Erilainen joulu

Tämä porukka vietti ensimäistä ihan vaan omalla perheellä-joulua. Omituista. Pukki kävi sillä aikaa kun oltiin saunassa ja syöty on niin että navat paukkuu! Lahjat osui ja upposi, rauhallista leppoista meininkiä. Vähän tosin sitä tunnelmaa kaipaan, mitä mökkijouluissa on ihan eri tavalla.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Hämyistä.

Ihana joulukirja!

Lyhty isän muistolle ja syötävää linnuille.

 

Koiruuksia

 Ja kiireisen leipomisviikon liikuntoja.

Keskiviikko: Kuntopyörällä 25km tunnissa ja 2,3km lenkki umpihangessa.

Herkkuja

 Näin Herkku ja koukku-blogissa maistuvan tuntuisen ohjeen rosmariinipikkuleivistä. Tein oman versioni. Lisäsin vielä reippaan annoksen morttelilla kevyesti murskattuja punapippureita. Mantelin jätin minäkin pois alkuperäisestä ohjeesta.

 

Tuoksut oli kyllä mahtavat leivonnan joka vaiheessa!

Voita ei mikään voita.

Ohje ja elmutettu pökäle.

Sulaa nautintoa.

Juustoa kaveriksi. Tai glögiä. Mehua? Punkkua kenties?

 Pyöräytin myös grissinejä. Niihin raastoin kaikki kuivahtaneet goudankannikat jääkaapista ja murskasin paljon itse kasvatettua chiliä+mustapippuria. Mukava jälkipotku jäi kieleen. Osan jauhoista korvasin ruisjauhoilla.

 

                                                 Jukka Tolonen – Space Cookie

Lunta lunta lunta

On niiiin ihanaa tämä lumi, etten jaksa ressata koko joulusta. Kotona aiotaan olla ihan omalla porukalla. Ei paljoa lahjoja ostella, koska ennakkoon on ollu tarvetta kaikenlaisille jutskille (esim. minä tarvitsin kipeästi kelloa ja sain Suunto M1Blackin  ja sitten tuli tarve painavammalle kahvakuulalle ja tilasin 12 kiloisen rautamöhkäleen). Nyt sitten kovimpaan leipomissesonkiin hajosi sähkövatkain. Pakko ostaa uusi, en pärjää ilman.

Lumikenkäkausi on korkattu! Tänään oli mahtavaa mennä pitkin ja poikin metsiä, oli hirveesti lunta!

  Liikuntoja  on tullut harrastettua seuraavasti:

maanantaina lumikenkäilyä 2km

tiistaina lumikenkäilyä 4km, reipasta kävelyä 3km

keksiviikkona kuntopyörällä 16km 45min (jee me ostettiin kuntopyörä)
torstaina kuntopyörällä heti aamulla 10km tyhjällä mahalla.
Perjantain podin jumalatonta päänsärkyä ja makasin sängyssä.
Lauantaina poljin kuntopyörällä 30 kilometriä ja katsoin samalla leffan. 1,5 tuntia polkemista! Olen niin tyytyväinen itseeni! 
Sunnuntaina kahlasin umpihangessa koirien kanssa 3,7km ja poljin sitten kuntopyörällä 20km tunnin ajan (katsoin samalla leffaa).

Riittääkö?

Katsoin sisusilmällä tässä yhtenä päivänä jotain ohjelmaa, missä Nina Mikkosen elämää yritettiin helpottaa elämäntapavalmentajan avustuksella. Minäkin haluaisin. Miksi noihin ohjelmiin ja ilmaisiin kuvioihin pääsee vaan julkisuuden henkilöt? Onko heillä hankalampi elämä kuin meillä tavallisilla?

Itse olen kyllä löytänyt liikunnan avulla aikaa itselle. Metsässä kävellessä mieli lepää ja rentoutuu. Mutta sosiaalinen elämä minulla on kyllä ihan naurettavalla tasolla. En käy missään. En tapaa ystäviä juuri ollenkaan. Möllötän kotona. Haaveilen säännöllisestä uimahallissa käynnistä, mutta pidän sitä turhana tuhlaamisena. En haluaisi vaivata ketään. Olen turhautunut, kun en saa omaa rauhaa. Turhaudun myös siitä, kun en saa aikaiseksi enempää. Huono omatunto tykyttää päässä oikeastaan kaikesta, mikä on kesken tai retuperällä.

Eilen sain vähän aikaan, vesurilla heilutin lumikenkäpolkua siistimmäksi. Hieno oli luonto.

  

Minäkin

Hehkutan siis minäkin, että mukavaa kun tulee lunta. Kertarysäyksellä tui ja tulee edelleen. Mitenkähän paljon vielä?

Mosku veti lenkkiä tyhjä stiga perässä paksussa puuterilumessa. Ja ilman peräpainoja oli ilo ylimmillään kun hanki oli alla. Itse nautin suunnattomasti tilanteesta, koska koiria ei tarvitse pestä joka hiivatin päivä...

Villapaita edistyy ihan huomaamattaan. Neulon sitä iltaisin tv:tä töllöttäessä. Yksi kerä harmaata 7veljestä on jo neuleeksi muuttunut ja toista aloitettu. 

Talvi. Ihanaa!

Viikon liikunnat:

ma: 4,5km kävelyä lumisessa metsässä koirien kanssa, 15 min. kahvakuulatreeni 
ti: 5km rivakka lenkki puolisääreen ulottuvassa lumihangessa, 2km lenkki metsässä (vesuroin samalla polkua esiin, meni 1,5 tuntia), illalla vielä kahvakuulalla alleja ja vatsalihaksia.
ke+to tekemättä mitään
pe: jänismetällä kävelyä tuli umpihangessa noin 6km.
la: Makaamista
su: 4,5km umpihangessa hiki päässä tarpomista koirien kanssa. 

   

Putkessa

 Viikon liikuntoja:

tiistai: Lötköilyä, verkoilla käynti

keskiviikko: 5km lenkki sauvakävelyä tyhjällä mahalla, 25 min. kahvakuulajumppa

torstai: 8,7km lenkki, osa juosten, illalla 20min. kahvakuulatreeni.
pe + la: laiskottelua
sunnuntai: 20 min.kahvakuulatreeni

   Kuvissa aika herkkuja sunnuntain mässäilypäivästä. Perunavoitaikinaa väänsin ja työnsin sisuksiin ohraa, sipulia ja nokkosta. Paljon mustapippuria tietysti. Oli tosi hyviä!

Perunavoitaikinan ohjetta kysyttiin. Voi ei. Minulla sattui olemaan edellispäivänä keitettyjä isoja (nyrkin kokoisia) perunoita, jotka kuorin ja tilsin haarukalla mahdollisimman hienoksi. Siihen lisäsin pehmeää voita reilusti ja vehnäjauhoja mukavasti. Sitten pariksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan.
Olen aika huono ohjeenantaja, myönnän. En mittaillut. Enkä ole koskaan ennen pottuja voitaikinaan laittanut, joten teki mieli kokeilla. Oikein hyvä taikina oli, murakka. Luulen että sopisi etenkin omenan kanssa makeissa pasteijoissa.

Kiitos kaunis

Meinasi jo epätoivo iskeä, kiitos avusta! Minä en mikään tietotekniikan ihmelapsi ole... Eilen vielä hajosi puhelimesta SD-kortti, joten menetin kaikki puhelimessa olleet kuvat ja liikuntatreenit. Aargh!

Mutta asiaan: Olen alkanut neulomaan itselleni villapaitaa! Aika uhkarohkeaa, etenkin ihmiseltä, joka ei oikeasti osaa oikein neuloa. Pyöröpuikoilla on kahden illan uurastuksen jälkeen 20cm paidanhelmaa. Tulossa on ihan tavallinen harmaa paita, olen sellaisesta haaveillut viimeiset 15 vuotta. 

Uusi paikka

 

Mietin uuden blogin tekemistä, koska en kykene vanhoja kuvia poistamaan. Vähän niinkuin päiväkirjasta sivuja repisi. Säilykööt muistoina. Mietin vielä vähän. Ahistaa.

 

Kuvatila on loppu. Blaah. Mitä minä teen?

  

Helposti

Olen AINA inhonnut teetä ilman sokeria. Nyt kun olen ollut melkein kolme viikkoa mahdollisimman vähillä hiilareilla, juon iltateen sujuvasti ilman makeutusta. Eikä ole edes kovin pahaa. Olen juonut kesäisiä keräämisiä (siankärsämöä, saksankirveliä, mesiangervoa) ja jotakin kaupan vihreitä teesekoituksia.

Luulen, että minulla on hauikset. Ehkä. Ne on salakavalasti tulleet näkyviksi. Mukavaa.

Liikuntoja olen nyt unohtanut merkata. Yritän.

ti:verkon soutu

ke: verkon soutu, kahvakuulaa 40min

to: 8,7km lenkki (välillä pikapyrähdyksiä), kahvakuulaa 15min.

pe: vetelysmeininkiä

la: verkon soutu, juoksu 3km, kahvakuulaa 25min.

su: kahvakuulalla aamujumppa 10min, 4,9km lenkki tyhjällä mahalla (reilu puolet juosten), verkon soutu, illalla vielä kahvakuulalla hartia- ja vatsaliikkeitä noin vartti.
ma: Kipeä oikea jalka, ei voi lenkkeillä. Verkoilla kuitenkin kävin (kaksi kuhaa oli!)

Olen syönyt paljon kalaa. Tuoretta kuhaa on tullut verkosta ja eilen oli katiskassa iso ahven. Salaatin kanssa en mitään mielummin söisi. Pintaan laitan omatekoista sitruunasuolaa ja mustapippuria - avot! Välipalaherkkuna on suosikiksi muodostunut raejuusto mustikoiden kanssa. Ei tarvitse sokeria sekään.

 Tänään on lupa herkutella. On pojan synttärijuhlat aikuisille. Suklaakakku ja pikkusuolaista odottaa ja pullaa leivon heti aamulenkin jälkeen. 

Huuto.netissä on muuten nyt paljon eräkirjoja myynnissä, käykääs katsomassa onko jotain mitä omasta hyllystä uupuu! Klik klik!

8 vuotta

Tänään on tasan 8 vuotta siitä, kun ponnistelin poikaani tähän maailmaan. Tiukassa oli. Olin ottanut sairaalaan yhden ainoan cd-levyn ja ajattelin sen kerran soidessa saavani jälkikasvun pihalle. No, levy tuli opiskeltua aikalailla ulkoa ja olen ollut ihan tyytyväinen musiikkivalintaani. Se oli Kate Bushin The Kick inside. Loistava levy. Ihana Kate.

Poikani on mainio. Harrastaa painia ja on äärettömän kiinnostunut metsästysasioista. Rakastaa pikkulegoilla rakentelua ja syö enemmän kuin keskikokoinen hevonen. Tiukkaa lihasta koko mies. Uskaltaa uida jos on pienikin sula pläntti järvessä. On hyvä matematiikassa. Herkkä. Avara luonto on yksi lempiohjelmista.

Nuotionki se osaa sytyttää.

Minun pieni poika on jo 8. En voi käsittää tätä ajan kiitämistä.

Kohta tulee kaverit. Kakku odottaa jääkaapissa. Se on sankarin toiveiden mukaan täytetty mustikkahillolla. Aamiaiseksi sai pannukakkua ja kurpitsahilloa. Synttäripäivänä lellitään.

(Itse repsahdin syömään pari karkkia ja sitten söinkin kotitekoisen hampurilaisen, eiku kaksi. Ok, huomenna taas tiukkana.)

 

Jatkuu vaan

Siis tämä hoikistumisyrittäminen. Eilen kyläseuran kokouksessa ratkesin syömään palan marjapiirakkaa ja joulupiparkaakkukin sukelsi kitusiin. Ja voi jukra miten sokeri oli makeaa!

  Torjantaina kävin 5km sauvakävelyllä. Hauikset ja hartiat oli ihan jumissa keskiviikon jumpasta, eikä sauvakävely niitä sulattanut. Miksi minä en opi tykkäämään venyttelystä? Kannattaisi.

Tänään en aio liikkua. Tarvitsen lepopäivän. Laitan taas kahviin kanelia ja kaardemummaa ja melkein tunnen syöväni korvapuustia...

pe: makaamista, päiväunet!
la: pihan haravointia 1 tunti, verkon soutu, kahvakuulajumppaa 30min. 
su: verkon soutu, kahvakuulajumppaa 40min. 
ma: 5km sauvakävely tyhjällä mahalla, verkon soutu

Yksi kesäkuva tähän. Hirveesti tekis tuoretta kalaa nimittäin mieli. Se on vietävä verkko järveen.

Itsekuria

Leivoin pullia enkä syönyt itse yhtäkään. Tiukkaa teki. Paistoin itselle kuhaa, jonka olin juuston kanssa käärinyt pekoniin. Jep, hiilarit on minimissä ja paljon salaattia+kasviksia lautasella. Välillä tiukkaa tämmöiselle leipäintoilijalle.

Päätettiin kahden työkaverin kanssa tiputtaa vähän  painoa. Minä 5 ja kaksi äijänkörilästä molemmat omat viistoistaiset. Aikaa on maaliskuun alkuun. Oma mieskin innostui ja lupasi kympin tiputtaa.

Tässä vähän esimerkkiä mitä tulee syötyä:

Aamulla: mustaa pakurikahvia, vettä. Myöhemmin sitten maustamatonta rahkaa ja mustikoita (ei sokeria).

lounaaksi salaattia+kanaa

välipalana porkkana tai omena

päivällinen: kuhaa, pekonia, juustoa, uunissa haudutettuja juureksia

jälkiruokakahvi rasvattomalla maitovaahdolla

illalla greippi ja omena, teetä.

Ruokiin pyrin laittamaan reilusti chiliä (kiihdyttää aineenvaihduntaa) ja juon enempi kahvia kuin aiemmin. Ja liikkuahan sitä pitää ihan reippaasti. Mukava olo on ollut, viikko on takana tätä meininkiä ja 2,5kg jo lähtenyt!

Liikunnat: Maanantai: kahvakuulajumppa 30min

tiistai: reilu 4km lenkkeily (vähän juoksua, muuten reipasta kävelyä)
keskiviikko: 8,5km lenkki tyhjällä mahalla (pieniä juoksupätkiä paluumatkalla, muuten rivakkaa kävelyä) 
Ohjattu kahvakuulajumppa 45min.

Isien päivänä

Heräsin jo ennen kuutta pyörimään sängyssä ja harmittelemaan menneitä. On kaksi ja puoli vuotta siitä, kun isäni kuoli. Ukit on menneet pois elämästäni jo yli 15 vuotta sitten. Minua on jäänyt kaivelemaan yksi juttu. Pahasti. Me kaikki jo tiesimme isän sairaudesta. Kerroin hänelle yhden parhaimmista lapsuushetkistäni ja isä ehdotti sen uusimista. Olin pienenä paljon isäni mukana metsänhoitohommissa. Kun isä kaatoi ison kuusen ja oksi sen, kannoin minä havuja isoksi kasaksi. Ne sitten sytytettiin ja paistettiin tikunnenässä ruisleipiä, joissa oli pelkkää voita päällä. Maku oli ihana, havu, savu, ruis ja voi. Pakkasessa polttavan kuuma leipä oli parasta herkkua.  No isä ehdotti sairaana ollessaan, että mennään tekemään taas havunuotio ja paistetaan leipiä. Minä en jaksanut, olin juonut yhden lasin liikaa punaviiniä edellisenä iltana.

Minä harmittelen sitä vieläkin ja aika usein. Vaikka kaikki ennen loppua puhuttiin ja mitään ei jäänyt hampaankoloon kummallekkaan. Silti se nuotiohetki. Sitä en saa enää ikinä.

Äijät vuoleskelee.

Isänpäivälounas.

Tänään oltiin kuitenkin nuotiolla miehen ja kahden pienimmän kanssa. Isänpäivälounas oli lenkkimakkaraa tikun päästä. Kävelyä tuli 5,5kilometriä ja olen iloisesti yllättynyt, että hyppynarutyttöni jaksoi.

Romanianhusky Mosku kerjuulla.

 

Päätös

Olen päättänyt lisätä liikuntaa ja vähentää syömistä. Pitänee laittaa tänne viikoittain liikuntapäiväkirjaa, etten pysty pinnaamaan. Jos tulis sama efekti kuin kahvakuulatunnilla (meinaa oksentaa tuskasta, muttei kehtaa luovuttaa, koska muut vaan painaa painaa).

Ma: reilu 3km lenkki reipasta kävelyä, kahvakuulalla jumppaamista 30min.

Ti: 5km lenkki tyhjällä mahalla heti aamusta reipasta kävelyä.
Ke: 8,5km lenkki tyhjällä mahalla ja 45min. ohjattu kahvakuulajumppa.
To ja pe: Pelkkää vetelehtimistä.
La: 4km kävely.
Su: 5,5km kävely.
 

Pakko saada sen verran hanuria kapeemmaks, että reilu vuosi sitten ostetut housut istuis paremmin. Ne on hyviä housuja. Röökin lopetus teki niistä piukeita.

 

Antiikkia antiikkia

Olin lauantain ja sunnuntain antiikkimessuilla myymässä vanhoja eräkirjoja. Kuulin paljon vaellustarinoita pohjoisen retkiltä. Mukavaa.

Lisa Larssonin Eskimon olisin halunnut kotiin. En raaskinut.

 

Polku

Olemme löytäneet metsästä polun, joka kiertää kahden suolammen kautta. Molempien lampien rannalla on tulistelupaikka. 

Suot ovat ihania. Olen päättänyt käydä parin viikon välein polun kiertämässä ja kuvaamassa maisemat. Seuraan saman paikan vuodenkierron. 

 

Pakurisepustus

Minulta on pyydetty reportaasia pakurikäävän käsittelystä. No nyt tulee jonkinmoista selvitystä siitä, mitä teen pakurille ennen kitaan kaatamista.

Kun metsästä löytyy hyvä pakurikääpä (siis palaneen näköinen muhkura koivun kyljessä), kysyn maanomistajalta luvan sen ottamiseen. Vaikka käävät aiemmin kuuluivat jokamiehenoikeuksien piiriin (kuuluvat sieniin), eivät ne enää kuulu. Jokamiehenoikeudet päivitettiin juuri äskettäin. Olkaa siis tarkkoja mistä menette kääpiä ottamaan! 

Hassusti juuressa kasvaa tämä pakuri!

Sitten vaan kirvestä kehiin. Otan kaiken mustan ja "korkkimaisen" kasvuston mukaan. Sen kyllä huomaa, mistä alkaa terve puuaines ja mikä on kääpää. 

Palasia kuivumassa.

Tämmöstä se on.

Kotona paloittelen käävän pieniksi kökkäreiksi ja laitan kuivumaan ilmavasti puukehikosta ja kärpäsverkosta askarreltuun telineeseen jääkaapin päälle.    Toinen vaihtoehto on jo tuoreena vetää käävänpalaset tehosekoittimella rouheeksi ja laittaa vasta sitten kuivumaan. (hienontuu helpommin näin)

Rouhetta kuivumassa upeassa kuivaustelineessä.

Jos olen kuivannut kökkäreinä, pienennän ne tehosekoittimella jauheeksi/rouheeksi jonkinmoisen erän kerralla. Nyt tosin kun panostin LAATUKODINKONEESEEN eli aitoon Bamixiin deluxe-lisäosilla (mukana tuli mylly, joka hienontaa kahvinpavut ja pakurit), jauhan aamuisin mutteripannuun yhden kahvimukillisen annokseen tarvittavat kahvinpavut + pienen pakuripalan. 

Pakurinpalanen lillumassa kattilassa.

Valmista kamaa ihanassa mukissa, joka on ostettu 10 vuotta sitten Fiskarsista.

Valmis pakurijauhe on minulla lasipurkissa kahvivermeitten vieressä. Laitan sitä siis kahvin joukkoon ja toisinaan juon ihan teenä. Silloin keitän paria pakurikökköstä litrassa vettä 15-30min. Litkusta tulee laihan kahvin väristä. Se säilyy muutaman päivän jääkaapissa. Maku pelkiltään ei hivele minun makunystyröitä, joten laitan mausteeksi muuta teeainesta tai puolet kahvia ja puolet pakurilientä.  Pakurinpaloja voi muuten käyttää niin monta kertaa, kun niistä irtoaa väriä. Riittoisaa matskua!
 

Lomalla

 Oltiin pitkästä aikaa synnyinmaisemissani. Kolillakin käytiin ja rantakoivuista kopsuteltiin 4,5kg pakuria matkaan.

Maisemissa.

Päivänpaistetta.

Synnyinmaisemia.

Mökki, jossa loma hujahti.

 

 Syssymmällä

 Tänään join aamukahvit termarista kelon rungolla istuen. Auringonnousun seurasin metsässä. Kuuntelin, kuinka linnut alkoivat elämöimään sitä mukaa, kun valo astui maisemaan.

 Myöhemmin kuvasin tilhiä pihapihlajissa. Monikymmenpäinen parvi teki selvää marjoista.

Ahnasta porukkaa!

 Tuleva viikko onkin syysloma. Kolilla käydään ainakin ja synnyinseuduilla. En ole koskaan Kolin huipulla käynyt, vaikka lapsuuskodista on sinne vain reilun tunnin matka. Ihan älytöntä.

Sopimuksia

 Olen saanut nauttia metsästä ja työkuvioista. Mukavasti menee.

Kuunnelkaas tätä!

Tarkkailija suon reunassa.

Pimenee.

Pieni suuri.

Rytmi.

Järjestys.

Pitsi.