Harmaata

Ei ole jotenki napannu täällä pyöriä. Odotan niin kovasti lunta, stressaan kaikkea tulevaa ja yritän saada rytmistä kiinni. Koulun loppunäyttökoe siirtyi alkamaan ensi maanantaina, enkä ole harjoitellut muuta kuin lintujen tunnistusta. Työkuvioita on suunniteltu kahden kokeneen eräoppaan kanssa, jo kaksi antoisaa palaveria on tullut käytyä. Keskimmäisen seiskavuotiskemut oli eilen ja hulinaa riitti. Naapuriin on muuttanut pariskunnan lisäksi kissa, jonka perään koiramme vinkuu ikkunassa. Se on todella rasittavaa! Mitä mieltä muuten olette, voiko kissaa pitää vapaana koulun ja päiväkodin pihassa? 

Ilahduin, kun kuulumisiani kyseltiin. Olen käpertynyt tänne kaiken ulkopuolelle, ei me missään käydä. En ole edes lenkkeillyt entiseen malliin ja huomaan housunnapin painavan mahaa. Pitäisi ryhdistäytyä.

Mutta ruoka-asioissa on edistytty. Ollaan ihan tosissaan vältelty lisäaineita. Se ei ole niin hankalaa kun voisi kuvitella. Nytkin synttärikemuille tein sitruunasimaa, ettei tarvinnut limsaa juottaa lapsille. Hyvin upposi! 

Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa...

Kun tekee ruuat alusta loppuun itse, ei lisäaineita tarvitse pelätä. Lihaliemikuutioita ei tarvitse, kun laittaa tarpeeksi kasviksia ja mausteita. Kahviakin olen vähentänyt ja aamukupillisen lisäksi juon päivällä ja illalla kupilliset pakuriteetä. 

Pakurikääpää

Ja kaikkein parasta on se, että tupakkaan en ole koskenut! Puoli vuotta reilusti ilman jo. Ei se enää aikoihin ole edes mielessä käynyt.