Ahkio

Olin katsellut ahkioita (ja niiden hintalappuja) aikani ja päätin saada halvemmalla. Muoviset ahkiot olivat kaikki joko liian lyhyitä tai luiruja, joten etsintämatka isoon kaupunkiin oli edessä.

Ehkä kuudes tai seitsemäs kauppa oli paras tarjonnaltaan. 165cm pitkä jämäkkä ahkio löytyi ja hintaa oli 85 euroa. Painokin vain 7 kiloa.

Armeijan ylijäämäkaupasta löytyi halvalla hyvä nippu vahvaa narua, Motonetistä aurausviittoja ja oman kylän superkaupasta pultteja, lenkkejä, paksua kuminauhaa ja kaupan ulkoroskis tarjosi vielä pakkausnauhat kaupanpäälle. Ison palan vettä ja tuulta vastustavaa vahvaa kangasta olin ostanut kauan sitten kirppikseltä neljällä eurolla. 

 

 Siis hommiin. Ompelin kankaan muotoon, tein kujat aurausviitoille (helpottaa pakkaamista, kun kangas ei lötkötä miten sattuu vapaana) ja kiinnitysreunoihin piilotin jämäkkää pakkausnauhaa. 

 Homma pakettiin poraamalla ja pulttaamalla, kuminauha lenkkeihin ja koukut paikoilleen.

Yllättävän kova homma. Ompelukone ei tykännyt oikein mistään, etenkään pakkausnauhasta, mutta selviytyi tehtävästä kiitettävästi.

Sormenpäät oli tunnottomina muttereitten väännöstä. Pitää katsoa käytännössä tarviiko kannat sahata pois reunan alta. En haluais.

Vain aisa puuttuu.

Kuten huomata saattaa, pultteja ei säästelty.

Haka hakanen. Aion vaihtaa paremmat tilalle, jos tarve vaatii.

Aurausviitat voi tarvittaessa ottaa käyttöön retkellä, on vaan pujotettu sisään.

Mallia ihan vähän kopioitu Savotan Paljakka-ahkiosta.

Aurausviittojen heijastimia liimasin ympäri ahkiota, helpottaa hämärässä kamojen löytämistä. Pikaliimaa on myös kämmenissä ja sormissa kiitettävät määrät.

 Tilasin varustelekasta tetsarin vetovaljaiksi. Vetonaruun tulee (uusi suosikkituotteeni) aurausviitat ristikkäin, ettei ahkio hyppää alamäessä selkään.

Ensi viikolla on kolmen päivän reenausretki hiihtovaellusta varten. Kipakoita pakkasiakin on luvattu.