Henkisesti 70

Illalla viisi henkeä veneessä auringonlaskuun asti.

29 ahventa saaliina.

Ahvenet ruodottomiksi nahattomiksi fileiksi.

Paisto runsaassa voissa valurautapannulla.

Fileet lautaselle odottamaan hetkeksi.

Pannulle voita, 15minuuttia etikassa liotettuja kurkkutikkuja, päälle paistetut ahvenfileet.

Sitten purkki kermaa, ripaus suolaa ja pippuria.

Ruuan nimi on kurkkuahvenet.  Lisukkeena oli keitettyjä perunoita, salaattia ja itse samana aamuna tehtyä hapanruisleipää. Alkuruokana tattikeittoa, jälkkärinä kahvit ja herkkupullat.

Sade

Meidän pihalle teki rankkasade valtavan lätäkön. Tai paremminkin lammikon. Siitä otettiin kaikki ilo irti!

  Olen taas eilen syönyt paremmin kuin aikoihin. Lounaas: jauhelihapihvejä, veneperunoita (oikein yrttisiä), papupekonihuttua, kanttarellimuhennosta ja salaattia. Illallinen: omatekoista pitsaa, jossa täytteenä punikkitatti, sipulia, yrttejä omalta maalta ja aurajuustoa.

Nyt lähden melomaan. Tein jo eväät jääkaappiin viilenemään, eväsmehu kylmenee pakastimessa, puhelin ja kameran akku latautuvat. Järvi on peilityyni ja aurinko paistaa. Minun paratiisi on tyynen järven pinnalla.

Menoja

Siis rahan suhteen. Auto on niin sökö, ettei kannata katsastaa, joten pakko hommata uusi. Ilman autoa ei meidän perhe pärjää. Kauppaan on 15km ja bussilla kulkeminen on ihan käsittämättömän kallista.

Ja sitten meni käytössä olleen läppärin näyttö rikki. Kaikki minun kuvat ja systeemit on siinä koneessa. Auts. En vielä tiedä mitä pitää tehdä.

 Mutta jotakin mukavuuksia myös! Sain vihdoinkin kuulla, mihin pitkä vaellus 1. päivä elokuuta kohdistuu. Menemme Lemmenjoelle. Jiihaa! En ole ikinä siellä käynyt ja odotan innolla!

  Toinen mukavuus: mustikoita ja kanttarellejä on löytynyt kiitettävästi. Eilen ostin myös mansikoita, keitin osan hilloksi raparperin kanssa.

  Juokseminen maistuu. Jaksan nyt juosta koko 3km lenkin, vaikka siinä onkin yksi kamala ylämäki. Kokeilin eilen lenkkiä paljasjalkakengillä ja tykkäsin kovasti. Kävin myös sienessä Feelmaxit jalassa.

  Tupakoinnin lopetus on pitänyt. Vietin viime viikonlopun leirintäalueella seurueessa, jossa kaikki muut veti röökiä koko ajan. Ei tehnyt mieli yhtään, vaikken enää käytä edes laastaria tai purkkaa. Joten voin nimittää itseäni voittajaksi!  

Tämä kuva on vanhan läppärin uumenista. Haluaisin kyseisen taulun. Ihana!

   

Question = kysymys

Should here be some writing in english too? I have noticed, that many people from far away are reading (or just looking) my blog.

Please tell me, so I can make you satisfied. If it´s possible with my poor english.

Ok, kunnonkohotus käynnissä taas. Tänään meloin kuusi ja puoli kilomeetriä ja juoksin kolme. Vielä tein muutamat iltavenkoilut kuminauhalla.

Ompelin kolme mekkoa, kaikki retrolakanoista. Yksi itselle, yksi omalle tytölle ja yksi tytön kaverille synttärilahjaksi.

Lempiaamiaisella on tuoreita mustikoita, turkkilaista jugurttia, fariinisokeria ja auringonkukansiemeniä.

 

Kesämeininki

Normaalia kesäsekoilua. Ei mitään rytmiä elämässä, syödään kun huvittaa, retkeillään kelien mukaan, nukutaan teltassa takapihalla. Tupakoinnin lopetuspäätös on pitänyt, kajakki on hommattu, yrttejä kuivattu. Löytyi lakkasuo (jo 1,5 kiloa lakkoja keitetty hilloksi) ja kypsiä mustikoita. Onnistuin mustikoitten kuivaamisessa vihdoinkin ja tein mustikkajauhetta. Pöllölapset ovat huudelleet pihalla teltan vieressä. 

Läksyjä en ole tehnyt, enkä voi siitä oikein syyttää kun itseäni. Kun lapset eivät ole poissa kotoa, en pysty keskittymään mihinkään keskittymistä vaativaan. Tarvitsen hiljaisuutta.

Kalasaaliin tutkiminen käynnissä. Ämpärissä sorva.

Parin viikon päästä on lähtö koulun kanssa 9 vuorokauden vaellukselle, eikä ole vieläkään paikasta mitään tietoa. Jännittää. Olen alkanut kohottaa kuntoa sitä varten (melontaa, lenkkeilyä ja jumppakuminauhalla venkoilua). 

Saalista. Aika herkullista!

Pyhä-Häkki

Käytiin Pyhä-Häkin kansallispuistossa koko kööri. Oltiin ensin yötä Tuliniemen laavulla. Puistossa kiertelyn jälkeen ajeltiin pitkin pikkuteitä ja nähtiin kaikkea jännää.

  Retki oli ihan kiva. Itse tykkäisin kävellä enempi, mutta nyt mentiin lasten tahtiin. Nuorin oli innoissaan kaikesta! Tutki kilpikaarnaa ja suolla lihansyöjäkasveja.   Viime yö nukuttiin takapihalla teltassa. Minä keskellä ja pienet molemmin puolin. Nukutaan kuulemma loppukesä näin.

Päijänne

Nyt tehtiin päiväretki Päijänteelle. Ajatushan oli olla teltassa yksi yö, mutta telttapaikkaa autiosaaressa valitessamme huomattiin teltan unohtuneen kotiin. Hups! Urhea puoliskoni souti sitten melkein 35 kilometriä päivän aikana. Ja voin kertoa, että nyt on punaista nahkaa ja vesirakkuloita.

 

Herra Jääkausi teki lapsille uima-altaan.

Saariston lapset.

Härkälintu

Söpöä. Kelpais mulle.

Löydettiin mahtavia paikkoja ja nähtiin hirmuisesti lintuja. Syötiin nuotiolla eväät, uitiin ja saatiin kuha. Äsken se saalis muutti meidän mahoihin ja hyvin upposi! 
 

Kansallispuistossa

Käytiin lasten kanssa yöpymässä Isojärven kansallispuistossa Kuorejärven laavulla. Se oli eka yö laavussa lapsille ja jännitystä riitti muutenkin. Ongittiin ahvenia ja syötiin niitä, seurattiin kaakkuriperhettä, käveltiin pitkin pitkospuita ja jännittäviä polkuja.

Vink vink, tämä miniloma maksoi kahden makkarapaketin verran. 

Vuoksi

Lähtötunnelmointia.

Nyt on koettu Venäjä. Melottiin 70 kilometriä halki entisen Suomen. Ihan käsittämätön reissu! Lähtö oli Antreassa Kuukaupin sillalta.

Kuukaupin silta, mistä retki alkoi.

Toisin kuin Suomessa, joen rantoja ei ole rakennettu vieriviereen täyteen mökkejä, eikä joella tarvinnut väistellä moottoriveneitä. Päinvastoin.  Kun melan nosti kajakin kannelle, ei kuulunut mitään. Ainoastaan linnunlaulua. Kuulin ihan vierestä kaulushaikaran ihmeellisen ääntelyn, yli satapäinen hanhiparvi lensi matalalta ylitse ja ruovikossa ruokokerttuset säksättivät.

Tämä kaikki oli joskus Suomea. Jos olisi vieläkin, olisi ainakin mökkejä täynnä.

Hiekkaa hiekkaa. Hiekkaa teltassa, hiekkaa makuupussissa, hiekkaa  hiuksissa.

Söin usean lounaan sileällä hiekkarannalla, aurinkoisena päivänä lirutin sormia kajakin vieressä vedessä, kävin katsomassa sodan taistelutantereita ja näin todellisia hökkelikyliä. Meloin juuri kajakin mentävää uomaa pitkin keskellä kolmemetristä kaislikkoa. Viimeinen melontapäivä oli uskomaton, aamulla vesi oli peilityyni ja aurinko paistoi. Itku oli lähellä, kun piti nostaa kajakki viimeisen kerran kuiville.

Kerron myöhemmin lisää kuvien kera. Minä kaadoin kajakin heti eka päivänä ja kamera sai kosteutta sen verran, että lakkasi toimimasta. Saan muilta reissulaisilta kuvia jossain vaiheessa.