Kalaa, lempiruokaani.

Tulihan sitä. Heti ensimäisenä päivänä verkko käytiin kokemassa ja saaliiksi tuli kolme kuhaa ja iso ahven. Pakko oli iltapalaksi paistaa ahvenfile ja voin kertoa, että maistui!

Muutenkin oli touhukas päivä eilen. Heti aamulla juoksukoululenkki, verkkoreissu sen päälle. Sinisellä hetkellä lähdin hiihtämään ja testasin pimeyden laskettua uutta otsalamppua (LedLenserin supertehokas ladattava malli). Hienosti näki sivakoida! Vähän vajaan vitosen lenkin päälle riuhtaisin vielä puolen tunnin kahvakuulatreenin. Sauna tuli tarpeeseen!

Kohta korkkaan ruislimpun, minkä paistoin illalla. Siinä on erityisen paljon siemeniä ja rouheita (kurpitsan, auringonkukan, seesamin ja pellavan siemeniä + mallas- ja kaurarouhetta).

Kiinnostunut (kaikesta) koiruus.

Väliaikaviihdykettä.

Erittäin mielenkiintoista.

Ruokaa.

Miten nuo jaksaa, otan nokoset odotellessa.

   

Verkot järveen-vihdoinkin!

 

On turhauttava tunne, kun verkkolauta ei vaan toimi. Jää oli tänä vuonna niin surkeaa, ettei lauta kohvan takia näkynyt läpi ja sitä ei saanut epätasaisen alapinnan takia menemään suoraan. Ähräyksen jälkeen hanskat tiskiin ja apeilla mielin kotiin, takaraivossa ajatukset menetetyistä kuha-aterioista.

 

Välissä aikaa pari viikkoa. Aloin inttämään miehelle, että pakkohan ne verkot on saada jään alle. En pärjää ilman tuoretta kalaa, eikä kaupasta ihan periaatteessakaan kalaa ruveta ostamaan, jos kerran itsellä on vehkeet ja älyä sitä saada järvestäkin. 

 

Niinpä eilen vietimme rattoisat 4,5 tuntia jäällä ja laitoimme verkot perinteisin menetelmin järveen! Reilu viisimetrinen lauta ui usean avannon kautta vieden narua hitaasti mutta varmasti. Kaikki sujui lopulta hyvin ja 60 metrinen verkko siellä nyt pyytää ruokaa pöytään.

 

Narusta ote ja lautaa seuraavalle reiälle viiden metrin päähän.

Muutama reikä jäässä.

Esla pilkkikelkka hankijalaksilla on mahtava vempele! Mosku vartioi.

Sinne se verkko menee!

Kuumaa mehua ja kyttäyshommia.

  

Lumikenkäilyä

On tullut liikuttua ihan kiitettävästi. Lainasin kirjastosta Kukka Laakson kirjan Maanantaisoturit ja silmiin osui myös Maanantaisoturin dietti. Hyviä kirjoja, opit on otettu osittain käyttöön.

Juoksuohjelmaakin on orjallisesti noudatettu jo viiden lenkin verran. Tämän päivän lenkki siirtyy pakkasen (-29) takia huomiselle. Juoksuosuudet sujuu ihan hyvin. Olen yrittänyt pitää vauhdin mahdollisimman hitaana ja askelten lyhyinä.

Mutta lumikenkälenkit karkaa aina käsistä. Taas piti pikaisesti pikkupyrähdys tehdä, niin yli kaksi tuntia meni pitkin poikin metsiä samotessa.

Koirat oli aika poikki lenkin jälkeen, makasivat reporankoina.

Aurinko armas!

Mä oon silleen, etten niinku huomais kun otat kuvan.

Ruma hakkuuaukio on siedettävämpi talvella.

Ihanku jossain pohjoisessa, vaikka Keski-Suomessa ollaan.

   

Vetoa

Maailmankaikkeuden halvin ja ainakin meidän koiruuksille mieluisin vetolelu syntyy näin:

Biltemasta joskus ostettu koirien pururengas letitetään teepaidasta leikattujen suikaleiden joukkoon ja solmitaan jämäkästi. Letti joustaa sopivasti ja tuntuu olevan mieluista purtavaa.

 

Keskeneräistä

Kaikki meinaa jäädä kesken. Villapaita on edelleen kainaloissa ja odottaa hihoja. Kirjoneilevillasukka odottaa kantapäätä ja paria. 

Kuntoilu on sentään joulutauon jälkeen lähtenyt ihan hyvin käyntiin.  Juoksukoulu alkoi, samoin ohjatut kahvakuulatunnit. Toissailtana olin kuulailemassa ja olen nyt todella jumissa. Kotona pitäisi venytellä tunnin jälkeen, mutta se jää joka kerta. En ole ikinä tykännyt venyttelystä.

Ihan oolsprait meininki.

  Tässä linkki sivuille, jossa on kuvia reissuiltani. Klik klik!

Tulipahan luvattua

Hirveen monta asiaa on nyt luvattu. Tänä vuonna 2013 aion olla yksin yötä autiosaaressa, jonne menen kajakilla. Haluan olla rohkeampi, osata olla yksin, teltassa kuunnella kuinka aallot lyö rantakallioon.

Sitten toinen juttu. Aion opetella juoksemaan pitkiä matkoja. Aloitan juoksukoulun heti kun lasten koulu ja normaali arki alkaa. Tähtään puolimaratooniin.

Iltarasteilla meinaan käydä suunnistamassa sitten kesällä. Suunnistaminen olisi hirveän mukavaa, jos osaisi. Eihän sitä mitään opi, ellei harjoittele. Metsissä juokseminen olisi se juttu, mitä haluaisin tehdä.

Lupasin myös itselleni, että tapaan enemmän ystäviäni. Ja käyn Lapissa. Ja syön terveellisesti.

Lapset kiusaa Moskua.

 

Erilainen joulu

Tämä porukka vietti ensimäistä ihan vaan omalla perheellä-joulua. Omituista. Pukki kävi sillä aikaa kun oltiin saunassa ja syöty on niin että navat paukkuu! Lahjat osui ja upposi, rauhallista leppoista meininkiä. Vähän tosin sitä tunnelmaa kaipaan, mitä mökkijouluissa on ihan eri tavalla.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Hämyistä.

Ihana joulukirja!

Lyhty isän muistolle ja syötävää linnuille.

 

Koiruuksia

 Ja kiireisen leipomisviikon liikuntoja.

Keskiviikko: Kuntopyörällä 25km tunnissa ja 2,3km lenkki umpihangessa.

Herkkuja

 Näin Herkku ja koukku-blogissa maistuvan tuntuisen ohjeen rosmariinipikkuleivistä. Tein oman versioni. Lisäsin vielä reippaan annoksen morttelilla kevyesti murskattuja punapippureita. Mantelin jätin minäkin pois alkuperäisestä ohjeesta.

 

Tuoksut oli kyllä mahtavat leivonnan joka vaiheessa!

Voita ei mikään voita.

Ohje ja elmutettu pökäle.

Sulaa nautintoa.

Juustoa kaveriksi. Tai glögiä. Mehua? Punkkua kenties?

 Pyöräytin myös grissinejä. Niihin raastoin kaikki kuivahtaneet goudankannikat jääkaapista ja murskasin paljon itse kasvatettua chiliä+mustapippuria. Mukava jälkipotku jäi kieleen. Osan jauhoista korvasin ruisjauhoilla.

 

                                                 Jukka Tolonen – Space Cookie

Lunta lunta lunta

On niiiin ihanaa tämä lumi, etten jaksa ressata koko joulusta. Kotona aiotaan olla ihan omalla porukalla. Ei paljoa lahjoja ostella, koska ennakkoon on ollu tarvetta kaikenlaisille jutskille (esim. minä tarvitsin kipeästi kelloa ja sain Suunto M1Blackin  ja sitten tuli tarve painavammalle kahvakuulalle ja tilasin 12 kiloisen rautamöhkäleen). Nyt sitten kovimpaan leipomissesonkiin hajosi sähkövatkain. Pakko ostaa uusi, en pärjää ilman.

Lumikenkäkausi on korkattu! Tänään oli mahtavaa mennä pitkin ja poikin metsiä, oli hirveesti lunta!

  Liikuntoja  on tullut harrastettua seuraavasti:

maanantaina lumikenkäilyä 2km

tiistaina lumikenkäilyä 4km, reipasta kävelyä 3km

keksiviikkona kuntopyörällä 16km 45min (jee me ostettiin kuntopyörä)
torstaina kuntopyörällä heti aamulla 10km tyhjällä mahalla.
Perjantain podin jumalatonta päänsärkyä ja makasin sängyssä.
Lauantaina poljin kuntopyörällä 30 kilometriä ja katsoin samalla leffan. 1,5 tuntia polkemista! Olen niin tyytyväinen itseeni! 
Sunnuntaina kahlasin umpihangessa koirien kanssa 3,7km ja poljin sitten kuntopyörällä 20km tunnin ajan (katsoin samalla leffaa).

Riittääkö?

Katsoin sisusilmällä tässä yhtenä päivänä jotain ohjelmaa, missä Nina Mikkosen elämää yritettiin helpottaa elämäntapavalmentajan avustuksella. Minäkin haluaisin. Miksi noihin ohjelmiin ja ilmaisiin kuvioihin pääsee vaan julkisuuden henkilöt? Onko heillä hankalampi elämä kuin meillä tavallisilla?

Itse olen kyllä löytänyt liikunnan avulla aikaa itselle. Metsässä kävellessä mieli lepää ja rentoutuu. Mutta sosiaalinen elämä minulla on kyllä ihan naurettavalla tasolla. En käy missään. En tapaa ystäviä juuri ollenkaan. Möllötän kotona. Haaveilen säännöllisestä uimahallissa käynnistä, mutta pidän sitä turhana tuhlaamisena. En haluaisi vaivata ketään. Olen turhautunut, kun en saa omaa rauhaa. Turhaudun myös siitä, kun en saa aikaiseksi enempää. Huono omatunto tykyttää päässä oikeastaan kaikesta, mikä on kesken tai retuperällä.

Eilen sain vähän aikaan, vesurilla heilutin lumikenkäpolkua siistimmäksi. Hieno oli luonto.

  

Minäkin

Hehkutan siis minäkin, että mukavaa kun tulee lunta. Kertarysäyksellä tui ja tulee edelleen. Mitenkähän paljon vielä?

Mosku veti lenkkiä tyhjä stiga perässä paksussa puuterilumessa. Ja ilman peräpainoja oli ilo ylimmillään kun hanki oli alla. Itse nautin suunnattomasti tilanteesta, koska koiria ei tarvitse pestä joka hiivatin päivä...

Villapaita edistyy ihan huomaamattaan. Neulon sitä iltaisin tv:tä töllöttäessä. Yksi kerä harmaata 7veljestä on jo neuleeksi muuttunut ja toista aloitettu. 

Talvi. Ihanaa!

Viikon liikunnat:

ma: 4,5km kävelyä lumisessa metsässä koirien kanssa, 15 min. kahvakuulatreeni 
ti: 5km rivakka lenkki puolisääreen ulottuvassa lumihangessa, 2km lenkki metsässä (vesuroin samalla polkua esiin, meni 1,5 tuntia), illalla vielä kahvakuulalla alleja ja vatsalihaksia.
ke+to tekemättä mitään
pe: jänismetällä kävelyä tuli umpihangessa noin 6km.
la: Makaamista
su: 4,5km umpihangessa hiki päässä tarpomista koirien kanssa. 

   

Putkessa

 Viikon liikuntoja:

tiistai: Lötköilyä, verkoilla käynti

keskiviikko: 5km lenkki sauvakävelyä tyhjällä mahalla, 25 min. kahvakuulajumppa

torstai: 8,7km lenkki, osa juosten, illalla 20min. kahvakuulatreeni.
pe + la: laiskottelua
sunnuntai: 20 min.kahvakuulatreeni

   Kuvissa aika herkkuja sunnuntain mässäilypäivästä. Perunavoitaikinaa väänsin ja työnsin sisuksiin ohraa, sipulia ja nokkosta. Paljon mustapippuria tietysti. Oli tosi hyviä!

Perunavoitaikinan ohjetta kysyttiin. Voi ei. Minulla sattui olemaan edellispäivänä keitettyjä isoja (nyrkin kokoisia) perunoita, jotka kuorin ja tilsin haarukalla mahdollisimman hienoksi. Siihen lisäsin pehmeää voita reilusti ja vehnäjauhoja mukavasti. Sitten pariksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan.
Olen aika huono ohjeenantaja, myönnän. En mittaillut. Enkä ole koskaan ennen pottuja voitaikinaan laittanut, joten teki mieli kokeilla. Oikein hyvä taikina oli, murakka. Luulen että sopisi etenkin omenan kanssa makeissa pasteijoissa.

Kiitos kaunis

Meinasi jo epätoivo iskeä, kiitos avusta! Minä en mikään tietotekniikan ihmelapsi ole... Eilen vielä hajosi puhelimesta SD-kortti, joten menetin kaikki puhelimessa olleet kuvat ja liikuntatreenit. Aargh!

Mutta asiaan: Olen alkanut neulomaan itselleni villapaitaa! Aika uhkarohkeaa, etenkin ihmiseltä, joka ei oikeasti osaa oikein neuloa. Pyöröpuikoilla on kahden illan uurastuksen jälkeen 20cm paidanhelmaa. Tulossa on ihan tavallinen harmaa paita, olen sellaisesta haaveillut viimeiset 15 vuotta. 

Uusi paikka

 

Mietin uuden blogin tekemistä, koska en kykene vanhoja kuvia poistamaan. Vähän niinkuin päiväkirjasta sivuja repisi. Säilykööt muistoina. Mietin vielä vähän. Ahistaa.

 

Kuvatila on loppu. Blaah. Mitä minä teen?

  

Helposti

Olen AINA inhonnut teetä ilman sokeria. Nyt kun olen ollut melkein kolme viikkoa mahdollisimman vähillä hiilareilla, juon iltateen sujuvasti ilman makeutusta. Eikä ole edes kovin pahaa. Olen juonut kesäisiä keräämisiä (siankärsämöä, saksankirveliä, mesiangervoa) ja jotakin kaupan vihreitä teesekoituksia.

Luulen, että minulla on hauikset. Ehkä. Ne on salakavalasti tulleet näkyviksi. Mukavaa.

Liikuntoja olen nyt unohtanut merkata. Yritän.

ti:verkon soutu

ke: verkon soutu, kahvakuulaa 40min

to: 8,7km lenkki (välillä pikapyrähdyksiä), kahvakuulaa 15min.

pe: vetelysmeininkiä

la: verkon soutu, juoksu 3km, kahvakuulaa 25min.

su: kahvakuulalla aamujumppa 10min, 4,9km lenkki tyhjällä mahalla (reilu puolet juosten), verkon soutu, illalla vielä kahvakuulalla hartia- ja vatsaliikkeitä noin vartti.
ma: Kipeä oikea jalka, ei voi lenkkeillä. Verkoilla kuitenkin kävin (kaksi kuhaa oli!)

Olen syönyt paljon kalaa. Tuoretta kuhaa on tullut verkosta ja eilen oli katiskassa iso ahven. Salaatin kanssa en mitään mielummin söisi. Pintaan laitan omatekoista sitruunasuolaa ja mustapippuria - avot! Välipalaherkkuna on suosikiksi muodostunut raejuusto mustikoiden kanssa. Ei tarvitse sokeria sekään.

 Tänään on lupa herkutella. On pojan synttärijuhlat aikuisille. Suklaakakku ja pikkusuolaista odottaa ja pullaa leivon heti aamulenkin jälkeen. 

Huuto.netissä on muuten nyt paljon eräkirjoja myynnissä, käykääs katsomassa onko jotain mitä omasta hyllystä uupuu! Klik klik!

8 vuotta

Tänään on tasan 8 vuotta siitä, kun ponnistelin poikaani tähän maailmaan. Tiukassa oli. Olin ottanut sairaalaan yhden ainoan cd-levyn ja ajattelin sen kerran soidessa saavani jälkikasvun pihalle. No, levy tuli opiskeltua aikalailla ulkoa ja olen ollut ihan tyytyväinen musiikkivalintaani. Se oli Kate Bushin The Kick inside. Loistava levy. Ihana Kate.

Poikani on mainio. Harrastaa painia ja on äärettömän kiinnostunut metsästysasioista. Rakastaa pikkulegoilla rakentelua ja syö enemmän kuin keskikokoinen hevonen. Tiukkaa lihasta koko mies. Uskaltaa uida jos on pienikin sula pläntti järvessä. On hyvä matematiikassa. Herkkä. Avara luonto on yksi lempiohjelmista.

Nuotionki se osaa sytyttää.

Minun pieni poika on jo 8. En voi käsittää tätä ajan kiitämistä.

Kohta tulee kaverit. Kakku odottaa jääkaapissa. Se on sankarin toiveiden mukaan täytetty mustikkahillolla. Aamiaiseksi sai pannukakkua ja kurpitsahilloa. Synttäripäivänä lellitään.

(Itse repsahdin syömään pari karkkia ja sitten söinkin kotitekoisen hampurilaisen, eiku kaksi. Ok, huomenna taas tiukkana.)

 

Jatkuu vaan

Siis tämä hoikistumisyrittäminen. Eilen kyläseuran kokouksessa ratkesin syömään palan marjapiirakkaa ja joulupiparkaakkukin sukelsi kitusiin. Ja voi jukra miten sokeri oli makeaa!

  Torjantaina kävin 5km sauvakävelyllä. Hauikset ja hartiat oli ihan jumissa keskiviikon jumpasta, eikä sauvakävely niitä sulattanut. Miksi minä en opi tykkäämään venyttelystä? Kannattaisi.

Tänään en aio liikkua. Tarvitsen lepopäivän. Laitan taas kahviin kanelia ja kaardemummaa ja melkein tunnen syöväni korvapuustia...

pe: makaamista, päiväunet!
la: pihan haravointia 1 tunti, verkon soutu, kahvakuulajumppaa 30min. 
su: verkon soutu, kahvakuulajumppaa 40min. 
ma: 5km sauvakävely tyhjällä mahalla, verkon soutu

Yksi kesäkuva tähän. Hirveesti tekis tuoretta kalaa nimittäin mieli. Se on vietävä verkko järveen.