Lemmenjoki
Koukussa ja pahasti. Lapinhulluus tais iskee. Viikko tuntureilla siihen tarvittiin, ei siis paljoa. Kuvassa näköalaravintola, edessä siistää Joenkielinen ja takana Morgam-Viipus. Minulla oli niin hyvä olla tuolla, etten olisi ikinä uskonut. Oli helppo hengittää, näki niin kauas, että maailma vaikutti olevan kokonaan edessä. Vietin hiljaisia hetkiä oman pääni sisällä (siis en ajatellut yhtään mitään ja se on minulle harvinaista). Olin osa luontoa. Tuntui, että kuulun sinne, olen aina juonut suoraan tunturipurosta ja kahmaissut kouraani mustikoita tunturin rinteeltä. Minä seurasin selältään tunturissa, kun piekanat kaartelivat päälläni. Ja ne pilvet, minä melkein ylsin niihin.
Pari päivää jo ajattelin, ettei ole kuulunut Minnan "kiharoista" mitään pieneen toviin.
VastaaPoistaOliko tuo reissu ihan "siviililomaa" vai liittyikö koulutukseesi?
No tietysti hyvin läheltä liippaa koulutukseen joka tapauksessa.
Eikö tuntunut hiukka ristiriitaiselta palata epänormaaliin normaaliin elämään takaisin?
Minä en oikein tiedä, mitä ihminen voi siinä tilanteessa tehdä, kun löytää olotilan, josta tuntee, että näin asioiden kuuluisi olla ja kuitenkaan siihen ei voi hypätä.
Mites muutat tunturinkupeeseen, vaikka sydän olis sinut siellä.
Sitten kun aloit ajatella, mitä ajattelit?
Huipuhienoa, että pääsit vihdoin reissuun ja vieläpä noin hienoon reissuun! Oma reissu on vasta parin viikon päästä, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.
VastaaPoistap.s. Sun vaelluskengät kaipaavat kipeästi hoitovahaa :).
Tunnistan lapinhulluuden :) Sisältä ihan kraapaisee kun katson kuvaa, haluan samaa, tuonne olemaan, kuuntelemaan hiljaisuutta ja toisaalta ääniä.
VastaaPoistaHienoja asioita sinun blogissa!
Tuon tekstin jälkeen olen sanaton...
VastaaPoista/m
Joskohan jo/taas ensi kesänä/syksynä pääsisin lappiin.. Joku siinä niin kiehtoo. Tahtoisin nähdä sitä enemmän.
VastaaPoistaReissu liittyi kouluun kyllä, mutta haaveilen jo seuraavasta omasta retkestä. Kun aloin ajatella, ajattelin lempeitä leppoisia ajatuksia. Olen ottanut pehmeästi paluun arkeen, huomenna vasta alkaa opiskeluarki sienikurssin muodossa. Ja kengät. Ne on hyvin jo 10 vuotta palvelleet. Ne on nupukkia, hoidan suihkeella ahkerasti. Nytkin sain kahlata rauhassa niin syvältä kun varret antoi myöten, helminä pisarat valui pinnalta.
VastaaPoistaEn voi kun suositella. Ja jos joku haluaa matkaseuraa, niin olen lähtökuopissa. Autokin on, bensakulut puoliks. Hihi.