Lähtökuopissa

Se on lähtö nyt. Kohta tulee auto hakemaan hiihtovaellukselle. Jännittää niin, ettei uni pysynyt silmässä yöllä. Huh huh.

Kaikki on pakattu ja listan mukaan mitään ei unohtunut. Voi että on jännää!!! 

Kuvaraportti reissusta luvassa myöhemmin, jos pääsen ehjänä takaisin kotiin.

Toivottavasti tämä keli ei seuraa mukana!

 

Mulla on

Maritta Kuula on ihana. Kuula Kuula, kuunnelkaa itse. Tykkään vanhasta ja uudesta ihan hirmuisesti. Tässä, olkaa hyvät.

Raidallinen hanki.

 Olen lumikenkäillyt taas hirmuisesti ja kunto alkaa olla hyvä. Eilen 2,5 tuntia ja tänään kolme! Tänään löytyi mäyrän luola. Ympäristö oli täynnä jälkiä ja oli kova komennus pitää koira ulkopuolella.

Pongari.

Pönttö.

Kurkistelija.

Eilen käytiin katsastamassa yksi lintutorni. Lintuja ei siellä tosin ollut, mutta kevät tulee silti. Eilen ja tänään on tullut bongattua joutsenia, lokki ja sinisorsia.

Lunta!

Sitä riittää. Kävin lumikenkäilemässä umpisessa pari tuntia (koiran kanssa ja ilman sauvoja). Hiki tuli! Koira upposi mahansa varaan heti, kun astui jäljiltä pois, joten se astui lumikenkien kannoille vähän väliä. Kerran lensin mahalleni. Kallioille kiipeäminen ja hakkuuaukioitten poikki reissaaminen oli aika raskasta. Pitää muistaa ottaa sauvat ensi kerralla.

Mutta kaikesta hikisyydestä huolimatta näin kaikkea jännää: ilveksen jäljet, metsäkanalintujen kieppejä + jälkiä, jäniksen jälkiä, ketun polkuja, töyhtötiaisia hirmuisen lauman ja ison ison harakanpesän.

Oikein harmittaa, ettei kesällä voi lumikenkäillä. Vai pitäisikö kokeilla suolla?

Viikon päästä sitä jo körötellään autossa matkalla hiihtovaellukselle. Hurjan mukavaa.

Ihan hirmuisesti naavaa ja luppoa!

 Päässä pyörii nyt tämä.

 

Nyt itää

Kevät tuli ikkunalaudoille. Itämässä salaatin sekaan versoiksi auringonkukkaa, hernettä ja sinappia. Myös basilikaa ja sitruunamelissaa on jo taimella. Uutta alkua on ihana seurata.

Koiraelämä on lähtenyt sujumaan ihmeen helposti. Ainoa ihmetyksen aihe on, miten ollaan ikinä pärjätty ilman koiraa. Kunto nousee kohisten, kun tulee käytyä monta kertaa päivässä kävelyllä. Riesa on uskomattoman kiltti koira!

Tuleva viikko on touhua täynnä. Hiihtoreissun ruuat pitää miettiä ja laittaa valmiiksi, tarkistaa suksien voitelu, järjestää nuorimmaisen viisivuotiskemut, miettiä kamera-asiat reissulle (oma painava järkkäri + vaihtoputki vai lapsen kevyt pieni pokkari), käydä metsästysseuran talkoissa laittamassa ja purkamassa koiranäyttelyä, vaihtaa ahkioon jämäkämmät aisaputket + löysempi kuminauha ja liikkua paljon.

Harjoittelua

Harjoitellaan kaikenlaisia juttuja. Aikaisia aamuja, koiran kanssa elämistä, aamulenkkejä, iltalenkkejä, kalakukon tekoa pilkityistä ahvenista, retkiruokien tekoa, koulujuttuja ja koulujuttuja.

Edelliseltä koulureissulta. Tuuli oli kova ja pitovoidetta olisin kaivannut.

Minun supernaisellinen leirilook: miesten 50-luvun villahousut (sepaluksella) ja nahkaiset "mannesaappaat" (anteeksi kielenkäyttöni).

Puolentoista viikon kuluttua lähden viikoksi hiihtovaellukselle. Jännittää. Joka päivä hiihdetään 15km ja yöt nukutaan teltoissa. Toivon hyviä kelejä, ei räntää eikä paukkupakkasia.

Mikä lie mennyt?

Metsäkaveri.

Eilen kävin koiran kanssa pari tuntia metsässä lumikenkäilemässä, leivoin ruispaloja ja spelttirouheleipää ja hampurilaissämpylöitä. Tänään on hampurilaispäivä. Jokin aika sitten huomasin, että markettien vehnäjauhoissa on paakkuuntumisenestoainetta, mikä on esim. Ruotsissa kiellettyä. Varmaan tosi terveellistä! Ostin pienen myllyn luomujauhoja 15 kilon säkin. Itse leivottu leipä on minulle tärkeä asia. 

Täällä!

Se on nyt täällä, uusi perheenjäsen. Kaikki on jo kiedottu pikkusormen ympärille.

 

Tubbs Tubbs

Flunssa on meinannut tulla hiihtoloman kunniaksi. Vetämätön olo, jokainen liike on pitänyt tehdä isolla työllä. Eilen en jaksanut enää sisällä oleilua yhtään, vaan kävin kävelyllä. Osa kuvista on kovien pakkasten ajalta.

Kahvit jäällä.

Usvaverho ketun jäljillä.

  

 Meillä eletään jännittäviä aikoja, perheeseen tulee uusi jäsen reilun viikon kuluttua. Viisivuotinen Jack Russeli Riesa muuttaa meille! Saan innokkaan metsäkaverin, jolta ei energia lopu!

Testing testing

Yön yli retkellä eräsuksilla ahkio perässä meni miten meni. Ahkio toimi hyvin, oli kevyt vetää ja tuli perässä moitteetta. Kertaakaan ei kaatunut. Suksiin olisi pitänyt laittaa reilusti enemmän pitoa. Ylämäessä otin sukset pois ja kävelin pohkeet vinkuen. Itse hiihtotouhu kuitenkin oli mukavaa, nautin rauhallisesta etenemisestä, koska aikaa oli myös katsella ympäröivää luontoa.

Sauvat oli auttamattomasti liian lyhyet. Pidemmät on hommattava ennen seuraavaa reissua.

Sitten yöpymiseen. Ohhoh. Ei menny niinku Strömsössä... Marmotin kupoliteltta tuli pystytettyä tampatulle lumipohjalle, petipaikalla oli kaksi makuualustaa (toinen perus solumuovia, toinen Fjällrävenin talvikäyttöön suositeltu solumuovi) ja kaksi makuupussia sisäkkäin. Kuulostaa ihanan lämpöiseltä ja mukavalta, eikö?

Illalla nuotiolla hengailun jälkeen yritin reilut kaksi tuntia kieriskelin makuupussissa ja yritin päästä uneen. Ei tulosta. Varpaita paleli, maata kohti oleva kylki jäätyi ja nenä myös.

Luovutin ja laitoin nuotioon taas tulet. Istuin tuntikausia tulilla ja mietin kaikenlaisia. Harvoin tulee niin perusteellisesti asioita ajateltua, kun yksin elävää tulta tuijottaessa.

Minulla oli saappaat, joitten pitäisi pitää jalat lämpiminä yli 50 asteen pakkasessa. En kuulunut sen pakkasarvon määrittämisen tehneeseen testiryhmään, en todellakaan! Kenkien pohjan läpi hohki kylmää huopapohjallisista ja villasukista huolimatta. Varpaat oli tunnottomat ja ne piti sulattaa nuotiossa takaisin tähän maailmaan. Pakkasta oli yöllä -30.

Siispä vein reissun jälkeen vanhat maailman lämpimimmät lapikkaani suutarille. Niitten pohjat oli murentuneet käyttökelvottomiksi, enkä ollut raaskinut aiemmin korjauttaa. Uudet pohjat maksaa 60 euroa. Nyt päätin, etten ala aina uusia kenkiä ostamaan, koska pakkasenkestävyyslupaukset on ihan täyttä huuhaata. Lapikkaillani olen tarennut 30 asteen pakkasella ilman sukkia. Ne on vuorattu lampaankarvalla. Eiköhän niillä tauot tareta tästä eteenpäin. 

Ahkio

Olin katsellut ahkioita (ja niiden hintalappuja) aikani ja päätin saada halvemmalla. Muoviset ahkiot olivat kaikki joko liian lyhyitä tai luiruja, joten etsintämatka isoon kaupunkiin oli edessä.

Ehkä kuudes tai seitsemäs kauppa oli paras tarjonnaltaan. 165cm pitkä jämäkkä ahkio löytyi ja hintaa oli 85 euroa. Painokin vain 7 kiloa.

Armeijan ylijäämäkaupasta löytyi halvalla hyvä nippu vahvaa narua, Motonetistä aurausviittoja ja oman kylän superkaupasta pultteja, lenkkejä, paksua kuminauhaa ja kaupan ulkoroskis tarjosi vielä pakkausnauhat kaupanpäälle. Ison palan vettä ja tuulta vastustavaa vahvaa kangasta olin ostanut kauan sitten kirppikseltä neljällä eurolla. 

 

 Siis hommiin. Ompelin kankaan muotoon, tein kujat aurausviitoille (helpottaa pakkaamista, kun kangas ei lötkötä miten sattuu vapaana) ja kiinnitysreunoihin piilotin jämäkkää pakkausnauhaa. 

 Homma pakettiin poraamalla ja pulttaamalla, kuminauha lenkkeihin ja koukut paikoilleen.

Yllättävän kova homma. Ompelukone ei tykännyt oikein mistään, etenkään pakkausnauhasta, mutta selviytyi tehtävästä kiitettävästi.

Sormenpäät oli tunnottomina muttereitten väännöstä. Pitää katsoa käytännössä tarviiko kannat sahata pois reunan alta. En haluais.

Vain aisa puuttuu.

Kuten huomata saattaa, pultteja ei säästelty.

Haka hakanen. Aion vaihtaa paremmat tilalle, jos tarve vaatii.

Aurausviitat voi tarvittaessa ottaa käyttöön retkellä, on vaan pujotettu sisään.

Mallia ihan vähän kopioitu Savotan Paljakka-ahkiosta.

Aurausviittojen heijastimia liimasin ympäri ahkiota, helpottaa hämärässä kamojen löytämistä. Pikaliimaa on myös kämmenissä ja sormissa kiitettävät määrät.

 Tilasin varustelekasta tetsarin vetovaljaiksi. Vetonaruun tulee (uusi suosikkituotteeni) aurausviitat ristikkäin, ettei ahkio hyppää alamäessä selkään.

Ensi viikolla on kolmen päivän reenausretki hiihtovaellusta varten. Kipakoita pakkasiakin on luvattu.

 

Ähräystä ja mielikuvitusta

 

Halusin hommata ahkion talviretkiä varten, mutten ollut valmis sijoittamaan siihen satoja euroja. Pistin mielikuvituksen rattaat rullaamaan.

Kohta kaikki on valmista. Esittelen sitten valmiin tuotoksen kuvien ja ratkaisujen kera.

Olen kovin iloinen, että osaan tehdä jotain itse!  

Kuva on Suomen luonnonsuojeluliiton lehtisestä. Kerrankin mielenosoitus on tuottanut tulosta...

Koulussa

Olin koulussa metsässä. Testailtiin omia varusteita ja yöpymistä puolijoukkueteltassa. Kaksi eri lumikenkäretkeäkin tehtiin ja kokkailtiin avotulella. Tuli todellakin kokeiltua kunnon ääriolosuhteissa olemista, pakkasta oli yöllä 30. Heräsin monasti siihen, että naama oli ihan jäässä. Omat lumikengät meni rikki, joten uudet on pakko hommata.

 

Lumikenkäily on minun juttu. Pidän siitä, että niillä pääsee paikkoihin, mihin suksilla ei. Umpimetsissä samoillessa näkee ja kuulee kaikkea jännää. Näin pyiden kieppejä, kettujen ja jänisten jälkiä, kärpän polun koloineen, pohjantikan nakertamaa puuta ja käpylinnun siivottoman ruokapaikan. 

 

Testasin miten kuivattu jauheliha käyttäytyy retkellä (hyvinhän se meni) ja kehittelin kameralle lämmintä koteloa. Pakkasen takia ei nimittäin kamera ollut kovin yhteistyöhaluinen.

Kaikenkaikkiaan mukava reissu. Olen taas vähän viisaampi kuin aiemmin.

Ai niin, retken aikana sain viestin, että minut on yksimielisesti hyväksytty metsästysseuran jäseneksi!  

Taivaita

 Kaikenlaisia taivaita sitä on nähty. Ihmeellinen on pilvien maailma.

Painia

Miten voikin pieni ihminen olla niin innoissaan painiharrastuksen aloittamisesta? Alkuverryttelyissä oikein nauroi ääneen juostessaan. Kesken tunnin tuli antamaan ylävitoset eteisen puolelle.

 

Tärkeä virstanpylväs eskaripojalle, ihan oma harrastus, joka on enemmän kuin mieleinen.

Ensikerrasta lähtien pienin pirpanainen pääsee uimahalliin äitin kanssa aina painin ajaksi. Jospas oppisi vahingossa vaikka uimaan ennen kesää.