Keikkuen tai ei

Niin sanoo vanha sananlasku, kevät keikkuen tulevi. Tiedä tuosta sitten. Lumet sulaa kyllä nopeasti, uusia lintuja näkyy päivittäin ja puutarha alkaa muuttua elävämmäksi. Mutta kevät on myös kovaa kiirettä opiskelun suhteen, leikattu koira, jota ei saa lenkittää, voimistuva ikävä isää kohtaan, koska vappuna poismenosta on vuosi. Kevät on ristiriitaisia tunteita, uuden alun seuraamista ja menetetyn suremista. 

On myös ollut jännitystä. Mies näki ilveksen lähipellolla ja huusi minut katsomaan. En ehtinyt näkemään. Lähdin kuitenkin kameran kanssa kahlaamaan upottavan kynnöspellon halki ja löysin jälkiä. Kauriin perässä oli ilves vaaninut. Samalla reissulla meinasin tippua vuolaana virtaavaan ojaan, löysin edellisvuotisia kanttarelleja hirmuiset kasat (pitää muistaa loppukesällä paikka) ja seurasin oranssin ilta-auringon pehmeää valoa.  

Grillikausi avattu!

Ei ole ihan äsken ruoka niin hyvälle maistunut!

Opiskelua ja äänen antamista

Olen ollut ahkera ja perehtynyt vaalitentteihin, tehnyt tosi monta vaalikonetta ja kuunnellut radiosta ehdokkaitten sanomisia. Luulisi olevan helppo valita ehdokas. Väärin luultu. Kaikki ehdokkaat ovat jostain täysin eri kannalla kuin minä. Minä ihan oikeasti kuitenkin haluan äänestää, enkä kuulu nukkuvaan porukkaan. Blaa blaa vanha vitsi, mutta en hyväksy asioista nurisemista, jos ei ole edes yrittänyt itse omalla äänellään ottaa kantaa.

  No minä kuitenkin olin ihan ulalla ja alkoi jo herne olla syvällä sieraimissa. Tein sitten metsästäjien vaalikoneen ja marssin antamaan ääneni ennakkoon kaupungintalolle. Ehdokas oli parista asiasta ihan muualla kun minä, mutta montaa minulle tärkeää kantaa haluaisi ajaa eteenpäin.

  Ääni annettu, tehtävä suoritettu. Huh. Sunnuntaina sitten jännätään tuloksia. Kaipaisin muutoksia.

Kovin on jo paljasta.

Löytyi mieletön jääputous!

  Etäopiskelu takkuilee. Olisi paljon parempaakin (mukavampaa) tekemistä, kun istua sisällä nenä kiinni tenttimateriaalissa. On kevät. Pitää seurata luonnon muutoksia. Pitää laittaa puutarha vastaanottamaan kesä. Täytyy tutustua uusiin lintulajeihin ruokintapaikalla. On käytävä metsässä tarkastamassa lumitilanne ja kuuntelemassa teerien kukkoilua.    Mutta joo, tänään on pakko tarttua toimeen edes vähän. On opeteltava tähtikuviot, koppakuoriaiset, perhoset, kimalaiset sun muut selkärangattomat ja opittava tunnistamaan metsätuhot ja niiden aiheuttajat. Ensi viikolla on tentit ja seinäkiipeilyn peruskurssi. Ja minulla on tikku kynnen alla.

Kevättä ja sairastuvalla

Kurahommia, ojien kaivamista, latujen muuttumista metsäautoteiksi, kuumeilua, räkää, yskää, joutsenia, västäräkkejä, peippoja, mustarastaita, yrttien ruukuttamista, puutarhan muutoksien miettimistä, kodinhoitohuoneen muutos erätarvikevarastoksi.

Tätä kaikkea täällä. Kuusivuotisen kuume ei tunnu laskevan, sahaa 38 ja 39 välillä ja yskä kuulostaa ihan kamalalta. Huomenna kuskaan tohtoriin. Muilla kuume meni nopeasti ohi.

Eilen leivoin elämäni ensimäiset hapanruisleivät. Jännittävä kokemus. Enää ei meille osteta mitään leipää, tulos oli niin maistuva. Pyöräytin myös herkullista suolaista piirakkaa, täytteenä herkkutattia, kolmea sipulia, pekonia ja juustoja, höysteeksi tuoretta timjamia. Slurps!

Kevään tullessa tekee mieli laittaa koti kuntoon. Heittää kaikki turha pois ja antaa kevään tulla sisään. 

Paluu metsästä

Oli mahtava reissu. Haluan uudestaan. Noin 50 kilometriä tuli hiihdettyä ahkio perässä ja ensimmäiseksi talvivaellukseksi kaikki meni hyvin. Talvinäyttökoe meni heittämällä läpi ja opin näytön vastaanottajalta ihan hirmuisesti! Olen vieläkin ihan pökerryksissä, kerron myöhemmin lisää. Tässä hiukan makupaloja reissulta.

Kaikki reissun kuvat näet täällä.

Lähtökuopissa

Se on lähtö nyt. Kohta tulee auto hakemaan hiihtovaellukselle. Jännittää niin, ettei uni pysynyt silmässä yöllä. Huh huh.

Kaikki on pakattu ja listan mukaan mitään ei unohtunut. Voi että on jännää!!! 

Kuvaraportti reissusta luvassa myöhemmin, jos pääsen ehjänä takaisin kotiin.

Toivottavasti tämä keli ei seuraa mukana!

 

Mulla on

Maritta Kuula on ihana. Kuula Kuula, kuunnelkaa itse. Tykkään vanhasta ja uudesta ihan hirmuisesti. Tässä, olkaa hyvät.

Raidallinen hanki.

 Olen lumikenkäillyt taas hirmuisesti ja kunto alkaa olla hyvä. Eilen 2,5 tuntia ja tänään kolme! Tänään löytyi mäyrän luola. Ympäristö oli täynnä jälkiä ja oli kova komennus pitää koira ulkopuolella.

Pongari.

Pönttö.

Kurkistelija.

Eilen käytiin katsastamassa yksi lintutorni. Lintuja ei siellä tosin ollut, mutta kevät tulee silti. Eilen ja tänään on tullut bongattua joutsenia, lokki ja sinisorsia.

Lunta!

Sitä riittää. Kävin lumikenkäilemässä umpisessa pari tuntia (koiran kanssa ja ilman sauvoja). Hiki tuli! Koira upposi mahansa varaan heti, kun astui jäljiltä pois, joten se astui lumikenkien kannoille vähän väliä. Kerran lensin mahalleni. Kallioille kiipeäminen ja hakkuuaukioitten poikki reissaaminen oli aika raskasta. Pitää muistaa ottaa sauvat ensi kerralla.

Mutta kaikesta hikisyydestä huolimatta näin kaikkea jännää: ilveksen jäljet, metsäkanalintujen kieppejä + jälkiä, jäniksen jälkiä, ketun polkuja, töyhtötiaisia hirmuisen lauman ja ison ison harakanpesän.

Oikein harmittaa, ettei kesällä voi lumikenkäillä. Vai pitäisikö kokeilla suolla?

Viikon päästä sitä jo körötellään autossa matkalla hiihtovaellukselle. Hurjan mukavaa.

Ihan hirmuisesti naavaa ja luppoa!

 Päässä pyörii nyt tämä.

 

Nyt itää

Kevät tuli ikkunalaudoille. Itämässä salaatin sekaan versoiksi auringonkukkaa, hernettä ja sinappia. Myös basilikaa ja sitruunamelissaa on jo taimella. Uutta alkua on ihana seurata.

Koiraelämä on lähtenyt sujumaan ihmeen helposti. Ainoa ihmetyksen aihe on, miten ollaan ikinä pärjätty ilman koiraa. Kunto nousee kohisten, kun tulee käytyä monta kertaa päivässä kävelyllä. Riesa on uskomattoman kiltti koira!

Tuleva viikko on touhua täynnä. Hiihtoreissun ruuat pitää miettiä ja laittaa valmiiksi, tarkistaa suksien voitelu, järjestää nuorimmaisen viisivuotiskemut, miettiä kamera-asiat reissulle (oma painava järkkäri + vaihtoputki vai lapsen kevyt pieni pokkari), käydä metsästysseuran talkoissa laittamassa ja purkamassa koiranäyttelyä, vaihtaa ahkioon jämäkämmät aisaputket + löysempi kuminauha ja liikkua paljon.

Harjoittelua

Harjoitellaan kaikenlaisia juttuja. Aikaisia aamuja, koiran kanssa elämistä, aamulenkkejä, iltalenkkejä, kalakukon tekoa pilkityistä ahvenista, retkiruokien tekoa, koulujuttuja ja koulujuttuja.

Edelliseltä koulureissulta. Tuuli oli kova ja pitovoidetta olisin kaivannut.

Minun supernaisellinen leirilook: miesten 50-luvun villahousut (sepaluksella) ja nahkaiset "mannesaappaat" (anteeksi kielenkäyttöni).

Puolentoista viikon kuluttua lähden viikoksi hiihtovaellukselle. Jännittää. Joka päivä hiihdetään 15km ja yöt nukutaan teltoissa. Toivon hyviä kelejä, ei räntää eikä paukkupakkasia.

Mikä lie mennyt?

Metsäkaveri.

Eilen kävin koiran kanssa pari tuntia metsässä lumikenkäilemässä, leivoin ruispaloja ja spelttirouheleipää ja hampurilaissämpylöitä. Tänään on hampurilaispäivä. Jokin aika sitten huomasin, että markettien vehnäjauhoissa on paakkuuntumisenestoainetta, mikä on esim. Ruotsissa kiellettyä. Varmaan tosi terveellistä! Ostin pienen myllyn luomujauhoja 15 kilon säkin. Itse leivottu leipä on minulle tärkeä asia. 

Täällä!

Se on nyt täällä, uusi perheenjäsen. Kaikki on jo kiedottu pikkusormen ympärille.

 

Tubbs Tubbs

Flunssa on meinannut tulla hiihtoloman kunniaksi. Vetämätön olo, jokainen liike on pitänyt tehdä isolla työllä. Eilen en jaksanut enää sisällä oleilua yhtään, vaan kävin kävelyllä. Osa kuvista on kovien pakkasten ajalta.

Kahvit jäällä.

Usvaverho ketun jäljillä.

  

 Meillä eletään jännittäviä aikoja, perheeseen tulee uusi jäsen reilun viikon kuluttua. Viisivuotinen Jack Russeli Riesa muuttaa meille! Saan innokkaan metsäkaverin, jolta ei energia lopu!

Testing testing

Yön yli retkellä eräsuksilla ahkio perässä meni miten meni. Ahkio toimi hyvin, oli kevyt vetää ja tuli perässä moitteetta. Kertaakaan ei kaatunut. Suksiin olisi pitänyt laittaa reilusti enemmän pitoa. Ylämäessä otin sukset pois ja kävelin pohkeet vinkuen. Itse hiihtotouhu kuitenkin oli mukavaa, nautin rauhallisesta etenemisestä, koska aikaa oli myös katsella ympäröivää luontoa.

Sauvat oli auttamattomasti liian lyhyet. Pidemmät on hommattava ennen seuraavaa reissua.

Sitten yöpymiseen. Ohhoh. Ei menny niinku Strömsössä... Marmotin kupoliteltta tuli pystytettyä tampatulle lumipohjalle, petipaikalla oli kaksi makuualustaa (toinen perus solumuovia, toinen Fjällrävenin talvikäyttöön suositeltu solumuovi) ja kaksi makuupussia sisäkkäin. Kuulostaa ihanan lämpöiseltä ja mukavalta, eikö?

Illalla nuotiolla hengailun jälkeen yritin reilut kaksi tuntia kieriskelin makuupussissa ja yritin päästä uneen. Ei tulosta. Varpaita paleli, maata kohti oleva kylki jäätyi ja nenä myös.

Luovutin ja laitoin nuotioon taas tulet. Istuin tuntikausia tulilla ja mietin kaikenlaisia. Harvoin tulee niin perusteellisesti asioita ajateltua, kun yksin elävää tulta tuijottaessa.

Minulla oli saappaat, joitten pitäisi pitää jalat lämpiminä yli 50 asteen pakkasessa. En kuulunut sen pakkasarvon määrittämisen tehneeseen testiryhmään, en todellakaan! Kenkien pohjan läpi hohki kylmää huopapohjallisista ja villasukista huolimatta. Varpaat oli tunnottomat ja ne piti sulattaa nuotiossa takaisin tähän maailmaan. Pakkasta oli yöllä -30.

Siispä vein reissun jälkeen vanhat maailman lämpimimmät lapikkaani suutarille. Niitten pohjat oli murentuneet käyttökelvottomiksi, enkä ollut raaskinut aiemmin korjauttaa. Uudet pohjat maksaa 60 euroa. Nyt päätin, etten ala aina uusia kenkiä ostamaan, koska pakkasenkestävyyslupaukset on ihan täyttä huuhaata. Lapikkaillani olen tarennut 30 asteen pakkasella ilman sukkia. Ne on vuorattu lampaankarvalla. Eiköhän niillä tauot tareta tästä eteenpäin.