Tuulinen päivä

Eilen harmitti, kun ei tarennut tuulessa ulos raaputtamaan pöydästä maalia. Tein sitten kissoja. Kuusi uutta kirjavaa kisua sainkin valmiiksi. Maan alta alkaa ilmestyä uutta elämää. Jännityksellä odotan mitä kaikkea sieltä pukkaa esiin. Ensimmäinen kevät täällä, joten ihmettelemistä riittää.

Kissoja alkaa olla nyt taas parikymmentä. Muutama on mennyt kaupaksi ja kiitosta olen kuullut uusilta omistajilta. Yksikin adoptoitu kisu on nyt saanut nimekseen Jupiter ja se kulkee joka paikassa mukana. 20 eurolla saa kissan lunastettua. Kiinnostuneet voivat kysellä. Kissa on leikinkestävä ja täysin sisäsiisti. Ei irtoa karvojakaan, joten sopii allergikoille.

Kevätretkellä

Ajelimme pitkin routavaurioisia teitä ja etsimme jännittäviä paikkoja. Löysimmekin. Vierasvenesatamassa oli mahtava nuotiopaikka ja lintutornissa tuuli niin, että meinasimme lentää kaikki ilmaan.
Pikkuteitä ajellessa näimme paljon ikivanhoja asumuksia ja pari autiotilaa. Kesällä ajan samat reitit uudestaan ilman lapsia ja käyn räpsimässä paljon kuvia.
Raaputin kuistilla tuulensuojassa (mutta auringossa) taas pöydästä maalia. Alkaa näyttää hyvälle. Työ on hidasta mutta antoisaa, kun näkee tulokset saman tien.

Haravointihommia

Eilen en edes ajatellut muuta kuin pihaa. Puoli kymmeneltä aamulla menin lasten kanssa ulos ja aloin intoa puhkuen haravoimaan. Lopetin hommat kuuden maissa illalla. Ei ole koko piha edes haravoitu.
Keväällä on ihana siistiä nurmikko ja etenkin puitten ja pensaitten aluset. Pajuista syksyllä väsäämäni "komposti" tuli jo täyteen, vaikka omenapuitten alta on vielä sadat mädät klöntit siivoamatta.
Kyllä ruoka maistui kovan ahkeroinnin päälle. Ja sauna. Nukahdin sohvalle kesken elokuvan, vaikka yrittämällä yritin pitää silmäni auki. Olisin niin halunnut nähdä leffan loppuun, koska olen joskus lukenut saman kirjana (Teemalta tuli). Tänään sitten heräsin jo ennen kuutta, ruumis kipeänä ruumiillisesta työstä, puhjennut rakko peukalonvarressa, mutta mieli miettii silti pihan möyrimistä!

Poikani sanoi kesken kottikärryhommien eilen "On kivaa asua täällä, kun voi tehdä ulkona töitä". Olen täysin samaa mieltä. Minä nautin suunnattomasti pihatöistä.

Vanha kiinalainen sananlasku sanoo: Mikäli haluat olla onnellinen päivän, juo itsesi humalaan, jos haluat olla onnellinen vuoden, mene naimisiin, mutta jos haluat olla onnellinen loppuelämäsi, perusta puutarha.

Kurkia ja kukkia

Tänään vihdoinkin alle kahdella eurolla ruokakaupasta kotiin kantamani pikkunarsissit avasivat värinsä. Ihanaa! Ja joulukaktus kukkii myös. Ja anopinkieli.
Taimikasvatuskin on ihan hyvällä mallilla. Minttu on koulintaa vailla, samoin sitruunakorianteri. Petyin mustasilmäsusannaan, vain yksi siemen iti koko pussillisesta!

Meillä on paljon paljon pajunkissoja kotona. Tänään harjoittelin kuvaamaan niitä hämärässä.

Aittamme takana kraakkui tänään kurkia. Se ei ole mikään kaunis ääni, niinkun ei ole joutsenenkaan. Mutta joku näissä isoissa linnuissa kiehtoo. Yksi kurki laskeutui hetkeksi tulevalle kasvimaallemme, mutta liittyi pian ystäviensä joukkoon.
Minä en millään keinolla pyhittänyt pääsiäispyhää. Heti aamulla leivoin eilisen perunamuusin tähteestä leivän, sitten siivosin oikein perusteellisesti koko alakerran, rapsuttelin terassilla pöydästä maalia ja puhdistin kylppärin viemäriä. Todella juhlallista... Välillä tuntuu, ettei pitkistä pyhistä ole kuin kiusaa, ainakaan lapsiperheille, joilla ei ole varaa lomailla. Kaupat on kiinni, ruuat loppu ja syödään pakasteseitikuutioita perunan kanssa. Tämmöistä sinipunaista koristemaalausta paljastuu pikkuhiljaa paksun harmaan maalipeitteen alta. Kuvassa pöydän laatikko.

Kotia kuntoon ja tunnelmat haltuun

On asuttu 7 kuukautta täällä ja nyt on vasta iskenyt kunnon puuska laittaa kaikki kuntoon. Haluaisin paljon erilaisia soppeja, joissa on eri tunnelma. Meidän edellisen kodin (se ei koskaan tuntunut kodilta niinkuin tämä) aikuisten makuuhuone oli niin pieni, ettei sinne sängyn lisäksi mahtunut mitään. Ei edes nojatuolia. Mutta se oli pakko ottaa aikuisten makkariksi, koska sieltä meni ovi parvekkeelle. Nyt kuitenkin meidän makuuhuone on yhtäkuin reilu olohuone varustettuna makuualkovilla. Alkovi on samaa kokoa kuin edellinen makkarimme.

Haluan sinne täysin 50-luvun meininkiä. Pidän hirmuisesti 50-luvun kalusteista ja koriste-esineistä, joten on mukava saada yksi aikahyppypaikka myös siihen aikakauteen. Haaveissa olisi saada sinne kirjahylly ja joku kiva nojatuoli, pöytä ja seinille koristeita.

Ruokailutila on meille aika isokokoinen. Siihen mahtui vallan mainiosti hetekka ja lapsille oma keittiöalue. Ravintolaa on leikitty ahkerasti. Hellan yläpuolella oleva pikkuhylly on vielä vähän kesken, koukut puuttuvat ja tanko on maalaamatta. Väliaikaisviritykseksi laitoin tankoon vanhoja verhorenkaita.

Ruokahuoneen hetekan sivulle tahtoisin jonkin seinälampun, että näkisi lueskella hämärässä. Vanhaan tuohella päällystettyyn jalkalamppuun pitäisi myös tekaista varjostin. Hetekalla on ihana köllötellä, siinä on ihan oma meininki.

Sätkyukko Sirkus Temppunen

Innostuin piirtämään ja maalaamaan eilen, kun olin laittanut lapset unten maille. Tein miehelle sätkyukon synttärikortiksi. Ei me aikuiset toisillemme lahjoja anneta, joten voi kai sitä korttiin vähän panostaa.
Yhteen asti yöllä maalasin ja aamulla heti herättyäni leikkasin, yhdistin ja laitoin narun. Aika ylpeä ja tyytyväinen olen.

Piirtelyhommat on olleet tosi kauan vähemmällä elämässäni. Joskus ennen pienten olemassaoloa tein tutuille ja sukulaisille tilauksesta tauluja. Tuntui hyvältä huomata, ettei taidot ole ihan tyystin ruosteessa. Taidan alkaa taas piirtämään.

Vihertää
Terassilla pariovien vieressä on muutama kiva esine, joista en luovu koskaan. On vanha puuveneen penkki, joka on lahonnut höyhenenkevyeksi. Löysimme sen metsästä mieheni kanssa joitakin vuosia sitten.
Pöytätaso on kirveellä veistetty paksu lankku purkutalosta. Pinta on musta, liekkö ollut savutupa. Lankku oli seinällä edellisessä asunnossamme. Vanha puu on minulle rakas materiaali. Lankun alla taas on vanhoja tiiliä jalkoina. Pyöreät kivet on vaan pakko kerätä talteen. Puu ja kivi sopii hyvin yhteen. Pajunkissat on laitettu vanhaan ruosteiseen pönttöön.

Viimereissulla mummolassa Alma ihastui mummon lentokoneesta saamaan pieneen tyynyyn niin paljon, että se piti saada kotiin mukaan. Vaikka tyynyssä ei ollut mitään päällistä, se sai nimen "lentokonetyyny". Päätin tehdä siihen asiaankuuluvan päällisen. Alma sai itse valita kankaat. Nyt se on paljon parempi.

Joulukaktus sekosi, kun vaihdoin siihen mullat. Kukkanuppuja on siellä täällä. Sain kukkia, kun tuttavani ostivat kuolinpesän. Reppanoita kasveja on ihana yrittää pelastaa. Seurata alkaako ne virkoamaan hoidolla ja huolenpidolla. Nyt ainakin onnistui. Kaksi pientä rääpälettä yhdistin samaan ruukkuun, uutta mustaa multaa ja valoisa paikka salista. Ehkä joulukaktuksella alkoi joulu pitkästä aikaa...

Tomaatit voimistuivat ihan silmissä, kun siirsin ne yksittäisiin turveruukkuihin. Yläkerrassamme on ns. viherhuone, jossa on ikkunat kolmeen suuntaan. Se on kuulemma kesällä todella lämmin paikka. Sinne aion laittaa tomaatit, ehkä myös kurkkua ja chiliä. Tomaatit kuulemma pärjäävät vallan mainiosti, jos istuttaa ne ämpäreihin tai muihin tarpeeksi isoihin astioihin. Olisihan se mahtavaa saada omaa satoa.

AikaaOlen paininut isojen asioitten kanssa. Uni ei maistunut, ei voinut keskittyä.
Läheiselläni oli suuria terveydellisiä ongelmia. Iso leikkaus on takana ja jatkohoidot edessä. Toipuminen kestää kauan ja syöpä-peikko jää kummittelemaan loppuiäksi.
Kun leikkaus oli ohi, nukuin paremmin kuin koskaan. Kaikki on hyvin. Voitolla pitkän matkaa.
Kotona on ollut kaikenlaista. Nuorimman kolmevuotispäivät on juhlittu. Pieni vauva kävi kylässä. Koulittiin tomaatin taimet. Istutettiin mustasilmäsusannaa, basilikaa, kirsikkatomaattia ja kaikkea muutakin. Raeruohot itivät ja puhalsin munia. Olen leiponut hullun lailla.
Leikkauspäivänä aloitin heti aamusta leipomaan. Tuloksia odotellessa tein korvapuusteja, kinkkufetasarvia, oliivileipää, tavallista maalaisleipää ja tiikerikakkua. Saan pääni pysymään kuosissa leipomalla, jos jokin painaa.
Nyt on taas arki. Tavallinen maanantai. Mies lähti bussilla töihin kolmeksi päiväksi ja minä puuhastelen kotona lasten kanssa.

Asetteluhommia

Innostuttiin vihdoinkin laittamaan olohuonetta viihtyisäksi. Verho-ongelma on vieläkin olemassa, mutta ei se nyt maailmaa kaada. Ihana pieni talo on huutokauppalöytö. Se ei aukea, ei ole nukeille tarkoitettu. Se on vaan kaunis talo pikkuruutuisine ikkunoineen. Mistä lie peräisin.

Kalloja ja sarvia tahtoisin tämän seinän täyteen. Poronsarvet meni rikki, kun tippuivat seinältä joku aika sitten. Pitäisi jotenkin korjata ja laittaa pässin ja hirven kaveriksi.

Syreenin oksissa on isot lehdet ja kukkanuput. Olisi mahtavaa saada ne kukkimaan sisällä.

Töissä lepäämässä

Lapset ovat olleet kipeinä. Korvatulehdusta, yskää ja nuhaa. Raskasta palvelijantyötä on siis ollut minun elämäni. Lähdin maanantaina miehen puolesta töihin, että sain olla edes hetken omien ajatusteni kanssa.

Tiskiltä tuijotin pari päivää tätä uskomatonta ompelukonetta. Miksi enää ei mikään ole noin kaunista? Pelkkää muovia ja valkoista tasaista pintaa. Ennen on sentään arvostettu myös esteettistä osaamista.
Olen syntynyt väärälle vuosikymmenelle.

Verhoversioinen
Olen taas kerran raahannut kirppisreissulta täkin kotiin. Oli niin ihanat värit ja hyvä kunto ja halpa. Eihän sitä voinut olla ostamatta.
Tässä nyt omasta mielestäni kivat verhot. Vanha kirjailtu liina oli osittain rikki ja muutamalla tahralla varustettu. Tein verhot melkein heti muuton jälkeen, mutta en ole saanut aikaiseksi jatkaa projektia. Moni ikkuna vielä kaipaa verhoja. Väliaikaisia virityksiä on alistuttu katsomaan.

Mikä siinä onkin, etten tunnu saavan valmista? Monia juttuja olen sisustukseen liittyen suunnitellut. Suunnitelma ehtii yleensä muuttua moneen kertaan ennen toteutusta.
Lapset on taas kipeitä. Korvatulehdus, yskää ja kuumetta toisella ja toinen pelkästään yskässä ja kuumeessa. Ei jaksais hoitaa ketään muuta kun itteensä.
Oli ihana asia, että ystävä kallis tuli eilen kylään. Valvoimme vahingossa puoli neljään, kun oli niin mukava jutella kaikesta.
Toisinaan kuvittelen, että minulla ei edes ole pahemmin ystäviä. Olen vaan kotona lasten kanssa, eikä kukaan edes muista minun olemassaoloa. Olematon olen. Eilen se ajatus häipyi mielestä oikein ryminällä! Ystävä tuli juuri kun kovasti kaipasin turvaa ja tukea.

Sirkuskissoja

Pakkomielteinen kissojen valmistus se vaan jatkuu. Aamulla aloitan ennenkuin kahvi on tippunut ja illalla lopetan vasta, kun unihiekka hiertää silmäkulmissa. Sairasta!
Mutta nyt niitä on kymmenen. Kolme vielä olis valmiiks leikattuna, ne kun saan valmiiks, niin keksin itelleni uuden oireyhtymän...
On ollu erilainen alkuviikko. Mies otti sunnuntai-iltana bussin kohti Jyväskylää ja otti Ukon mukaan. Siis nyt meillä on vaan pimuja kotona. Alma puhuu aina pimuista. On uskomattoman tasaista ja rauhallista, kun miehet ei oo kotona. Hiljaista ei ole. Alma höpöttää taukoamatta. Ja se tanssii ja laulaa ja on äänessä ihan keinolla millä hyvänsä. Sille pitäis antaa joku chat-juontajan pesti.

Purjot ja tomaatit on jo alulla. Jihuu jippii. Herneet on kasvanu niin paljon, ettei ehditä syömään niitä. Ihania ovat koristuksenakin, olkoot.

Minulla on aika paljon asioita, joita haluan kotiini raahata. Yksi on vanhat painavat täkit. Meillä on muutenkin aika hurjasti juttuja, joita ilmankin voisi elää. Peittoja on varmaan parisenkymmentä ja perheeseemme kuuluu tällä hetkellä 9 sohvaa. Sohvia kyllä riittää, mutta miehen kanssa nukutaan lattialla perus vaahtomuovipatjoilla. Peittojen määrää voisi järkeillä sillä, että kesällä niitä tarvii aittaan nukkumatäkeiksi, pihalle auringonottoalusiksi ym. Nyt ne ovat sohvien päällisinä, vierashuoneessa hetekoitten päällä (vierassänkyinä on todellakin hetekat) ja vanhat täkit on myös lasten sängyissä sänkypeittoina. On ihana illalla heittäytyä sohvalle telkkarin ääreen ja kääriytyä lämpimään peittoon. En pysty edes kesällä nukkumaan ilman peittoa. Se on oltava edes vähän keskivartalon päällä, vaikka miten hiki virtaisi. Ilman peittoa ei ole turvallista.

Aion yrittää myydä kissoja. Ajattelin hinnaksi 20 euroo kappale. Onko se sopiva hinta? Yhtä kissaa tehdessä menee kolme-neljä tuntia, koska raajat ja hännät kiinnitän käsin vartaloon, kirjailen naamavärkin ja ohuiden koipien täyttäminen on tosi hidasta. Materiaalit on täysin kierrätettyjä, vanhoja liinoja, lasten lakanoita sun muita värikkäitä retrokankaita. Täyte on nukkumistyynyn sisusta. Kankaat on pesty, silitetty ja kisut on ommeltu leikinkestäviksi. Ainakin omat ovat tykänneet ihan hulluna kissoista.
Kertokaa mielipiteenne, se olisi minulle tärkeä.