Kotona tykkään

erityisesti näistä sopukoista.

Tietokoneen yläpuolella oleva ikivanha taulu nimeltä "Loitsu". Olen sen kirppikseltä kahdella eurolla ostanut kauan kauan sitten.

Sängyn vierellä on vanha kulahtanut seinävaate. Kun odottaa unta, voi kuvitella itsensä metsään.

Karhula-Iittala Lasitehtaat juliste on kaunis, en kyllästy siihen ikinä.

  Tässä kolme kivaa. Onko teillä suosikkipaikkoja kotona? Miksi?

Koti tyhjemmäksi

Pakko on hamstereittenkin välillä tehdä kotiin tilaa. Pakkomielteisenomaisten kirppisluuskien kotiin kun kertyy tavaraa, mikä sinne ei oikeasti sovi/mahdu.

Kasailen Huuto.nettiin kaikkea, kannan kirppikselle ja jaan tutuille. Käykää vilkuilemassa, jos jotain kivaa löytyy. Yritän laittaa vielä tänään sinne pari uskomattoman hienoa vanhaa täkkiä, kunhan valo antaa ottaa kuvia.Esim. kuvan 50-luvun jauho- ja sokeripurkit on poistolistalla. Kyselkää jos kiinnostaa.

Hemmetti. Piste.
Eilen ompelin taas henkareita ja pari navalla varustettua nallee ja maatuskojaki kokeilin. Tulosrikas päivä siis. Mutta tänään on ollu taas ihan uskomaton meininki. Tulee siis tilitystä...
Oon kuumeisesti yrittäny miettiä mitä tekisin pienten päivähoidon suhteen. Aluks kaikki vaikutti hyvältä, kun oikein kotiin soitettiin, että nyt olis lapsille hyvä ja kokenut hoitaja. Hoidon piti alunperin alkaa tammikuun alussa. Sitten tuliki ilmoitus, että kokenut hoitajatäti menee kahdeks viikoks tekemään näyttöä, että meidän lapsille kyllä hommataan joku väliaikaishoitopaikka jos halutaan. No eihän me viitsitty sitä vaatia. Lapset ei oo ikinä ennen olleet hoidossa (4 vuotias ja kohta 3), vanhempi on ollu ilman vanhempia yökylässä viimeks sillon, kun oltiin nuorinta synnyttämässä. Mitä siitä olis tullu, että ne alottaa elämänsä ekat kaks viikkoo paikassa, josta lähdetään pois heti, kun on rytmiin päästy? Nyt on siis jo helmikuu, lapset on ollu yhteensä 4 päivää hoidossa. Ne itkee jo edellisiltana, että ei ikinä päiväkotiin. Ne itkee aamulla kun puetaan. Sitten ajan 15km perhepäivähoitajan luo ja jätän rääkyvät lapset sinne, ajan 15km kotiin. Iltapäivällä taas samat ajot. Joka kerta oon kysyny miten päivä meni, ja vastaus on ollu että hyvin.
Sitten piti neljän päivän takia täyttää helvetinmoiset nivaskat tuloselvityspapereita laskutusta varten ja kuskata ne ihan eri päiväkotiin. Siellä sain kuulla täysin ventovieraalta ihmiseltä, miten se kokenut hoitaja on ihan lopussa meidän lapsiin. Se tarvii apulaisen niiksi päiviksi, kun meidän lapset menee sinne. Voi hemmetti sanon minä! 4-vuotinen oli yks päivä karannu rapussa ja juossu tielle, naapuri oli juossu perään. Että semmosta. Haluaisin jättää viemättä lapset sinne, mutta olis pakko saada joku työrauha. Asian otan puheeks huomenna, kun vien lapset taas sinne itkemään.

Tänään ihmettelin myös postista tullutta laskua. Siinä laskutettiin nettiliittymästä, minkä olen lokakuussa irtisanonut. Selvisi lopulta, että olin puolen vuoden ajan maksanut kahdesta eri liittymästä, mitkä nimeltämainitsematon firma oli minun nimiini laittanut. Olin aina asioinut saman virkailijan kanssa, koska hän on tuttu muuta kautta. Saan onneks rahaa takaisin, mutta pitää nähtävästi olla tarkkana tulevaisuudessa, ottaa ylös sopimusnumerot ja suurennuslasilla tutkia joka lasku. Samaan tilaan oli tullu parhaillaan kolme eri liittymää minun nimellä.

Ja huuto.netissäkin on ollu takaiskuja. 150 euron taulun huutanut ei maksanu ostostaan, eikä vastaa mihinkään yhteydenottoihin. Alkaa hermot mennä.

Ihan jännittää huomisaamu. Lapset taas revitään pitkästä aikaa ripeille aamutoimille ja hoitoon sinne epäilyttävään paikkaan. Toivottavasti se apulaishoitaja on järkevä. Ja jos neljästä hoitopäivästä tulee kaupungilta lasku, menen pyyhkimään sillä paperilla perhepäivähoitajan perän.