Omat asiat

Minun aioihin on alettu puuttumaan. Siis sellaiset, joille asiat ei millään tavalla kuulu. Miten tästä maailmata tuli näin ahdas paikka? Eikö ihmisillä ole omissa asioissa tarpeeksi huolehdittavaa? Itselläni ainakin on omissa ihan kylliksi. Liikaakin.

Satojen kilometrien päästä on helppo neuvoa, miten minun tulisi hoitaa ihmissuhteeni ja mitä mieltä saisin mistäkin aioista olla. Tuntuu että ihmiset, jotka mainostavat itseään suvaitsevaisiksi maailmankansalaisiksi, ovat niitä kaikkein suvaitsemattomimpia ihan normaaleissa arkisissa asioissa. 

Ihan sama. Pitäkää tunkkinne. Minulta on pyydettävä anteeksi, jos minua loukataan ja minun elämässäni pätee sananvapaus. Onneksi on oikeitakin ystäviä.

Marthyyr

 

Minä en jaksa enää itsekkäitä marttyyri-ihmisiä. Minun elämässäni semmoinen on ollut ja koko ikäni olen kuunnellut mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Juttuja siitä, miten olisi ollut mahdollista opiskella ja tehdä vaikka mitä, mutta muitten ihmisten takia asiat jäi tekemättä. Lapsetkin ovat olleet kamala riesa, ei voinut harrastaa, koska työ vei kaiken ajan. Nyt jutut ovat muuttuneet entistä hurjemmiksi ja sanoin, että en halua enää kuunnella.  No mitäs sitten? Sitten isketään marttyyri-vaihde silmään. 

 Mutta mikäs tässä, en kuuntele. Olen ottanut yhden uudenvuodenyritykseni käyttöön ja sanonut ei. Ollut taipumatta marttyyrin tahtoon (tai paremminkin mielenjuolahdukseen). 

  Luulisi olevan raskasta elää kuvitellen, että maailmassa ei ole muita ihmisiä.