Laatokalla

Luvattiin sadetta ja koleaa, joten jätin lierihatun ja aurinkorasvan kotiin. Nyt olen punainen ja nenästä irtoaa nahka...

Sata kilometriä melottiin, tarkempi retkikertomus seuraa kunhan työkiireet antaa myöten. Tässä vähän maistiaisia:

 

Huomenna

Huomenna meitsi meloo Laatokalla ja kallistaa päänsä illalla Sortavalan saaristossa telttaan.

Ruuat on pakattu jo aikoja sitten, kaikki muu on vielä tekemättä. Jännittää. Tämä on neljäs reissu Venäjälle. Tällä kertaa melontapäiviä on yksi enemmän. 

Kelit on lupausten mukaan kylmät, mutta sijoitin uuteen makuupussiin. Marmotin untuvapussi saa luvan pitää minut lämpimänä.

Raporttia kuvien keralla luvassa myöhemmin. Lupaan pysyä pinnalla!

 

Laatokalla melaa vilauttamassa

Oli ihan uskomaton reissu! Käkisalmesta lähdettiin ja melottiin noin 75 kilometriä pitkin ja poikin. Käytiin pikkukylissä kävelyillä ja nautittiin upeista tyynistä päivistä. Maisemat oli henkeäsalpaavan upeita ja hiljaisuus oikein kohisi korvissa.

Lähtö!

Kamat paketissa, kohta tulee kyyti hakemaan. Laatokan aallot kutsuu! Kerron sitten kuvien keralla kuulumiset. Aloitamme Käkisalmesta kohti pohjoista.

Kahvakuulat eivät lähde mukaan...

Taas kerran

Ei ole pahemmin mitään tapahtunut. Melomassa kävin eilen, treenailin melontatekniikoita ja -tyylejä sivutaka-aalloilla, sivuetuaalloilla ja nopeita käännöksiä aallokossa. Päijänteellä oli ihan kunnon aaltoja, muualla ei oikein mitään. Laatokan melontaretki on taas varmistunut, melomme Käkisalmesta kohti pohjoista juhannuksen jälkeisellä viikolla. Ainakin netistä löytyneiden kuvien perusteella luvassa on upeita saaristomaisemia!

Join koivunlehtiteetä, oikein oli maukasta. Poistaa nestettä ja kiihdyttää aineenvaihduntaa.

Nokkospastaa.

Nokkospestoo.

 

Laatokka

 

Laatokka näytti parhaat puolensa. Meloimme peilityynellä kelillä näkemättä vastarantaa. Käväisimme juomassa oluet Konevitsan luostarisaarella. Näimme norppia jokaisena melontapäivänä. Pidimme evästaukoja valkoisilla hiekkarannoilla. Katsastimme Käkisalmen markkinat ja Viipurin kauppahallin.  Laatokka oli ihana. Välillä meinasi kyynel tirahtaa kun oli niin kaunista.

Konevitsan kirkossa.

Kuumaa hiekkaa.

Viipurin pyöreä torni ja varustekuorma.

Laatokka, here I come!

Kohta on lähtö. Jänskättää. Kajakki on pesty ja kamat kokolailla paketissa.  Mutkia kuitenkin on matkassa, sillä huoltoauton mukaanlähtö varmistuu vasta, kun olemme jo rajan toisella puolella. Kaikki siis on pakattu vesitiiviisti ja tiukkaan. Ja jos huoltoautotta liikutaan, mennään Käkisalmesta saaristosokkeloihin. En pidä ollenkaan huonona vaihtoehtona sitä!

 Jokatapauksessa yö Käkisalmessa on vaihtunut yöksi Kiviniemessä ja niin moni muukin asia on ihan eri kuin alussa sovittiin, että taidan ensi kesänä meloa Suomen jokia... Eipähän tarviis tapella viisumien, vakuutusten, miljardin eri lomakkeen ja omapäisten virkamiesten kanssa. 

Olen kuitenkin innoissani. Eilen harvensin porkkanat kasvimaalla ja neuvoin miehelle mitä tehdä, jos aallot nielaisee kasvimaavastaavan.

 

Vuoksi

Lähtötunnelmointia.

Nyt on koettu Venäjä. Melottiin 70 kilometriä halki entisen Suomen. Ihan käsittämätön reissu! Lähtö oli Antreassa Kuukaupin sillalta.

Kuukaupin silta, mistä retki alkoi.

Toisin kuin Suomessa, joen rantoja ei ole rakennettu vieriviereen täyteen mökkejä, eikä joella tarvinnut väistellä moottoriveneitä. Päinvastoin.  Kun melan nosti kajakin kannelle, ei kuulunut mitään. Ainoastaan linnunlaulua. Kuulin ihan vierestä kaulushaikaran ihmeellisen ääntelyn, yli satapäinen hanhiparvi lensi matalalta ylitse ja ruovikossa ruokokerttuset säksättivät.

Tämä kaikki oli joskus Suomea. Jos olisi vieläkin, olisi ainakin mökkejä täynnä.

Hiekkaa hiekkaa. Hiekkaa teltassa, hiekkaa makuupussissa, hiekkaa  hiuksissa.

Söin usean lounaan sileällä hiekkarannalla, aurinkoisena päivänä lirutin sormia kajakin vieressä vedessä, kävin katsomassa sodan taistelutantereita ja näin todellisia hökkelikyliä. Meloin juuri kajakin mentävää uomaa pitkin keskellä kolmemetristä kaislikkoa. Viimeinen melontapäivä oli uskomaton, aamulla vesi oli peilityyni ja aurinko paistoi. Itku oli lähellä, kun piti nostaa kajakki viimeisen kerran kuiville.

Kerron myöhemmin lisää kuvien kera. Minä kaadoin kajakin heti eka päivänä ja kamera sai kosteutta sen verran, että lakkasi toimimasta. Saan muilta reissulaisilta kuvia jossain vaiheessa. 

Melomaan

Alkuviikolla lähtee yksi lomalainen rengiksi veljen maatilalle, yksi kaverin luo lähikaupunkiin, nuorin mökille isänsä kanssa ja minä Vuokselle melomaan. Koko perhe siis ripottautuu eri ilmansuuntiin. 

 Itse olen jotenkin jumissa. Helle on sulattanut aivot, enkä osaa aloittaa pakkaamista. Suklaapähkinäkeksejä kyllä leivoin ja ostin retkieinestä, mutta suuri ja mahtava Venäjä ei aukene minulle. Mitä voin ottaa mukaan? Kaveri ehdotti kuulakärkikyniä ja farkkuja. Hihii.  Säätiedotteet lupaavat koko vaelluksen ajaksi sadetta. Millä suojaan kameran? Mitä mitä? Apua.

  Uusi makuupussi on hommattu, kesäkäyttöön untuvapussi. Ihan hirmu pieni! Jospa pakkaisin sen lisäksi puukon, ruislimpun ja salamitangon. 

Kesä alkoi

koska lapsilla loppui hoito. Suvivirsi on kajahtanut ilmoille. Tänään heti häivymme mökille. Ihanuutta.

Kaksi viikkoa aikaa melontavaellukseen. Jännittää. Miten isot aallot siinä Vuoksessa on? Pyöriikö rannoilla ryöväreitä? Sataako vettä koko reissun ajan? Tuleeko kalaa?

   Paljon on mielessä.

Mutta ehkä jännintä touhua on olla ilman tupakkaa. Haluan olla tupakoimaton ihminen, olla hengästymättä niin herkästi. Nyt on reilu vuorokausi takana laastarin ja purkan avulla. Ovelana mennään mökille, mistä on kauppaan ihan kamala matka. Sieltä ei alkuvaikeuspäivinä ihan niin herkästi mennä mieliteko-ostoksille. Olen päättänyt onnistua tälläkertaa!

Tämä ei ole vielä se uusi kajakki, mutta asiassa on edistytty.

  Ilmoitin Domus tuolit Huuto.nettiin, samoin lamppuja. Kohta ne vaihtuu kajakiksi! Käykää katsomassa täällä.