Testing testing
Yön yli retkellä eräsuksilla ahkio perässä meni miten meni. Ahkio toimi hyvin, oli kevyt vetää ja tuli perässä moitteetta. Kertaakaan ei kaatunut. Suksiin olisi pitänyt laittaa reilusti enemmän pitoa. Ylämäessä otin sukset pois ja kävelin pohkeet vinkuen. Itse hiihtotouhu kuitenkin oli mukavaa, nautin rauhallisesta etenemisestä, koska aikaa oli myös katsella ympäröivää luontoa.
Sauvat oli auttamattomasti liian lyhyet. Pidemmät on hommattava ennen seuraavaa reissua.
Sitten yöpymiseen. Ohhoh. Ei menny niinku Strömsössä... Marmotin kupoliteltta tuli pystytettyä tampatulle lumipohjalle, petipaikalla oli kaksi makuualustaa (toinen perus solumuovia, toinen Fjällrävenin talvikäyttöön suositeltu solumuovi) ja kaksi makuupussia sisäkkäin. Kuulostaa ihanan lämpöiseltä ja mukavalta, eikö?
Illalla nuotiolla hengailun jälkeen yritin reilut kaksi tuntia kieriskelin makuupussissa ja yritin päästä uneen. Ei tulosta. Varpaita paleli, maata kohti oleva kylki jäätyi ja nenä myös.
Luovutin ja laitoin nuotioon taas tulet. Istuin tuntikausia tulilla ja mietin kaikenlaisia. Harvoin tulee niin perusteellisesti asioita ajateltua, kun yksin elävää tulta tuijottaessa.
Minulla oli saappaat, joitten pitäisi pitää jalat lämpiminä yli 50 asteen pakkasessa. En kuulunut sen pakkasarvon määrittämisen tehneeseen testiryhmään, en todellakaan! Kenkien pohjan läpi hohki kylmää huopapohjallisista ja villasukista huolimatta. Varpaat oli tunnottomat ja ne piti sulattaa nuotiossa takaisin tähän maailmaan. Pakkasta oli yöllä -30.
Siispä vein reissun jälkeen vanhat maailman lämpimimmät lapikkaani suutarille. Niitten pohjat oli murentuneet käyttökelvottomiksi, enkä ollut raaskinut aiemmin korjauttaa. Uudet pohjat maksaa 60 euroa. Nyt päätin, etten ala aina uusia kenkiä ostamaan, koska pakkasenkestävyyslupaukset on ihan täyttä huuhaata. Lapikkaillani olen tarennut 30 asteen pakkasella ilman sukkia. Ne on vuorattu lampaankarvalla. Eiköhän niillä tauot tareta tästä eteenpäin.
