Miten nuo jaksaa, otan nokoset odotellessa.

   

Verkot järveen-vihdoinkin!

 

On turhauttava tunne, kun verkkolauta ei vaan toimi. Jää oli tänä vuonna niin surkeaa, ettei lauta kohvan takia näkynyt läpi ja sitä ei saanut epätasaisen alapinnan takia menemään suoraan. Ähräyksen jälkeen hanskat tiskiin ja apeilla mielin kotiin, takaraivossa ajatukset menetetyistä kuha-aterioista.

 

Välissä aikaa pari viikkoa. Aloin inttämään miehelle, että pakkohan ne verkot on saada jään alle. En pärjää ilman tuoretta kalaa, eikä kaupasta ihan periaatteessakaan kalaa ruveta ostamaan, jos kerran itsellä on vehkeet ja älyä sitä saada järvestäkin. 

 

Niinpä eilen vietimme rattoisat 4,5 tuntia jäällä ja laitoimme verkot perinteisin menetelmin järveen! Reilu viisimetrinen lauta ui usean avannon kautta vieden narua hitaasti mutta varmasti. Kaikki sujui lopulta hyvin ja 60 metrinen verkko siellä nyt pyytää ruokaa pöytään.

 

Narusta ote ja lautaa seuraavalle reiälle viiden metrin päähän.

Muutama reikä jäässä.

Esla pilkkikelkka hankijalaksilla on mahtava vempele! Mosku vartioi.

Sinne se verkko menee!

Kuumaa mehua ja kyttäyshommia.

  

Talviverkkojen laitto

Tuli kysymys miten verkot laitetaan jään alle. Meillä ei ollut aiempaa kokemusta, mutta neuvoja olimme saaneet. Yritän nyt kertoa, miten me teimme homman.

Etukäteen on hommattava verkko (meillä se on 60 metriä pitkä, 3 metriä korkea ja silmäkoko 50 millimetriä). Nailonnarua (sitä oranssia) pitää olla hirvittävän paljon, meillä sitä on noin 130 metriä, että verkon saa yksin katsottua. Kaira ja tuura on tietenkin oltava ja verkon uittoon tarvitaan pitkiä riukuja tai rimoja. Meillä oli kapoista lautaa (päistä yhteen naulattuina niistä tuli 12 metrinen pökäle).

Varaa hommaan aikaa ja lämmin vaatetus. Vettä pelkäämättömät hanskat ovat oiva valinta myös.

1. Jäähän tehdään tarpeeksi iso avanto, mistä riuku mahtuu menemään. Tästä avannosta verkko myös aina katsotaan. Syvyys kannattaa kokeilla narun ja painon avulla, että verkko mahtuu korkeutensa puolesta.
2. Mitataan riuun avulla seuraavan avannon paikka ja hakataan taas jäähän reikä.
3. Teimme riukuun koko matkan mittaisen naruvirityksen (molemmissa päissä riukua naulalenkit, joissa naru oli kiinni), se helpotti avannosta toiseen ujuttamista.
4. Pitkä naru kiinnitetään riukuun hyvin, ettei varmasti pääse karkuun. Naru siis ujutetaan koko avantoketjun läpi ja sillä sitten lopulta vedetään verkko jään alle.
5. Riuku ujutetaan avantoon ja suunnaksi otetaan seuraava aukko. 
6. Toisella avannolla (jos riukuun on tehnyt naruvirityksen, ei tarvita kairan reikää isompaa reikää jäähän) nostetaan naru jään pinnalle (meillä apuna oli keppi, johon oli tehty naulasta koukku)
7. Narua "kelaamalla" siirretään riukua eteenpäin. Kun riuku näkyy taas seuraavassa päätepisteessään, tehdään taas reikä kairalla.
8. Riukua uitetaan niin kauan, kunnes verkon mitta on tullut täyteen. Viimeinen avanto hakataan tarpeeksi suureksi (pitkulaiseksi), että uittoriuku saadaan vedetyksi pois jään alta.
9. Riuku pois avannosta ja naru irti riuusta.
10. Kipitetään ensimmäiselle avannolle ja kiinnitetään verkko huolella narun päähän.
11. Toinen jää huolehtimaan, että verkko soljuu avantoon ilman sotkuja ja toinen menee viimeiselle avannolle vetämään narulla verkkoa.
12. Kun verkko on tullut toiseen päähän, hilataan sitä vähän matkaa takaisin päin, ettei matkalle jää sotkuja.
13. Molempiin päihin laitetaan sen verran narua, että verkko painuu pohjaan. Avantojen poikki laitetaan keppi, jonka päälle y:n muotoinen karahka pystyyn. Y-kepissä on verkon naru kiinni (ei pääse naru siis jäätymään pinnan päälle).
14. Sitten vaan kaloja odottelemaan. Meillä on jo saatu kaksi haukea, lahna ja kuha alle viikossa!