Äitiyslomalla

Lapset lähti mummolaan junalla. Me mentiin metsään. Rakennettiin pari laavua puolivalmiiksi ja syötiin hevosta. Kuunneltiin Päijänteen jään ulvomista. Nukuin riippumatossa ja tuijotin nuotion lisäksi tähtiä.

Hevosta ja possua.

Otin yöksi tarpin pois niin näin tähdet.

Havupeti.

Tulehen tuijottaja.

Aamukahvit.

Aurinko nousee Päijänteellä.

Mosku nauttii aamuauringosta.

 

Pilkkihommissa

Oltiin sunnuntaina neljä tuntia Päijänteellä pilkkiretkellä. Kelit vaihteli, eikä ahvenet tarttuneet pilkkeihin. Kaksi pientä ahvenaista saatiin, punaiset posket ja hyvät yöunet. Illalla käytiin vielä miehen ja Moskun kanssa jäällä hiihtämässä, joten tuli ainakin ulkoiltua tarpeeksi...

Pikku inuiitti.

Lumipyry peitti horisontin.

Lunta tulee.

Välikahvit.

Näyttää mereltä.

 

Askartelua

Sadepäivän ratoksi askartelin itselleni nuotiosetin tuleville retkille.

Magnesiumtikkuun vuolin puukolla katajasta kämmenpohjaan istuvan "kahvan", hankasin sitä kahvinporoilla ja vahasin. Punoin nahkanauhoista ripustuslenkin. Puutikut liotin tervan ja sytytysnesteen seoksessa vuorokauden, kuivatin sitten. Tuoksuvat ihanasti tervalle! Pienet tuohisiivut menivät kippuraan kun niitä liotti kylmässä vedessä.

Isien päivänä

Heräsin jo ennen kuutta pyörimään sängyssä ja harmittelemaan menneitä. On kaksi ja puoli vuotta siitä, kun isäni kuoli. Ukit on menneet pois elämästäni jo yli 15 vuotta sitten. Minua on jäänyt kaivelemaan yksi juttu. Pahasti. Me kaikki jo tiesimme isän sairaudesta. Kerroin hänelle yhden parhaimmista lapsuushetkistäni ja isä ehdotti sen uusimista. Olin pienenä paljon isäni mukana metsänhoitohommissa. Kun isä kaatoi ison kuusen ja oksi sen, kannoin minä havuja isoksi kasaksi. Ne sitten sytytettiin ja paistettiin tikunnenässä ruisleipiä, joissa oli pelkkää voita päällä. Maku oli ihana, havu, savu, ruis ja voi. Pakkasessa polttavan kuuma leipä oli parasta herkkua.  No isä ehdotti sairaana ollessaan, että mennään tekemään taas havunuotio ja paistetaan leipiä. Minä en jaksanut, olin juonut yhden lasin liikaa punaviiniä edellisenä iltana.

Minä harmittelen sitä vieläkin ja aika usein. Vaikka kaikki ennen loppua puhuttiin ja mitään ei jäänyt hampaankoloon kummallekkaan. Silti se nuotiohetki. Sitä en saa enää ikinä.

Äijät vuoleskelee.

Isänpäivälounas.

Tänään oltiin kuitenkin nuotiolla miehen ja kahden pienimmän kanssa. Isänpäivälounas oli lenkkimakkaraa tikun päästä. Kävelyä tuli 5,5kilometriä ja olen iloisesti yllättynyt, että hyppynarutyttöni jaksoi.

Romanianhusky Mosku kerjuulla.

 

Testing testing

Yön yli retkellä eräsuksilla ahkio perässä meni miten meni. Ahkio toimi hyvin, oli kevyt vetää ja tuli perässä moitteetta. Kertaakaan ei kaatunut. Suksiin olisi pitänyt laittaa reilusti enemmän pitoa. Ylämäessä otin sukset pois ja kävelin pohkeet vinkuen. Itse hiihtotouhu kuitenkin oli mukavaa, nautin rauhallisesta etenemisestä, koska aikaa oli myös katsella ympäröivää luontoa.

Sauvat oli auttamattomasti liian lyhyet. Pidemmät on hommattava ennen seuraavaa reissua.

Sitten yöpymiseen. Ohhoh. Ei menny niinku Strömsössä... Marmotin kupoliteltta tuli pystytettyä tampatulle lumipohjalle, petipaikalla oli kaksi makuualustaa (toinen perus solumuovia, toinen Fjällrävenin talvikäyttöön suositeltu solumuovi) ja kaksi makuupussia sisäkkäin. Kuulostaa ihanan lämpöiseltä ja mukavalta, eikö?

Illalla nuotiolla hengailun jälkeen yritin reilut kaksi tuntia kieriskelin makuupussissa ja yritin päästä uneen. Ei tulosta. Varpaita paleli, maata kohti oleva kylki jäätyi ja nenä myös.

Luovutin ja laitoin nuotioon taas tulet. Istuin tuntikausia tulilla ja mietin kaikenlaisia. Harvoin tulee niin perusteellisesti asioita ajateltua, kun yksin elävää tulta tuijottaessa.

Minulla oli saappaat, joitten pitäisi pitää jalat lämpiminä yli 50 asteen pakkasessa. En kuulunut sen pakkasarvon määrittämisen tehneeseen testiryhmään, en todellakaan! Kenkien pohjan läpi hohki kylmää huopapohjallisista ja villasukista huolimatta. Varpaat oli tunnottomat ja ne piti sulattaa nuotiossa takaisin tähän maailmaan. Pakkasta oli yöllä -30.

Siispä vein reissun jälkeen vanhat maailman lämpimimmät lapikkaani suutarille. Niitten pohjat oli murentuneet käyttökelvottomiksi, enkä ollut raaskinut aiemmin korjauttaa. Uudet pohjat maksaa 60 euroa. Nyt päätin, etten ala aina uusia kenkiä ostamaan, koska pakkasenkestävyyslupaukset on ihan täyttä huuhaata. Lapikkaillani olen tarennut 30 asteen pakkasella ilman sukkia. Ne on vuorattu lampaankarvalla. Eiköhän niillä tauot tareta tästä eteenpäin. 

HämärääSunnuntairetkellä lähilaavulla koko perhe. Pienin kuvitteli olevansa peikko, löysi oman peikkoperheensä kotikolon kiven alta ja olisi halunnut jäädä sinne.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. On ihanaa asua Suomessa!