Kauas oli lyhyt matka ja takas oli paljon pidempi

Kävi niin, että se pohjoisen reissu teki vakavan viillon minun lompakon lisäksi sydänalaan. 

Normaalisti inhoan autolla ajamista. Lappiin ajoin yhtäsoittoa 800 kilometriä. Koko reissulla ajoin 2700km. Lapsetkaan ei tapelleet. Noustiin Pyhä-Nattaselle, Kiilopäälle, Paistunturille ja monelle muulle. Nukuttiin teltassa ja kodassa ja mökissä, kavereittenkin luona jopa. Syötiin pastaa ja poroa ja maisteltiin villiä ruohosipulia Norjan tuntureilla. Norjassa kuunneltiin hiljaista yötä, ei kuulunut muuta kuin kivitaskujen kilkatusta. Vuorten rinteille lohkaistuja teitä ajoin rystyset valkoisina, lapset lauloivat takapenkillä itse keksimäänsä laulua: tappaajaakieleeke, tappaajaakieleeke...

Yhtenä päivänä Paistunturin erämaassa annettiin lapsille vapaus määrätä vauhti, tauot ja matka. Mentiin 16 kilometriä ja aikuiset huuteli odottamaan. Ihan hullua. Minulla on ehkä maailman reippaimmat lapset.

Minun on päästävä pian uudestaan ylös. Maaliskuun hiihtovaelluksen määränpää ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta toivon sen sijoittuvan Lappiin. Ja jos ei, niin menen sinne pian keinolla millä hyvänsä. Minun henki kulki siellä niin hyvin. 

Lapset huiputtaa. Taustalla siintää Norjan lumihuipputunturit.

Tenojoki.

Pojan oli ihan pakko päästä pulahtamaan Jäämeressä.

Pyssijoki Norjassa.

Ilta Norjassa.

Norjan telttapaikan näköalat ei ollu hullummat.

Välipalaherkkuja.

Lapinvuokko.

Me pimut vähän irvisteltiin.

Rumakurun vanha kämppä UKK:ssa.

Myrsky nousee Rumakurun ylle.

Kahvipussi ostettiin Norjasta tuleville retkille.

Pyhä-Nattasella tyttö teki oman kivikasan.

Jiihaa!

Vanha poroaita Paistunturin erämaassa.

Kuivattelua autiotuvassa.

Löytyi sarvi. Ja maisema.

Lapset edellä.

Paistunturit vei meidän sydämet!

Lemmenjoelle

Aamulla on lähtö, minut haetaan seiskan kantturoissa. Kaikki paitsi matkaeväät on pakattu. Jännää.

Kengät ja rukkaset on rasvattu, valmiina seikkailuun!

  

 

Lemmenjoki osa 1

Ajattelin jotain reissusta kertoa. Kirjoitin jopa matkan aikana retkipäiväkirjaa, ihan joka ikinen ilta jaksoin raapustaa. Kuvat kuitenkin kertonevat enemmän.

Ravadasköngäs

Ravadasköngäs

 

 

 

Ravadasjärvi erämaa-alueella. Ihana paikka.

Jäkäläpää-tunturin laella sijaitsee maailman syrjäisin kirjasto. En lainannut mitään, rinkka painoi ihan tarpeeksi ilman hengenravintoakin.

Yksi kauneimmista leiripaikoista! Olimme matkalla Morgam-Viipukselle ja löysimme vanhan nuotiokehän tunturipuron läheltä. Maisema oli mahtava odotella auringonlaskua katsellen unta.

Porojen poluilla.

Morgam-Viipuksen huipulla tuuli kovaa ja oli helppo hengittää.

Kivikekoja näki yhden jos toisenkin. Tämä löytyy Morgam-Viipukselta.

 

Puro tunturin juurella.

Juokseva vesi kodin lähellä on mukava asia. Ja jos teltan ikkunasta näkyy tunturi, se on myös plussaa. Paikka on jossain suht lähellä Takkivaaranjärveä ja Viipustuntureita.

Kahvi on parempaa, jos sen keittää tunturipuron vedestä. Uskokaa.

Jossain korkealla ja silmissä siintää vielä korkeampi paikka. Sinne menossa.

 Vaellus alkoi Njurgalahdesta jokiveneellä 15km päähän Ravadaskönkään putouksille. Sieltä Ravadasjärvelle kalastamaan ilman tulosta. Seuraavana Jäkäläpään "lentokenttä", Morgamojan Kultala, Kultasatama ja Morgam-Viipus. Matka jatkuu vielä.

Lemmenjoki

 Koukussa ja pahasti. Lapinhulluus tais iskee. Viikko tuntureilla siihen tarvittiin, ei siis paljoa. Kuvassa näköalaravintola, edessä siistää Joenkielinen ja takana Morgam-Viipus. Minulla oli niin hyvä olla tuolla, etten olisi ikinä uskonut. Oli helppo hengittää, näki niin kauas, että maailma vaikutti olevan kokonaan edessä. Vietin hiljaisia hetkiä oman pääni sisällä  (siis en ajatellut yhtään mitään ja se on minulle harvinaista). Olin osa luontoa. Tuntui, että kuulun sinne, olen aina juonut suoraan tunturipurosta ja kahmaissut kouraani mustikoita tunturin rinteeltä. Minä seurasin selältään tunturissa, kun piekanat kaartelivat päälläni. Ja ne pilvet, minä melkein ylsin niihin.