Kaikki muuttuu

Ei varmaan ole koskaan niin kovasti harmittanut, kun viime viikolla. Vaellusta edeltävänä iltana selvisi, että yhden reissulle lähtevän polvi oli muuttunut lentopalloa muistuttavaksi liikkumattomaksi möhkäleeksi. Siis vaellus peruttu toistaiseksi. Rinkka oli käytännössä pakattu. Ruuat oli valmiina, kaikki. Voi että minä kiroilin ja itkutkin päästin. Kakkapylly että harmitti! Hoidin raivolla puutarhahommia ja itkin.

 No sitten kun palaneet hermot vähän laantuivat, suunniteltiin tulevaa viikkoa uudelleen. Päätettiin luopua autosta ja saatiin järjestettyä tilalle parempi. Haettiin se, yövyttiin reissussa lapsuuteni maisemassa. Nautittiin uudesta tehokkaasta hyvin kiihtyvästä ilmastoidusta automaattivaihteisesta autosta. Kotona hengähdettiin ja seuraavana päivänä suunnattiin mökille keskelle ei mitään (sama paikka esiintyy aiemmissa teksteissäkin).

Väsynyt mökkiläinen.

Otin kajakin mukaan harmitusta lieventämään. Mökillä syötiin herroiksi! Oli savumuikkuja, muurikkamuikkuja, grilliherkkuja ja tietysti mustikoita monella tapaa. Neljä vuorokautta mökillä vei ajatukset pois menetetystä vaelluksesta. Sain vieläpä käytyä kunnolla melomassa ja keräsin ämpärillisen isoimpia mustikanmöllyköitä,mitä olen ikinä nähnyt!

Nyt on vaellus sovittu uuteen ajankohtaan, tulevalle viikolle. Lähdemme tiistaina ajamaan kohti Lemmenjokea. Autuus ja onni. En hehkuta enempää, jos taas käy jotain ja retki peruuntuu. Mutta innolla odotan.

Nämä kotonaolopäivät on käytetty tehokkaasti säilöntähommiin. Kuivuri pauhaa alituiseen, kellarissa on 32 purkkia kaikenmaailman hilloja ja tänään aloitettiin mehu-urakka. 15 pullollista tuli punaherukkamehua, vaikka marjoja kerättiin vasta 2,5 ämpärillistä. Vielä riittää hommaa loppuviikoksi. Yrttejä olen kuivannut ihan hirmuiset määrät myös.

 Sienivoittoista on ollut meikäläisen ruokavalio. Eilen kanttarellimuffineja, kanttarellipitsaa (oli siinä muutakin) ja tänään orakasrisottoa. Minä niin kovasti tykkään tuoreista sienistä!

Tämä on jonkin kotiseutumuseon vilja-aitta. Ihana museo.

Ja nyt se koulukin alkoi. Meillä on taas rytmi perheessä. Nuorin päiväkotiin, keskimmäinen ekalle ja vanhin kasille. Aavistelen kiireitä vanhempainilta- ja juhlasesonkeina. Voi hulluutta, kolme eri laitosta...

Kuvassa kolme polvea samaa sukua. Kalamiehiä kaikki.

Nyt kampean itseni kylelleen, luen hetken kesken olevaa Pentti Linkolan "Voisiko elämä voittaa"-kirjaa, katson Housen ja nukahdan ennen toista mainostaukoa.