Syksy hiipii

Kesä oli loputtoman pitkä. Olen iloinen, että vihdoinkin alkaa olla syksyn merkkejä luonnossa. Aamuisin koiria lenkittäessä tulee jo sormikkaat mieleen. Sumu on niin paksu, ettei pellon toista reunaa näe. Jaksan valvoa niin pitkään, että näen tähtitaivaan. Pidän syksystä. Pidän kirpeistä keleistä ja tuoksusta, mikä nousee maasta.

 

Kouluasia on meinannut viedä kaiken aikani, mutta eilen kävin lasten kanssa retkellä. Rakennettiin risuista kyttäyskoju, mistä näkee aukolle kokoontuvat teeret (jos käy tuuri). Kirpeät kelit oli kaukana, teepaitasillaan puuhaillessa tuli hiki! Katsoin myös mahtavan leffan (The Place Beyond The Pines) ja kokkasin gnoccheja oman maan perunoista.